xenia's day

Palautuminen neljännestä raskaudesta – mikä on samanlaista, mikä erilaista.

Teksti: Xenia

Ihan käsittämätöntä, että hän täyttää huomenna jo kaksi kuukautta. Tietyllä tavalla ihan hurjan surullista, että aika menee niin nopeasti – vaikka samaan aikaan odotankin kaikkia tulevia kehityskausia. Takaraivossa kuitenkin se ajatus, että tämä on viimeinen kerta kun meillä on näin pieni täällä. On jotenkin vahvistunut se ajatus, että meidän perhe on nyt tässä. <3

Palautumisen suhteen moni asia on mennyt hyvin samoin kuin edellisissä raskauksissa. Muutama juttu on kuitenkin itselleni uusikin, joiden suhteen joudun tekemään vähän töitä. Veikkaan, että etenkin näihin fyysisen puolen juttuihin palautumisessa vaikuttaa pitkälti se, kuinka monta raskautta on takana ja kuinka paljon ikää on. Ja toki se, kuinka paljon ehtii keskittyä itse palautumiseen, haha. Tällä viittaan esimerkiksi siihen, että tällä viikolla en ole kertaakaan kerennyt jumppaamaan. Lenkillä olen kyllä käynyt, mutta illat ovat olleet täynnä muita asioita kaiken tavanomaisen lisäksi. Ja varmaan moni vanhempi tunnistaa sen, että klo 16-20 välillä ei paljon istuta muutenkaan. 😀

Mutta kuten sanottu, olen palannut aikalailla heti synnytyksen jälkeen liikunnan pariin – se on ollut mulle aina henkireikä ja jaksamisen avain. Ensin todella kevyesti ja sit kuuden viikon jälkeen jo vähän enemmän tehden. Edelleenkään en kyllä tee mitään hirveää rääkkiä, mutta sitä en tee normaalistikaan, en yksinkertaisesti nauti Hiit tyyppisestä treenistä. Sen sijaan olen palannut pilateksen ja barren pariin, jotka ovat omiaan just keskivartalon vahvistamisen kannalta. Ja se todella kaipaa vahvistusta. Alaselkäni on nimittäin nykyisin aamuisella todella jäykkä ja kipeä. Raskausaikana en kokenut mitään selkäkipuja, mutta nyt jälkikäteen sitäkin enemmän. Oletan, että kaikki hakee vähän paikkaansa ja liitokset palautuu pikkuhiljaa, ehkä se vaikuttaa asiaan. Onko teillä kokemusta näistä palautumisajan selkäkivuista?

Muuten fyysisesti sanoisin palautuvani aika lailla samaa kaavaa kuin viimeksikin. Painoa mulla on raskautta edeltävään tilanteeseen verrattuna n.3 kiloa enemmän. Se on yleensä pudonnut kohdallani pikkuhiljaa itsestään imetyksen myötä. Mutta liian nopeasti siitä en haluakaan eroon sillä huomaan aivan saman tien jos en ole syönyt tarpeeksi – maito tuntuu olevan tiukemmassa. Ajattelinkin sen niin, että kohdallani nämä raskausajalta jääneet muutama extrakilo on nimenomaan tarkoitettu tätä vaihetta varten kun kehoni ruokkii vauvaa. Se on oikeastaan aika ihana ajatus!<3

Siinä mielessä olen tullut pitkälle ekasta raskaudesta. Ahdistelin silloin muuttunutta vatsaani ja halusin näyttää nopeasti siltä, etten olisi koskaan lasta kantanutkaan. Nyt päinvastoin ihmettelen sitä, miten siisti keho on. Kasvattanut ihmisen ja joustaa suuntaan jos toiseenkin ja vetäytyy sit kokoon kuitenkin suhteessa todella nopeasti.

Henkiseltä puolen tämä neljäs pikkuvauva-aika on ollut ehdottomasti helpoin. Rakastan jokaista hetkeä hänen kanssaan ja nautin myysailusta. En yhtään stressaa jos hän nukahtaa vaan viereeni vaan salaa oikein odotan niitä hetkiä kun hän ei malta nukkua muualla ja mun pitää siirtää muut asiat syrjään. Ollaan löydetty aika kiva balanssi päiviin – minä teen töitä kun ehdin – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kiitollinen saan olla siitä, että mulla on ollut mahdollisuus tehdä töitä jokaisen pikkuvauva-ajan läpi – vaikka onkin hetkiä kun kadehdin heitä, jotka ovat palkkatyöstään vanhempainvapaalla. Kaikella on puolensa!

Mutta sanotaanko näin, että ei tässä kyllä aika pitkäksi käy. Jos vauva on nukkunut huonosti ja on paljon töitä ja kotikin pitäisi hoitaa, koen välillä melkoista riittämättömyyden tunnetta. Tuntuu välillä iltaisin siltä, että pelkkä pyykkimäärä on yksi loputon suo. Mietenkin tässä just itseasiassa eilen, että pitäisikö palkata siivousapua. Olisi yksi asia vähemmän mietittävänä ja toki siitä saa kotitalousvähennyksetkin. Voisin kyllä samaan syssyyn nauttia myös henkilökohtaisen kokin ja taloudenhoitajan palveluista :D. Unelmoinkin tuossa yksi päivä sellaisesta astianpesukoneesta ja pyykinpesukoneesta, joka lajittelisi pyykit ja astiat ja veisi ne takaisin oikeisiin paikkoihin. 😀 Mutta sit taas seuraavana päivänä koen olevani on fire ja jaksan vaikka mitä. Sanoisin, että tätä kutsutaan varmaankin ruuhkavuosiksi, moni varmaan tunnistaa tämän?

Mutta siis all in all. Elämä on aika samperin jees vaikka epävarmuustekijöitä ja pelkojakin siihen liittyy. Olen mm huomannut pelkääväni nyt vähemmän meidän toisiksi nuorimman vuoksi, ne pelot kun olivat hänen kohdallaan todella vahvasti läsnä niiden viimevuotisten kohtausten jälkeen. Nyt olen jotenkin päässyt siihen tilaan, että jos hänelle tulee vatsatauti, osaan ottaa sen asian sellaisenaan. Keväällä pelkäsin vielä viedä häntä päiväkotiin sen vuoksi, että hän sairastuisi.  Ihmismieli on kyllä erikoinen, joskus pelkkä fokuksen muutos saa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.<3

 

 

 

 

X