Perjantai

Tällainen lyhennetty viikko saa ihan sekaisin. Ei tunnu yhtään siltä, että olisi jo perjantai, hassua. Eilen vietettiin iltaa ystäväni kanssa. Naurettiin katketaksemme ja painuinkin nukkumaan vasta puoli yhden maissa. Nukuin aivan super hyvin ja herätessä olo oli ihanan virkeä. Tehtiin J:n kanssa taas oikea herkkuaamiainen, on se hassua, miten suuri ero päivän alulla voi ollakaan,jos syö hyvin tai vaihtoehtoisesti ei ollenkaan.

Itsehän kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä aamianen on päivän tärkein ateria. Aineenvaihdunta lähtee liikkeelle ja saa energiaa alkavaan päivään. Luin joskus jostain, että aamiasen tulisi olla 1/4 päivän energiatarpeesta. Joskus olen tätä kokeillut, ja olen tullut siihen tulokseen, että liian pieni aamiainen kostautuu illalla kamalana nälkänä! Jos jättää aamiaisen tai lounaan väliin; illalla ei tee muuta kuin käy jääkaapilla, näin se vain on (ainakin mun kohdallani). Mutta, toisaalta, onhan se ihan loogista; enemmän se keho sitä energiaa tarvitsee päivän alussa ja pitkin päivää, kuin illalla ennen lepoa! 🙂

Tässä nyt sitä herkkuaamiaista.

Noi maksamakkaravoileivät on parasta mitä tiedän! Tein eilen ystävälleni sellaisia ja taisinpa saada hänetkin koukkuun.

Täytyy muuten sanoa, että tuo teekannu on ollut paras ostos pitkiin aikoihin. Helpottaa teen keittoa ja lisäksi vesi pysyy lämpimänä pidempään. Usein teen yksin ollessani kannullisen, jonka juon pikkuhiljaa. Ei ole kyllä enää paluuta niihin pieniin teesihteihin, niin kätevä tämä on, ja aika hyvä lahjaideakin jollekin, joka on teen suurkuluttaja.

Huomaamattani mä olenkin tässä jättänyt kahvin melkeinpä kokonaan pois. Silloin tällöin kunnon väsymyksen iskiessä saatan keittää espressoa, mutta enpä oikeastaan muuten. Tee on kyllä selkeästi parempi mun herkälle vatsalleni, ja hyvin nopeasti siitä kahvihimosta pääsee eroon (vaikka ei se kahvikaan huono ole, paitsi mun vatsalle). 🙂

Tänään tarkoituksena on tehdä kouluhommia, käydä lenkillä ja tekisipä mieleni mennä vähän muuten vain käppäilemään kaupungille. Mä tykkään hirveästi Helsingin keskustan fiiliksestä, jotenkin siellä on kivasti ihmisiä aina ympärillä.

Juttelin tuossa viime viikonloppuna Porvoon ystävien kanssa, siitä mihin joskus vielä päädytään. Mun täytyy sanoa, että viihdyn Helsingissä paremmin kuin hyvin. Tää on eniten mun paikka. Mä tykkään siitä, että on paljon vaihtoehtoja mitä tulee ravintoloihin, kauppohin ynnä muihin kulttuurillisiin juttuihin. Melkeinpä voisin haluta joskus asua vieläkin isommassa paikassa, mutta aika näyttää. 🙂

Monestihan sitä tehdään niin, että käydään opiskelemassa ja sitten palataan synnyinseudulle, mutta meidän tapauksessa niin ei tule käymään. Kaipa se on jo ihan niiden töidenkin kannalta väistämätöntä; itse kun en jaksa käyttää useampaa tuntia työmatkoihin.

Mä katselen jo nyt sillä silmällä asuntoja netistä; parasta viihdettä sanon minä! 😀 Laitan aina hakukenttään vaan sen alueen, millä haluan asua, ja katson mitä sieltä tuleekaan. Yleensä ne on sitten jotain miljoonakämppiä, eli ei sopivia (ellei lotto satu yllättämään), mutta hauskaahan se on. Huono puoli tietysti näissä Helsingin keskusta-alueen kämpissä on se, että hinnat on älyttömiä. Mutta toisaalta, joku maksaa sijainnista, toinen lisäneliöistä. 😉

No, eipä se kämppä kuitenkaan ole ajankohtainen, ennen kuin ollaan valmistuttu, mutta onhan se hyvä pysyä perillä hinnoista ymsyms. 🙂

Tässä postauksessa huomaatte muuten mun ajatuksenjuoksuni. Mennään asiasta toiseen hirveää vauhtia. Sellainen mä vähän olen luonnossakin, hätähousu nimittäin. Mutta, mahtavaa perjantaita teille, koittakaa saada tästä tekstistä edes jotain selvää! 🙂