Paljon tunteita herättävä imetys
Nyt kun imetystä tämän pienimmän kanssa on reilu 4kk takana, halusin tulla jakamaan teillekin omia fiiliksiäni asiaan liittyen ja sellaisia havaintoja mitä mä olen tehnyt nyt tämän aikana. Yksi asia on varma. Nimittäin se, että imetys aiheuttaa tunteita suuntaan jos toiseenkin ja on ainakin omalla kohdallani ollut välillä todella helppoa, mutta välillä myös äärimmäisen väsyttävää ja huonovointisuuttaa aiheuttavaa (mulla heruminen tuo hetkellisen fyysisen pahoinvoinnin, tälle ilmiölle on ilmeisesti joku nimityskin). On ollut öitä kun olen vannonnut lopettavani imetyksen, mutta aamun valjetessa pojan siinä rauhassa ruokaillessa ollut asiasta aivan eri mieltä. Asiassa kuin asiassa lieneekin järkevintä tehdä ne päätökset sit hieman aamuyön pikkutunteja virkeämmillä aivoilla. 😀 Pätee asiaan kuin asiaan.
Imetystaipaleeni on kaikkien kolmen kohdalla lähtenyt aina hienosti käyntiin ja maitoa on tullut aluksi yli äyräitten – niin että pakastin on täynnä varamaitoa. Tästä syystä meillä rintapumppu onkin aina ollut erittäin tärkeä väline ja siitä olenkin kirjoitellut aikaisemmin. Joskus siinä sanoisinko kahden kuukauden tienoilla alkaa oma maidontuotantoni aina tasaantumaan ja sit se menee vähän laidasta laitaan siitä eteenpäin. Välillä tuntuu, että rinnat ovat älyttömän pinkeät ja välillä taas ne ovat viikkokausia ihan pehmeät ja ”normaalin” tuntuiset. Tällä hetkellä ne ovat taas ihan pinkeät ja oletan sen johtuvan siitä, että 1. poika on syönyt öisin paljon viimeiset 3 viikkoa, mutta nyt pari yötä nukkunut paremmin. Eli toisin sanoen tilausta on tullut, mutta menekki ei nyt sit olekaan sama. Toisekseen mä olen nukkunut paremmin kuin pitkiin aikoihin eli sekin vaikuttanee omaan maidontuloon kun stressihormonitasot ei ole älyttömän korkeat.
Parhaiten maitoa heruu kun on rentoutunut ja hyvä olla ja tässä on pitkälti syy siihen miksi oma imetystaipaleeni edellisten kanssa ei ole kestänyt 4 ja 6 kk pidempään. Keskimmäisen kanssa viimeinen kuukausi meni käytännössä pimeässä hytkytellen kunnes en enää jaksanut. Tyttö taas mieltyi pulloon vähän liiaksikin ja ensikertalaisena stressasin enemmän sitä itse imetyshetkeä kuin mitään muuta. Ja sehän nyt ei luonnollisestikaan auttanut asiaa, mutta ihmisiä me kaikki ollaan ja sitä on hieman vaikea muuttaa omia tunteitaan.
En tiedä liittyykö siihen, että tämä on jo meidän kolmas lapsi, mutta olen ollut tällä kertaa tuhat kertaa rennompi. Vaikka tälläkin hetkellä joudun usein menemään aika virikkeettömään tilaan (pimeä ja hiljainen) imettämään etenkin päivisin, jos haluan, että poika syö kunnon annoksen, en ole kokenut sitä mitenkään stressaavana. Ja usein imetän tällä hetkellä seisten hytkyttäen (voin kertoa, että meikäläisen käsivarren lihakset on aika kovassa kunnossa tällä hetkellä :D), mutta eipä se haittaa. Sillä sit kun onnistun nappaaman pojan syömään puoliunisena ja hän siinä tyytyväisenä syö ja pitää rinnasta kiinni kuin se olisi joku kultaharkkoakin arvokkaampi esine, ei tuota tunnetta voita mikään. Ne hetket ovat toistaiseksi peittäneet kaikki ne tiheät imut ja yöherätykset, joita imettäessä luonnollisestikin tulee.
