Äitiasiaa

Palautuminen ja fiilis omasta kehosta raskauden jälkeen

Teksti: Xenia

Tämä postaus on nyt ehkä vielä hieman liian aikaisin kirjoitettu, ehkä otsikointi olisikin ollut sopivammin palautumisen alusta eikä niinkään palautumisesta. Keho kun ei tietenkään ole vielä siellä missä se oli ennen raskautta – tämä nyt ihan loogistakin. Sen sijaan halusin kirjoittaa hieman siitä, miten minä olen kokenut kehoni nyt ja miten palautuminen on lähtenyt käyntiin sekä yleisesti siitä, miten aion pitää itsestäni huolta nyt raskauden ja synnytyksen jälkeen niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Mun mielestä on aivan super hauska vertailla myös eri raskauksia. Vaikka omani ovat muun muassa oireiden osalta menneet aika samaa kaavaa, on niissä ollut myös eroja muun muassa mielitekojen suhteen. Tytön raskausaikana elin punaisella lihalla, mitä taas nyt en syö lainkaan. Keskimmäisessä raskaudessa elin hyvin tasapainoisesti, mutta varoin kaikkea muuta liikuntaa kuin kävelyä – alun keskenmenopelot ja väärät diagnoosit saivat minut pelkäämään valtavasti. Nyt tässä viimeisessä raskaudessa olen kuitenkin uskaltanut ja  jäänyt aivan koukkuun myös lihaskuntoharjoitteluun ja nimenomaan raskausajalle sopiviin ohjelmiin. Olen aiemminkin puhunut Tone it Up -applikaatiosta, josta tein treenejä noin 3-4x viikossa selätettyäni alkuraskauden väsymyksen, jonka aikana ulkona liikkuminen oli ainut mitä jaksoi harrastaa.

No ensinnäkin, jaksoin mielestäni loppuu asti todella hyvin. Viimeisen raskausviikkoni aikana olin liikkunut yhteensä keskimäärin yli 15km päivässä ja mielestäni uneni laatu oli tässä raskaudessa parempi kuin aiemmissa. Selkäkipuja minulle ei tullut lainkaan ja ryhti pysynyt parempana kun noissa tekemissäni ohjelmissa on otettu huomioon nimenomaan se, että painopisteet muuttuvat valtavasti ison vatsan vuoksi. Ruokahaluni on aina ollut raskausaikana valtava ja tässäkin raskaudessa keräsin tuttuun tapaan suurimman osan kiloista alkuraskaudessa. Tuo painonnousu kuitenkin hidastui loppua kohti ja lopulta mulle ei tullut yhteensä kuin reilu 10 kiloa. Oletan, että tässä saattaa olla aktiivisella liikunnalla oma osansa. Liikunta kun auttaa nestekiertoa ja vähentää sitä myöten turvotusta. Edellisissä raskauksissa mulla on tullut 14-15 kg eli ei nyt mitenkään hurjasti enemmän, mutta tämä viimeisin raskaus kuitenkin poikkesi ainakin aavistuksen. Vauva oli painonsa puolesta kuitenkin täsmälleen samaa kastia kuin kaksi edellistä (3kg, 3,4kg ja tämä viimeisin 3,3kg) eli turhaan olin huolehtinut tuota lopussa paikallaan junnannutta painoani. Minähän kävin silloin varmuudeksi mittauttamassa sen sf-mitankin kun jotenkin ajattelin, että minulle ominainen painnousu on automaattisesti enemmän ja jtn on vialla jos samoissa lukemissa ei olla. Olin kuitenkin väärässä.

Noin yleisesti ottaen vatsan palautuminen on ollut tässä viimeisessä raskaudessa kaikkein nopeinta, vaikka tämä kolmas raskaus onkin. Toki se on vielä kaukana siitä, mitä se normaalisti on ja se on mulle täysin fine, mutta onhan se nyt aika uskomatonta, että yhdessä hetkessä sun vatsa on kuin jalkapallon olisit nielaissut ja siitä pari viikkoa jo hyvinkin littana. Tuntui myös siltä, että vatsalihakset ovat hakeutuneet hyvin nopeasti omille paikoilleen vaikken niitä tietenkään ole vielä harjoittanut kuin lähinnä pitämällä itseni ryhdikkäänä ja pitämällä ”korsettia” kasassa samalla kun jumppaan lantionpohjaa- haha. 😀 Lisäksi yleisvointini on mielestäni todella hyvä. Jaksan hyvin, nukun niin hyvin kuin mahdollista ja olen käynyt kävelyllä lähes päivittäin. Alkuun kävin kilsan lenkillä ja nyt jaksan hyvin taas sellaisia 5-6km lenkkejä. Ja tästä ne pikkuhiljaa pitenee. Ihanaa nimittäin kun sekä minä, että vauva (ja yleensä koko perhe) saadaan raitista ilmaa!<3

Hirveä hinku on päästä taas hikiliikkumaan, mutta sen suhteen toppuuttelen itseäni kunnes lääkäri antaa siihen ihan luvan. Sen jälkeen on suunnitelmana jatkaa Tone It Up applikaation ohjelmia, jotka on suunnattu nimenomaan synnytyksen jälkeiseen aikaan. Lisäksi oikein odotan sitä, että saan hikoilla kunnolla tai antaa sykkeen mennä yli 150:nen, mitä raskausaikana pyrin välttämään suositusten vuoksi.

All in all. Jos olisin joskus vielä raskaana, pyrkisin ehdottomasti tekemään lääkärin sen salliessa myös lihaskuntoliikuntaa, sillä olen kokenut sen vaikutukset niin positiivisina niin raskausaikana kuin sen jälkeenkin. Minulla oli ennen ehkä pieniä pelkoja liittyen esimerkiksi kyykkyihin tai vastaaviin raskausaikana, mutta nyt ne ovat hälventyneet ja hyvä niin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn muuten, että onko monella teistä ollut pelkoja liittyen lihaskuntoliikuntaan? Juttelin nimittäin tästä erään ystäväni kanssa ja tuntuu siltä, että se on aika yleistäkin..

Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille. Tässä mun vieressäni alkaa kuulumaan melkoista ähinää ja puhinaa, joten kohta vaipanvaihtoon ja sit maitoa pienelle napaan. Viime yönä saatiinkin minimies nukkumaan omassa sängyssään mun kainalon sijaan ja täytyy sanoa, että kyllä tuntuu muuten luksukselta etsiä mukavia nukkuma-asentoja kun ei ole valtava pallomaha edessä saatikka tarvitse varoa pientä ihmistä. Siinä kuitenkin automaattisesti nukkuu kevyemmin ja esimerkiksi mulla oli niska aika jumissa parin yön jälkeen kun nukkuma-asento piti hakea pojan ehdoilla. Katsotaan miten tänä iltana menee. Alku näytti kuitenkin lupaavalta, vaikka tämä pienimmäisemme onkin melko kovaääninen tyyppi. Hän ei itkeskele toistaiseksi kovinkaan paljon, mutta ähisee ja puhisee ja kuulostaa ihan pieneltä dinosaurukselta hyvinkin usein. :D<3

Katselen tässä muuten myös kaikkia ihania seamless trikoita koska ne ovat niin mukavat, mutta myös aika tyylikkäät tähän uuteen arkeemme. Osaatteko te antaa vinkkejä hyvistä malleista. Mulla on parit Hennesiltä (muun muassa nämä kuvassa näkyvät), mutta sieltä kaikki on sold out enkä oikein ole tutustunut muihin brändeihin. Eli saumattomista koti/treeni/joogatrikoista otetaan vinkkejä vastaan.

 

Lue myös

X