Palutuminen / 4 kk vauvan syntymän jälkeen

Ensimmäiset 4 kk menivät ihan hujauksessa, justhan me vasta tultiin synnäriltä kotiin! Palautuminen ja mielentilat yms synnytyksen jälkeen ovat varmasti aika paljon puhuttu aihe ja nyt kun omakohtaista kokemusta on jo kahden osalta, on aika kiva niputtaa yhteen sitä mitkä fiilikseni ovat olleet ensimmäisen ja toisen synnytyksen jälkeen ja mitä eroja on ollu niin fyysisesti kuin psyykkisesti! 🙂
Psyykkisellä puolella nostaisin esiin baby bluesin, joka johtuu hormonitasojen nopeasta madaltumisesta ja se on yleistä muutama päivä synnytyksen jälkeen. Yleensä se kestää viikosta pariin viikkoon ja joillakin se voi jatkua hieman pidempään. Mä koin ehdottomasti baby bluesin paljon voimakkaammin tytön kanssa, joskin ehkä siihen saattoi vaikuttaa sekin kun ei ehkä ollut samalla tavalla vielä varma vauvan käsittelystä? Tosi vaikea sanoa.. Kyllä mä tämänkin kohdalla itkua väänsin ihan mitättömistä asioista ja ekoina viikkoina tunteet meneekin ihan vuoristorataa. Yhtenä hetkenä olet onnesi huipulla ja seuraavana nyyhkytät ties mitä maailman vääryyksiä sohvan nurkassa. Kaikki normaaleja tunteita sanoisin!
Baby bluesin lisäksi hormonit auttavat myös yöherätyksiin! Mä voin nimittäin sanoa, että nyt kun yöherätyksiä on keskimäärin kaksi (ja tutin suuhun laittoja välillä), mä olen paljon väsyneempi kuin silloin kun poika söi koko ajan enkä saanut juuri lainkaan nukuttua. Aika monet itseasiassa sanoo, että ekat kolme kuukautta menee tosi iisisti kun on hormonit jeesaamassa. Heh, tarkoittaako tämä sitä, että vauvan pitäisi alkaa nukkua yön läpi kolmen kuun jälkeen? 😀 Kelpaisi mulle! Tyttöhän nimittäin veteli tuollaisia 10 h:n pätkiä jo tässä vaiheessa ja ne ovat kyllä vain yksi unelma tämän pojan kanssa vaikka paljon parempaan suuntaan ollaankin menty.
Fyysisellä puolella palautuminen oli aika samankaltaista kuin ekan kanssa. Painoa mulle tuli ekassa 14 ja tokassa raskaudessa 15 kiloa ja nyt 4 kk:n jälkeen paino on sama kuin ennen raskautta. Viimeksi paino tippui muistaakseni nopeammin, mutta en ole satavarma. Kehon koostumus on aikalailla sama kuin viimeksikin raskauden jälkeen ja vaikka ulkomuoto onkin jo ihan solakka, voimaa puuttuu vielä paljon ja alavatsa hakee vielä paikkaansa. Lääkäri oli sitä mieltä, että vatsalihakset eivät erkautuneet lainkaan, mutta niinä harvoina jumppakertoina olen lähinnä tehnyt syviä vatsoja hyvin varovaisesti. Linea negrakin on vielä, kauankohan siinä menee että lähtee pois? En muista lainkaan tytön ajoilta.
Liikunnan osalta olen pojan kanssa tehnyt toistaiseksi kävelyitä ja kevyttä kotijumppaa silloin tällöin (eli kun muistan, ehkä kerran viikossa). Ulkoilu on kuitenkin se pääjuttu nyt ja näin tulee varmasti olemaan vielä ainakin jonkun aikaa. Myönnän nimittäin, että olen about 80% ajasta aika väsynyt enkä oikein jaksa lähteä hirveästi vielä huhkimaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Yksi asia mihin on pakko kuitenkin kiinnittää huomiota on aina vain pahenevat yläselkäjumit, jotka tuskin helpottuvat itsestään tuota 8 kiloista poikaa kanniskellessa.  Just tuossa mietin, että yritän vaikka joka ilta venytellä esim 10 minuuttia sillä niskajumit alkaa näkyä jo päänsärkyinä ja jopa yläselän vihlontana. Ehkä olisi aika buukata aika hierojalta venyttelyn lisäksi niin saisi vetreämmän olon, se jos mikä on tavoittelemisen arvoista!
All in all, palautuminen fyysisellä tasolla on ollut aikalailla samanlainen ja samatahtinen prosessi molempien raskauksien jälkeen. Eihän sitä koskaan palaa täsmälleen samanlaiseksi kuin ennen raskautta ja se on mulle täysin ok. Kunhan on hyvä olla ja ryhdikäs ja niin energinen olo kuin tilanne sallii (ja viime yönä sallittiin ekoja unia jopa 3.30 asti!!!!), niin sillä pääsee pitkälle.
Nyt tuo vauva tuolta heräilee, joten eikun syömään välipalaa. Hmm, tämä poika on muuten nälkäinen tyyppi ja vielä en ole mitään sosetta tehnyt mikä ei olisi hänelle maistunut. Tämä poika ja siskonsa ovat kuin yö ja päivä, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa! 🙂
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!:)