Xenia's day

Perhe

Teksti: Anna.fi

Paljon on muuttunut mun perhe-elämässäni viimeisen puolentoista vuoden aikana. Ensin sinkusta etäsuhteeseen, sitten muutto yhteen Suomeen, sitten Porvooseen, Max-koiran meille muutto ja viimeisenä tyttäremme syntymä melkein 2 (!!!) kuukautta sitten. Nämä muutokset ovat jo itsessään mullistavia joten luonnollisestikin sitä on tullut käytyä läpi kaikkea myös pääkopassa. Mä itseasiassa sanoin S:lle, että on ihanaa kun nyt voi vain olla. Siis sillä tavalla että mitään sen suurempia suunnitelmia meillä ei ole ja se paras hetki on tässä ja nyt. Eilen palattiin kotiin mökiltä ja nautin vain siitä, että saatiin kaikki purettua ja sen jälkeen lösähdettiin sohvalle. P1010242 2 P1010254 Viimeisen puolen vuoden aikana ei ole kauheasti sellaisia rauhallisia hetkiä ollutkaan. Max opetti meille jo paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä ja nyt voinkin sanoa, että päätös adoptoida Max juuri tuolloin joulukuun alussa oli parempi kuin olisin voinutkaan kuvitella, vaikka silloin paljon kritiikkiä täällä blogissa saimmekin osaksemme. Maxin meille muutettua yllätyimme kumpikin siitä kuinka tiiviisti ja tauotta pientä pentua on huomioitava, ja osaltaan se valmisti meitä myös vauvan tuloon; vaikka onhan se vielä paljon tiiviimpää yhdessäoloa kuin koiran kanssa. Siinä missä koiran itkuun ei pitäisi vastata (huomionhaku tapauksessa), vauvan luokse lähes kiirehtii heti kun kuuluu pienikin inahdus. Nyt tosin alkaa olemaan jo sen verran selvillä, että meidän tyttö on äänekäs tapaus, en siis jokaisesta pienestä äännähdyksestä enää hätäänny, hän kyllä ilmoittaa varsin kovaäänisesti sitten kun ihan oikeasti haluaa jotain. P1010265 P1010278 Raskausaikana odotin vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa ja vaikka moni asia onkin varsin selkeä jo tuolloin, toki moni juttu on täysin uutta ja sellaista, että ei sitä voi ennakoida mitenkään. Monet ottivat asiakseen varoittaa vauva-ajan väsymyksestä, mutta pakko sanoa, että yllättävän hyvin siihen on tottunut. Tosin, nukun kyllä joka yö silleen, että harvemmin herään täysin väsyneenä, otan sit aamusta kiinni jos ei yöllä tule nukuttua. 😀 Ja jos ei muuta niin aamukahvi pelastaa kyllä melkeinpä päivän kuin päivän, kunnon hikiliikunnan lisäksi!! P1010308 P1010346 P1010349 Yksi asia on kuitenkin vissi; kyllä tää vauva-aika on varmaankin jotenkin ”helpompaa” näin valoisaan vuodenaikaan. Itsehän olen syntynyt vuoden pimeimpään aikaan ja kysyinkin äidiltäni, että miten hän jaksoi. Hän vastasi, että usein yöllä mua tyynnytellessä (sain kuulemma raivarit aina myöhään illasta, how nice!) hän ajatteli, että hän on varmaan ainut ihminen joka on valveilla koko maailmassa. No, hyvänä bonuksenä mä nukuinkin sit 2kk:n iässä öitä jo läpi, että sikälimikäli ihan kiva! Meillä on pisin nukkumapätkä ollut tähän mennessä 7 h, joka on mun mielestä aika loistava, en kyllä valita vaikka välillä ollaankin lähes koko yö valvottu pikkuisen ollessa pirteä kuin peipponen tai muuten vain kuumissaan, nää helteet ei kyllä ole mitenkään parhaat mahdolliset vauvaa ajatellen. P1010364 P1010392 Miten tää sit on vaikuttanut meihin. No luonnollisesti me emme ole enää kahden aikuisen perhe vaan nyt meillä on pieni tytär joka menee aina etusijalle. Naurettiin eilen autossa että nyt voidaan unohtaa ne extempore-reissut, pelkkä viikonlopun mökkireissun pakkaus kun vie varmaan 2 tuntia ja auto näyttää siltä, että ollaan muuttamassa jonnekin. Tuon lisäksi emme voi lähteä mihin