Siltikään en ajattele niin, että imettäisin vain imettämisen vuoksi jos se kävisi todella vaikeaksi. Jos jokainen imetyshetkin on äärimmäisen vaikeaa ja äiti siitä stressaantuu ja voi huonosti, en näe nykypäivänä mitään järkeä jatkaa kun vaihtoehtoja meillä on. Koen sen niin, että ruokittu vauva ja rento äiti on parempi yhdistelmä kuin äidinmaidolla ruokittu vauva ja hullun stressaantunut äiti. Toki apua voi ja kannattaakin kysyä, mutta aina sekään ei auta. Me olemme niin moninaisia olentoja tunteinemme ja hormonitasoinemme, että toivoisinkin tämän jos minkä asian tiimoilta vertaistukea eikä syyllistämistä. Jotenkin sekin, miten puhutaan täysimettämisestä saa minut ärsyyntymään. Jos annat kerran korviketta tai sosetta ennen 6kk:n ikää ei vauva ole enää täysimetetty ja siitä on mun mielestä tullut ihmeellinen itseisarvo. Ikään kuin se ratkaisisi sen kuka on hyvä äiti ja kuka ei. Toki voin olla asian suhteen hieman väärä henkilö puhumaan kun olen saanut kuulla kritiikkiä ulkopuolisilta kirjoittaessani blogiin imetystaipaleiden loppumisesta. Ensimmäisellä kerralla sain jopa jonkun vainoajan joka ei jättänyt minua rauhaan. Voitte kuvitella miltä tuntuu kun tuore äiti joutuu kuulemaan olevansa huono äiti lopettaessaan imettämisen sen käytyä ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Näitä viestejä tuli sähköpostiin asti useampia samalta henkilöltä. Jokainen vastaavan päätöksen tehnyt tietää miten vaikea tuon päätöksen tekeminen on ja kuinka paljon tunteita imetyksen loppumiseen liittyy. Siinä tarvitaan nimenomaan tukea ja empatiaa, ei mitään muuta.
Joillekin imettäminen ei tule alunperinkään kyseeseen syystä tai toisesta. Mutta kuten sanottu, se ei ole mikään äitiyden mittari. Ruokittu ja rakastettu lapsi on onnellinen lapsi, tuli se maito sit äidistä tai pullosta!<3
Saapi nähdä kuinka kauan tätä jatkuu. Varovainen toive minulla on vuoden ikään asti imettämisestä, mutta mennään aina kuukausi kerrallaan. Olen kyllä jokaisesta hetkestä hyvin iloinen, mutta jos imetys käy vaikeaksi esimerkiksi kiinteisiin kunnolla siirtymisen jälkeen niin sitten on niin. Nähtäväksi jää!<3
Kommentit
Itse imetin esikoista 1v ja 1kk ajan mutta enpä voi sanoa että olisi helppo taival ollut vaikka maitoa tuli yli äyräiden ja en kokenut tulehduksia tai muuta. Yöimetyksiä olo myös 10kl ikään. Synnäriltä asti poika sai pullosta mutta lopetti pullosta juomisen joskus 3kk iässä ja samalla aloitti rintaraivarit ja heti perään 4kk hulinat niin jessus että olisi tehnyt mieli tehdä mitä tahansa muuta kuin imettää 😀 itse myös otin paineita imetyksestä, suurimmaksi osaksi fb ryhmän takia. Ei se imetyskään aina ole niin helppoa mitä suureen ääneen sanotaan.
Kommentit
Täällä reilun kahden viikon ikäinen esikoinen ja imetykseen liittyvistä asioista on itketty jo monet kerrat. Vauva on syönyt heti alusta asti lisämaitoa hirveät määrät, enkä osannut sanoa sairaalassa ”ei vielä” tms, kun toinen oli niin nälkäinen. Omat maitomäärät on pieniä, vaikka nyt on kovasti tehty töitä, että maitomäärä nousisi. Jonkin näköinen osittaisimetys siis menossa, josta olen iloinen <3. Nyt saatiin neuvolasta ohjetta, että voidaan kokeilla lisämaidon määrän tiputtamista, mutta itse koen kyllä, että en ole siihen valmis. Tärkeämpää on, että lapsi saa varmasti tarpeeksi ruokaa, vaikka siitä suurin osa olisikin korviketta. Ja tietysti pienikin määrä äidinmaitoa on hyvästä <3. Ei mene ehkä niin kuin ajattelin, mutta näin meidän perhe voi kaikki paremmin 🙂
Juurikin näin. Onnea sinne tuoreelle äidille❤️
Meillä kuukauden ikäinen vauva ja alkuhaasteiden jälkeen ollaan imetyksessä voiton puolella. Maito nousi vasta 4 päivää synnytyksen jälkeen, joten korvike tuli heti alussa kuvioihin ja siitä 2 viikkoa niin jouduin kaavintaan ja sain antibiootit, joihin vauva reagoi todella voimakkaasti ripuloiden ja vatsaa itkien. Pumppailin 10 päivää maitoa viemäriin, jonka jälkeen aloitin taas imetyksen. Nyt menee korviketta vajaa 2dl vuorokaudessa imetysmaratonien ohella. Saa nähdä lisääntyykö maito vai jääkö korvike pysyvästi kuvioihin.
Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut lainkaan, ei suostunut ottamaan rinnasta edes kiinni.
Vitsit mikä trooper oot kun olet muutenkin väsyttävän arjen keskellä pumppailla. Nostan sulle hattua!<3 Kävi miten kävi, teidän lapsilla selkeästi lasten parasta ajatteleva äiti ja se on se mikä merkitsee!<3 Ihanaa vauva-arkea sinne!<3
Kiitos kauniista sanoista ja ihanasta blogista ❤ meillä on samanikäiset esikoiset ja tuolloin jäin tätä lukemaan. Ihan huikeeta miten nopeeta aika meneekin kun eskari alkoi ja ensi vuonna koulu.
Ja muuten ostin samaisen rintapumpun, jonka omistat ja ilman sitä ei olisi tullut kyllä mitään. Ennestään oli samaisen merkin käsikäyttöisen ja meinas ranteista tulla entiset 😅
Onpa kiva kuulla teistä, jotka täällä olette olleet pidempäänkin! <3 Kyllä vain, nyt mulla päällä rintatulehdus niin viime yönä taas saanut kiittää pumppua. Ilman sitä ei tulisi mitään!<3 Ja ne käsikäyttöiset ihan jees esim matkoilla, mutta kotioloissa ei. Ja ne tuppaa ainakin itselläni olemaan todella äänekkäitä. Vai olenko ainut?
Ihana kirjoitus, kiitos. On tärkeää on puhua imetyksestä myös tästä näkökulmasta. Täysimettäminen ei aina ole mahdollista, vaikka äiti kuinka sitä haluaisi. Eikä se ole äidin syy. Itselläni on 1 kk ikäinen vauva (esikoinen) ja yllätyin, miten paljon tunteita imetykseen voikaan liittyä. Täällä ollaan imetys-pumppaus-korvike -rumbassa enkä vielä tiedä miten tämä jatkuu. Monet itkut on itketty ja mikä syyllisyyden tunne onkaan, kun ei pysty antamaan riittävästi omaa maitoa vauvalle. Vaikka tärkeintä on tosiaan vauvan kasvu ja hyvä vointi, sekä oma jaksaminen. Kiitos, että nostit tämän aiheen esiin!
Tätä juuri. Jotenkin turhauttaa ne, kyllä se on mahdollista kun vaan imetät ja imetät. Mutta kun ihminen ei ole kone. On tunteet, toisia lapsia ja mitä tahansa elämässä olevia asioita, jotka kaikki vaikuttavat. Ja yleisesti se, että vaikka joku ei vain puhtaasti halua imettää niin eipä se kenellekään kuulu. Jokaisen oikeus valita ja varmasti kaikilla on omat syynsä kaikkiin päätöksiin ja niitä tulee muiden kunnioittaa!<3 Nyt hei suuresti tsemppiä sinne!<3 Teet sen mitä pystyt ja jaksat ja yritä olla itsellesi armollinen. Olet upea äiti juuri tuollaisena!<3
Meillä meni imetystaival vähän toisinpäin, eli olin aina ajatellut että vauva saa ehdottomasti myös pullosta joko omaa maitoani tai korviketta, jotta isäkin pääsee osallistumaan syöttämiseen. No meidän vauva ei lukuisista (!) yrityksistä huolimatta ikinä huolinut pulloa ja se oli varmaan koko vauvavuoden suurin stressinaihe! Herumisen kanssa oli välillä pahojakin ongelmia ja niistä aiheutuva stressi ei todellakaan helpottanut asiaa. Olisin varmasti lopettanut imetyksen aiemmin jos sille olisi ollut vaihtoehto, juurikin tuo sama ajatus ”ruokittu vauva ja rento äiti on parempi yhdistelmä kuin äidinmaidolla ruokittu vauva ja hullun stressaantunut äiti” mielessäni. No nyt imetys jatkuu 1x päivässä kun taapero on 1v2kk ja on niin ihanaa kun asiasta ei tarvitse enää stressata ja hetki on mukava ja ”vapaaehtoinen” meille molemmille 😍
Komppaan siis täysillä sitä että kaikki tekevät omat päätöksensä ja ratkaisunsa omista lähtökohdistaan, eikä arvostelua todellakaan kaivata äideille yhtään nykyistä enempää! ❤️
