Pieni askartelija

Meillä oli viime viikosta päiväkodin kevätjuhlat, joten tyttö pääsi askartelemaan valitsemiensa korttien kanssa eräs ilta. Muutamalla pienellä muutoksella kaupasta hankitusta kortista tulikin täysin oma ja uniikki! 😀 Lapsen piirtämisen, maalaamisen tai muiden pienten askareiden katsominen on niin rentouttavaa. Toisella on keskittynyt ilme ja mä voisin oikeasti vain katsoa siinä varmaan useamman tunnin. Yleensä jos otetaan vesivärejä tai sormivärejä esiin, suojataan pöytä sellaisella isommalla vahaliinalla, etenkin sormivärit kun on ehkä yksi sotkuisimmista asioista tän maan päällä!
Askartelupuolen ohella tytön suosikkileikkejä tällä hetkellä on Brion junarata ja isommat palapelit, joita tehdään päivittäin. Tyttö aina ”auttaa” minua ja jotenkin hymyilyttää se ajatus, että minä en selviäisi tuosta palapelistä ilman apulaista!<3 Toisaalta pakko sanoa, että mulle on tuon isompien palapelien myötä noussut toive siitä, että hankkisin itselleni ihan aikuisten palapelin. Jotenkin se on niin rentouttavaa ja tyhjentää pään ihan täysin eli täydellistä tekemistä jos multa kysytään!
Näiden suosikkisisäleikkien lisäksi ulkona kaikkein kivointa tällä hetkellä on hiekkalaatikko ja etenkin aarteiden etsintä ja keinuminen, joka on ollut suuri suosikki vauvasta asti. Mitä kovempaa ja korkeammalle, sen parempi.
Virtaa tällä neidillä riittää vaikka muille jakaa ja hän on aivan todella oma-alotteinen sen suhteen mitä milloinkin leikitään. Toki meilläkin aukeaa välillä telkkari, mutta pyrin pitämään sen minimissä ja erikoistilanteiden varalta. Mitään haittaahan itse telkkarin katsominen ei kuulemma aiheuta, mutta ongelma käsittääkseni liittyy siihen, että lapsen mielikuvitus helposti jää köyhemmäksi jos aina tylsän hetken koittaessa turvautuu telkkariin. Joskus sekin on kyllä aika jees tosin, Ryhmä Hau on meidän viikonloppuaamun juttu ennen kuin lähdetään metsälenkille, sillä saadaan silloin miehen kanssa nauttia kupit kahvia rauhassa ja muutenkin hidastella aamiaisen kanssa. 😀
Tytöltä on muuten tullut taas aivan huippujuttuja suusta. Eilen aamusta hän muun muassa kertoi kuinka daddy on ostamassa hänelle tramboliinia. Mä laitoin sit miehelle viestin, että tiedoksesi vaan, että olet ostamassa tramboliinia ja hän oli kuulemma saanut makeat naurut. Tosiasiassahan juttu meni niin, että tyttö näki meidän naapurit hyppimässä omalla tramboliinillaan ja oli sanonut daddylleen, että näyttää kivalta, johon mies oli vastannut että ehkä joskus voidaan hankkia sellainen omallekin pihalle (myös mun ja miehen iloksi!). Tästä oli sit vedetty se johtopäätös että se on nyt tulossa saman tien.
Toinen juttu kävi pari päivää sit suihkussa/kylvyssä (mä käyn aika usein samaan aikaan suihkussa kun tyttö kylpee ja toisin sanoen leikkii tuhannella lelullaan) kun tyttö tuijotti vatsaani ja kysyi kuka on mun mahassa olevan vauvan äiti?Jotenkin liikuttava kysymys, mutta eihän lapsi tietenkään yhdistä raskautta ja äitiyttä toisiinsa ja varmaan onkin vaikea ymmärtää se, että hänen äitinsä voisi olla äiti jollekin muullekin. Siihenhän se mustasukkaisuuskin kai kulminoutuu. Yritin siinä selittää, että mamma on myös vauvan äiti, mutta että mamma rakastaa tyttöä todella paljon ja on ihan yhtä lailla mamma hänelle kun vauva tulee ulos, kuten tyttö tapaa sanoa. Olisikin muuten niin yksinkertaista!
Mielikuvitusta hänellä on myös nyt koko ajan enenevässä määrin. Max on välillä ”leijona”, jota juostaan pakoon kun tämä katsoo laiskana omalta pediltään, että mitä täällä tapahtuu. Iltalukemiset ovat ihan must ja tyttö valitseekin yleensä joko daddyn kirjan tai mamman kirjan eli joko suomen- tai englanninkielisen opuksen. Mulla on se periaate, että en edes lue tytölle enkkua, vaan pelkkää Suomea, että pysyy homma mahdollisimman johdonmukaisena.
Tällä hetkellä hän onkin aivan ihanassa iässä. Uhmapäiviä tulee ja menee, mutta se keskustelun mahdollisuus helpottaa asioita huomattavasti. Jotkut kiukut voidaankin jo selättää pelkällä selittämisellä ja halauksella. On vaan jotenkin uskomatonta ajatella, että hän syntyi vasta reilu 3 vuotta sitten ja on nyt jo näin iso. Vauva-aika todella menee hyvin nopeasti!
Yksi asia mikä mulle tuli muuten tuossa yksi yö mieleen oli, että herääköhän tyttö siihen jos vauva heräilee. Sit taas toisaalta tuli mieleen ne tilanteet kun Max on haukkunut tai kerran jopa hälytys mennyt päälle tytön nukkuessa eikä hän ollut moksiskaan. Ehkä siis huolehdin turhista etenkin kun alkuajan vauva on meidän huoneessa joka on yläkerran aulan toisella puolella.  Noh, eiköhän kaikki selviä, mutta kävipähän vain mielessä!
Mukavaa helatorstaita kaikille!