Xenia's day

Perhepeti?

Teksti:

P1120217P1120200
Huhhuh, mitä kehitysaskelia täällä on taas otettu, ja tietenkin ne vaikuttaa mihinkäs muuhun kuin nukkumiseen.
Kaipa se on vain todettava, tämän meidän pienen herran kohdalla yöunet menee huomattavasti helpommin huonoksi kuin siskollaan ja tuossa juuri pari yötä sit päätin, että jos näin on, niin sit on. Olen niin kyllästynyt pohtimaan sitä, mikä voisi auttaa ja mikä ei. Ainoa vastaus taitaa olla aika ja siihen asti mennään nyt sillä periaatteella, että maksimoidaan kaikkien nukkuminen tavalla tai toisella.
Viimeiset muutama yö tämä on tarkoittanut sitä, että poika on nukkunut meikäläisen vieressä aina osan yöstä, käytännössä siitä lähtien kun tutin laitto muutaman perättäisen kerran jälkeen ei enää häntä rauhoita. Mamman vieressä kun nukutaan sit yleensä aika paljon rauhallisemmin ja minäkin saan sitä myöten ainakin enemmän unta kuin jos ollaan koko ajan juoksemassa hänen luokseen.
Yleensä varsinkin ihan pienen vauvan kanssa mua pelottaa perhepeti ihan älyttömästi. Ehkä liittyy myös raskauden jälkeiseen hormonimyrskyyn, mutta silloin meikäläinen nukkuu paremmin kun tiedän että vauva on turvassa omassa pienessä kopassaan siinä sängyn vieressä. Nyt kun poika lähentelee jo 10 kiloa en jotenkin enää ajattele samoin, itseasiassa olen jopa tykännyt siitä kun toinen on siinä ihan tykönä. Edelleen meillä on periaatteena se, että poika menee aina omaan sänkyyn nukkumaan ja tämä mun vieressä nukkuminen on varattu niitä tilanteita varten kun mikään muu ei auta, mutta nukuttuakin pitäisi saada, se kun tekee ihan hyvää itse kullekin. 😀 Kyllähän mä paremmin nukun jos hän nukkuu sängyssään, mutta kuten sanottu, mieluummin näin kuin täysin valveilla.
Niin ja siis mamman tykönä halutaan olla nyt entistä enemmän kun ensimmäinen hammas on puskemassa läpi. Eilen näkyi pieni valkoinen pilkku alhaalla ikenissä ja sepäs selittää sen miksi toinen on kuin takapuoleen ammuttu karhu.
Annetaan siis nyt vähän aikaa ja katsotaan miten homma alkaa menemään. Siitä olen kuitenkin varma, etten vähään aikaan aio miettiä yhtään mitään muuta kuin sitä, että kaikki saadaan maksimoitua unen määrä tavalla tai toisella. Treenataan näitä nukkumisia sit taas kun hammas on puhjennut kunnolla ja tuo pallero on oppinut konttaamaan. Sitä kun harjoitellaan nyt ihan nonstoppina ja hän pääsee nyt nelinkontilleen. Parin viikon sisällä ollaan siis varmaan menossa pää kolmantena jalkana. APUA!:D Sitten aletaankin nousta ylös ellen ole ihan väärässä.
Vauvavuosi on kyllä melkoista myrskettä kaikin puolin. Lapsi kehittyy niin nopeasti että ehkä siinä pitäisikin vaan hyväksyä se, että näillä nyt mennään ja miettiä niitä unijuttuja yms sit kun vauva on vähän isompi. Todellisuus kun on se, että hyvin harva vauva nukkuu oikeasti hyvin ihan pienestä pitäen ja monella kaikki nämä kehitysaskeleet vaikuttavat öihin. Sitä ei voi kuitenkaan muuttaa. Toki päivien rutiinit ovat todella tärkeitä ja lasta voi kevyesti opettaa nukahtamaan itse, mutta ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että ne asiat mitkä toimiva tytön kohdalla, eivät todellakaan ole toimineet pojan kohdalla sitten ollenkaan.
Joka tapauksessa. Nyt kun olen jotenkin sisäistänyt tämän, että näillä nyt mennään on jotenkin rentoutuneempi olo iltaisin. Tiedän, että jos(KUN) poika herää, viime kädessä hän tulee nukkumaan viereeni ja siinä sit viimeistään rauhoitutaan. Hassua on vaan se, että yleensä poika nukkuu kuin tukki kunnes sit joku hänet herättää ja sit ei huvita mennä nukkumaan vaan halutaan treenata ties mitä taitoja tyyliin joku muutama tunti kun patterit on jo ladattu alkuyöstä täyteen. 😀 Itseasiassa viime yönä tämä meni just näin että kello kahdelta otin pojan viereen jossa hän sit jumppasi kello viiteen asti. 😀 Eihän niitä konttaustreenejä tietenkään voi jättää vain päiviin, kuinka tylsää se olisi. 😀
Nyt tuo Aarrekidiltä saatu haalari on käytössä, ai että kuinka tykkäänkin siitä! <3

Lue myös

X