Xenia's day

Pienet detaljit

Teksti: Xenia

PB080157PB080144

Mä olen todellakin ottanut kaiken irti näistä pimenevistä illoista. Eilen saatoin hakea meidän pienen muovikuusen komerosta ja saatoin sen myös tytön kanssa koristella. Onneksi mies tykkää joulusta myös, ei olisi varmaan ottanut mua vaimokseen muuten, mun jouluhössötyksen tuntien.

Fakta se nyt kuitenkin vaan on, että kynttilät tai/JA pienet jouluvalot luovat ihan älyttömästi tunnelmaa. Me ollaan jatkettu ulos ja mies tuossa viime viikonloppuna viritteli meidän pieneen tammeen jouluvalot, näyttää ihan älyttömän kivalta! Tuo kivasti valoa, vaikka tokihan tuo lumikin sitä tuo. Olen nimittäin huomannut jo parina yönä, että meillä on paljon valoisampaa sisällä, vaikka siis olisi kaihtimet kiinni. Minkäs teet kun olen herkkäuninen ja tänäänkin ollut ylhäällä ihan muuten vaan kuudesta asti kun mies lähti töihin. Noh, toisaalta olen aina lukeutunut siihen porukkaan joka uskoo aamutuntien olevan kaikkein tehokkaimpia. Omalla kohdallani alamäki alkaa yleensä viimeistään siinä kahden maissa, sit alkaa puhti loppumaan, onneksi kuppi kahvia pelastaa yleensä sen pari lisätuntia.

Eilinen meni mukavan rauhallisesti kunhan oltiin ensin saatu lumityöt tehtyä. Onneksi tuo on sellaista puuterilunta ettei paina paljoa, tyttökin pääsi auttamaan kun hankimme hänelle oman lumilapion. Valitsi kolan ja lapion väliltä ja päätyi lopulta lapioon. Mies kertoi että oli oikein nähnyt kuinka tyttö empi vihreän ja liilan välillä ja oli sit tyytyväinen kun sai päätöksen aikaiseksi. Liilahan tänne tietysti muutti ja tyttö sitä ahkerasti eilen käytti. Mä itse muistan sen kuinka paljon rakastin lumitöitä pienenä, ja nyt jälkikäteen ymmärrän sen, että mun vanhemmat ei todennäköisesti siitä pitänyt. Miten homma meneekin niin että ne ihan pienetkin jutut tuntuu niin hauskoilta lapsena? Kaipa niihin sit vain kyllästyy iän myötä. Imurointi tosin on musta edelleen hauskaa, se johtuu kyllä varmaankin siitä että tässä taloudessa sitä tuntee saavansa imuroidessaan jotain aikaiseksi jo pelkästään sen imurin putkessa kuuluvan hiekkamäärän vuoksi ja nähdessään lattioiden muuttuvan aina vähemmän karvaisiksi.

Tänään onkin jo torstai ja marraskuustakin on eletty jo kolmannes. Jestas sentään. Pimein, mutta samalla (mun makuuni) ihanin aika vuodesta lähestyy ja sitten ollaankin jo vuodessa 2017. Joka vuosi vuoden lopun lähestyessä mä mietin vuosia taaksepäin ja muistan aina ajatelleeni että kuinka me eletäänkin jo vuotta 2006, 2007, jne. Mamman kanssa tuossa muisteltiin juuri muutama päivä sitten meidän keittiöremppaa vuonna 2002. Siitähän on jo 15 vuotta aikaa! Mä olin yläasteella ja mokattiin vähän sen keittiön lattian saumalaastin kanssa. Jostain syystä kuviteltiin että sen pitää vaan kuivua ja sit pestään sitä pois, tämä opittiin siis kantapään kautta kun hinkattiin yksi laatta kerrallaan mamman hakiessa kaupasta lisää karhunkieliä putsausoperaatiota varten. Silloin ei naurattanut, mutta nyt naurattaa. Eipä varmasti muuten ole moka, jonka tulisi tehneeksi kahdesti!

Nyt vähän meikkiä naamaan ja sit herättämään tyttöä. Kauhulla katsoin jo ulos autoani, joka on taas syvän lumikinoksen alle hautautuneena. Noh, ensi vuonna pitäisi olla jo autotalli/katos, joten kyllä tämä menee.

Mukavaa torstaita teille kaikille, alla muutama huikea tarjous!

*kaupallisia linkkejä.

Lue myös

X