Xenia's day

Parasta matkaseuraa

Teksti:

Enpä olisi ikinä kuvitellut matkustelun kahden lapsen kanssa sujuvan yhtä hyvin kuin tällä kerralla meidän Enkun matka sujui. Lets face it; Matkustelu lasten kanssa ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin itsekseen. Antoisaa se kyllä on, mutta moni tekijä tuottaa omat kysymysmerkkinsä matkaa miettiessä: Miten kulkeminen paikasta A paikkaan B. Otetaanko istuin mukaan vai vuokrataanko kohteesta. Mites rokotukset ja ruokailu paikan päällä ja se, että lapsella on kivaa eikä matkailu ole vain vanhempaa varten.
Okei, meille tämä eka reissu nelihenkisenä perheenä oli sikäli helppo juttu, että kohteena oli tuttuakin tutumpi Englanti ja sielläkin meillä oli kiinnekohta eli anoppila. Liikuttua ympäriinsä tuli kuitenkin aika kohtalaisesti ja vuokra-auton tankkia tuli täytettyä yhteensä kolme kertaa tuon reilun viikon aikana. Ruokailu näiden 3,5 vuotiaan ja 3 kk:n ikäisen kanssa oli todella helppoa kun vanhempi syö mitä vain ja nuorempi vain mun maitoa. Muistan ikuisesti sen kun rahdattiin korviketta tytölle hänen ollessaan 8 kk:n ikäinen, sitä lastenruokaa kun ei tietenkään Englannista saa. Vai? ;D
Turvakaukalo otettiin Suomesta mukaan ja saatiinkin se ihan koneeseen asti mukaan. Oli kätevää kun kaukalo meni käsimatkatavaraksi lukeutuviin matkarattaisiin ja kädet olikin ihanasti todella vapaana kentällä. Ja jos poika kulki kantorepussa, laitoimme kaikki kassit siihen kaukalon päälle eli oli todella toimiva systeemi.
IMG_1663
Kaikkein eniten pelkäsin tietysti sitä mitenkä tämä ”rutiinien” puute tulisi näkymään pienimmässä, mutta kuten lapset yleensäkin, he olivat todella sopeutuvaisia. Yöheräilyjä oli kyllä selkeästi enemmän, mutta se nyt ei mua sinällään haitannut. Automatkat sit puolestaan nukuttiin kummankin kohdalla ja moneen kertaan kiiteltiinkin miehen kanssa sitä, miten hyvä tuuri kävi tällä kertaa kohdalle. Ajatus huutavista lapsista takapenkillä Englannin ruuhkissa kun saa jo kylmän hien kohomaan otsalle. Hui!
IMG_1751
Lennot meni kuin vettä vaan ja kotiinpaluupäivänä saatiin molemmat nukkumaan jo kasilta vaikka kello Englannissa olikin vähemmän. Toissailtana saatiin sen sijaan meidän pienimmän kanssa ensimmäiset kunnon huudot illasta. En tiedä oliko flunssaa (meni jo pois vain palatakseen takaisin, tylsää!), jotain kehityskautta, tiheän imun kautta, matkan ”krapulaa” vai mitä, mutta toissayönä ei rauhoituttu kuin iho ihoa vasten niin että minä sit puolestani valvoin kun vauva tuhisi (lopulta) tyytyväisenä. Siihen samaan syssyyn saatiin sit eilen aamusta vielä rokotukset (vain yksi piikki kun se viitosrokote otettiin jo muutama viikko aiemmin reissun takia) ja eilen illasta oli lievästi lämpöä, mutta uni kyllä maistui. Tuli kyllä mieleen miten onnekkaita ollaan tuon pojan kanssa oltu kun ollaan niin ”helpolla” selvitty. Suuri syömäri myös öisin, mutta pahemmilta itkuilta ollaan toistaiseksi vältytty. Koputan puuta.
Katsotaan mitä tuleman pitää illasta, mutta kyllä on pakko sanoa, että takana on aivan ihana reissu, parempaa ei olisi voinut pojan ekaksi ulkomaanmatkaksi toivoakaan!<3
Mukavaa keskiviikkoa kaikille! 🙂

Lue myös

X