tahansa reissuun muutenkaan. Nyt kesän lomamatkoja miettiessämme päädyimme siihen, että ainut vaihtoehto pienen vauvan kanssa on hommata sellainen villa jossa on jo itsessään hyvä olla; näin tyttö voisi olla melkeinpä koko ajan ilmastoidussa huoneistossa meidän nauttiessa maisemista ja hyvästä kirjasta poolin äärellä. Jos tällainen yhdistelmä ei onnistu, on meillä edessä reissu Englantiin, mutta mä itseasiassa olisin hyvin iloinen siitäkin, sitä kun ei ole tullut matkusteltua lähes ollenkaan viimeiseen vuoteen ja itseasiassa ikävöin Englantia aika paljonkin. P1010420 P1010256 P1010260 Näiden vapaa-ajan suunnitteluiden lisäksi vauva luonnollisesti vaikuttaa meihin. Emme ole enää vain tyttö- ja poikaystävä vaan myös isä ja äiti. Tämä uuden roolin sisäistäminen vie aina hetken, mutta tulee loppupeleissä todella luonnostaan. Onhan tuo pieni tyttäremme kuitenkin kaiken uuden omaksumisen arvoista ja häneltä saatu hymy tai hänen kanssaan vietetty juttutuokio yksi päiväni kohokohdista! Tuossa hän vieressä treenaa tälläkin hetkellä ääntänsä samalla kun köllöttelee leikkimatollaan, kyllä ne värikkäät jutut vaan on kiinnostavia! 🙂 P1010272 P1010279 Toki lapsenkin syntymän jälkeen ei sovi unohtaa meitä. Ihan alussa en raaskisi vauvaa viedä hoitoon, mutta jo pienet hetket tekee paljon. Viikonloppuna saatiin saunoa rauhassa isoäidin katsoessa vauvan perään. Miten luxusta tuollainen onkaan! Toki, mitä vanhemmaksi tyttö tulee, sen enemmän voi tyttöä antaa myös kaitsettavaksi. Ajattelimme, että pian voisimme mennä ihan treffeillekin ja olla ihan vain kahdestaan hieman pidempikin aika ja syksyllä meillä onkin edessä yhdet häät jolloin tyttäremme saa nauttia isovanhemmistaan jopa kokonaisen päivän. P1010369 P1010288 Päädyin muuten eilen googlettelemaan päiväkoteja Porvoossa, mulla kun ei ole mitään käsitystä siitä, miten aikaisin tuollaiseen pitää hakea ja niin edelleen. Pitää soitella ja kysellä vähän, tietää sitten miten toimia kun sen aika koittaa. Ainiin muuten, mä yritin varata viikonloppuna aikaa Porvoon poliisiasemalle passia varten, mutta ensimmäinen vapaa-aika oli vasta heinäkuun puolivälissä. Eihän siinä muuten mitään, mutta meillä oli tarkoitus lähteä reissuun jo tuota ennen joten vähän hankalaksi menee. Onneksi kuitenkin tämänkin asian voi hoitaa minkä tahansa kaupungin virastossa joten torstaina meillä on aika Kotkan poliisiasemalla. Te Kotkassa asujat, kertokaahan mitä me voitaisiin tehdä sielläpäin, ajateltiin ottaa tää vähän päiväretken tavoin! 🙂 Tuo muuten tarkoittaa sitä, että meidän pitää mennä tänään tai huomenna hakemaan passikuvat mulle ja tytölle (munkin passi menee vanhaksi kohta). Mielenkiinnolla odotan miten tää hoituu! 🙂 Kuvituksena  viikonlopun kuvasaldoa kun oltiin mökillä. Oli ihan mielettömän rentouttavaa ja tää antoi meille myös itsevarmuutta vauvan kanssa matkustamiseen, oltiinhan kuitenkin koko viikonloppu muualla kuin kotona. Ai että, olisitte muuten nähneet ihan livenäkin kuinka paljon Max nautti vedessäolosta. Heti kun päästiin veneestä laiturille, Max hyppäsi laiturilta pelastusliiveineen kaikkineen veteen. Koko viikonloppu menikin sitten kumiankkaa vedestä noutaessa ja koska Max on sen verran cool, tämä ei halua mennä rannasta vaan joko hyppää laiturilta tai menee portaita pitkin veteen. 😀  Järvivesi tosin tekee hyvää turkille, on nimittäin pehmeä nyt! 🙂 Nyt vähän kodin järjestelyä ja pyykinpesua ja sit lounasta napaan. Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille! 🙂

Lue myös

X