Näistäkin olen kuullut. Meillä kaikki syöneet hyvin myös pullosta, mutta tällä kolmannella se tekniikka ei ole samalla tavoin hallussa – onhan se tutti kuitenkin ihan erilainen kuin nänni. 😀 . Vetäisee kuitenkin mun pumppaaman maidon iltasella napaan aika hyvin eli toistaiseksi maistuu siitäkin. Mutta varmasti aiheutti stressiä noinkin päin kun tulee paineita onnistua siinä imetystaipaleessa eikä voi vain vapaasti valita!<3 Onneksi teillä nyt ihana tilanne siellä!<3
Tuli tosta täysimetys-termistä mieleen oma neuvolakäynti kuopuksen kanssa kun hän oli n. 4kk. Meillähän oli vauva kotiutumisen jälkeen muutaman pvän korvikkeella koska itsellä meni rinnanpäät ihan rikki ja siksi pidin muutaman pvän ihan paranteluun. Senkin jälkeen ehkä kaksi kertaa korviketta saanut. Muuten pelkällä imetyksellä. Tämän kerrottuani totesi terkka vaan että ”Noniin, eli käytännössä täysimetyksellä mennään” 😀 Eli suhtautumistapoja monia. Se ärsyttää itseäkin että jos yhden kerran saa vähän korviketta ennen 6kk ikää niin ei enää voi puhua täysimetetystä vauvasta. Ei sillä että itselle se täysimetys olisi joku pakollinen juttu mutta varsinkin ensimmäisen lapsen äiti voi kokea hirveästi stressiä ja paineita ja huonommuutta tämmösistä jutuista. Mutta muuten itelle tullu semmonen kuva että nykyisin neuvoloissa suhtaudutaan jo paremmin siihen että jokainen äiti on yksilö ja kaikille ei imetys sovi, ja vaikkei imetä niin on aivan yhtä hyvä ja loistava äiti 🙂
Jeps, mulla on kans tosi maalaisjärkinen neuvolantäti ja luulen, että heistä moni sitä onkin. Enemmän luulen näitä paineita tulevan kanssaäideiltä esimerkiksi keskustelupalstoilla tai vaikkapa erinäisillä facebook sivustoilla, jotka varmasti yleisesti ottaen ovat paikkoja puida huoliaan. On lähes absurdia että edes keskustellaan siitä, mitenkä vauvan ruoka vaikuttaisi siihen miten joku kokee äitiyttä. Se ratkaisee, että vauva saa masun täyteen ja rakkautta!<3
Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia imetyksessä ja ajattelin täysimettää 6kk ikään saakka niin kuin kaikki kannusti tekemään. Kunnes kerran vauvan ollessa reilu 4kk annoin hänen maistaa leipoessani mangopilttiä ja mainitsin asiasta ohimennen neuvolassa. Neuvolan hoitaja kirjoitti tästä johtuen korttiin ”ei täysimetetty”. En älynnyt, että tämän takia en saisi enää sanoa vauvaani täysimetetyksi, mutta nyt myöhemmin ajateltuna asia on mielestäni lähinnä huvittava eikä enää harmita.
Aivan naurettavaa. 🙈 ja siis kun jtn se, että asiasta pitää edes mainita antaa ainakin mulle sen kuvan, että ”ei täysimetetty” olis jotenkin huono asia🙉
Itse imetin esikoista 1v ja 1kk ajan mutta enpä voi sanoa että olisi helppo taival ollut vaikka maitoa tuli yli äyräiden ja en kokenut tulehduksia tai muuta. Yöimetyksiä olo myös 10kl ikään. Synnäriltä asti poika sai pullosta mutta lopetti pullosta juomisen joskus 3kk iässä ja samalla aloitti rintaraivarit ja heti perään 4kk hulinat niin jessus että olisi tehnyt mieli tehdä mitä tahansa muuta kuin imettää 😀 itse myös otin paineita imetyksestä, suurimmaksi osaksi fb ryhmän takia. Ei se imetyskään aina ole niin helppoa mitä suureen ääneen sanotaan.