Pieni yökukkuja

Morjes täältä maitobaarista, ei nimittäin tunnu siltä että olisin tällä hetkellä mitään muuta kuin yksi iso ruoan lähde. Täällä on mennyt vähän niin ja näin ja huomaan taas päätyväni pohtimaan sitä, mikä ihmeessä pienen miehen mielessä liikkuu ja onko joku vialla ja tuli siinä samalla mieleen se, mikä on kaikkein vaikeinta ainakin minulle vauva-arjessa ja sehän on nimenomaan se arvailun määrä.
Tuollaiselta 3-vuotiaalta voi kysyä mikä on hätänä ja yleensä hän sen kertookin ilman kysymistä, joten tällainen useamman viikon arvuuttelu kaiken eri mahdollisen välillä alkaa vähän turhauttaa.
Nuha sen kun on ja jatkuu ja tuossa kävi jo mielessä josko vauvalla olisi korvatulehdus, mutta kuvittelisi että se oirehtisi muutenkin kuin heräilyllä, eli esim itkulla etenkin makuuasennossa, kuten tytön kohdalla hänen vauva-aikanaan.
Toinen mikä on käynyt mielessä on refluksi, takaisinvirtausta kun tuntuu olevan paljon enemmän kuin yleensä, mutta toisaalta olisihan se varmaan aika loogistakin kun flunssan vuoksi limaa on kurkussa ja sekös vasta aiheuttaakin yökkäilyä hyvin usein tuollaisella pienellä. Varasin nyt varmuudeksi ajan lastenlääkärille, tämä unien lyhyys kun on tosiaan nyt enemmän sääntö kuin poikkeus sekä päivisin että öisin ja tätä on nyt jatkunut jo sen verran kauan että mieluusti käyn sulkemassa noi edellämainitut joko pois tai vaihtoehtoisesti kuulemaan neuvoja niiden hoitoon.
Voihan nimittäin toki olla sekin, että täällä vaan ollaan sellaisia hulivilejä, ettei yksinkertaisesti malteta nukkua. Istumista harjoitellaan nimittäin alvariinsa ja pienet jalat vipattaa minkä kerkeää. Kiire taitaa herralla olla eteenpäin kaikessa ja siihen päälle vielä utelias luonne niin johan on muutakin tekemistä kuin nukkuminen. Ihan yliarvostettuahan se! 😀
Noh, huumorin kukka kukkii edelleen, vaikka toki väsyneenä huomaakin usein olevansa aavistuksen negatiivisempi kuin normaalisti. Pakko silti antaa propsit itselle siitä, että suht hyvin olen tähän mennessä kyllä pitänyt mielen korkealla ja siitä taitaa olla kiittäminen perhettä, joka on aina tukena ja toisaalta myös sitä, että olen pakottanut itseni väsyneimpinäkin päivinä ulkoilemaan, vaikka vettä sataisi. Se kun on mulle aina ollut se pään hyvinvoinnin kannalta tärkein seikka. Kyllä nimittäin tulisi aika helposti mökkihöperöksi tässä maitobaarina toimiessa kun unta ei palloon kuitenkaan mitenkään ihan hirveästi saa. Lisäksi olen kuunnellut aina lenkeillä erilaisia meditaatioita, voin suositella lämpimästi! Niistä saa hirveästi voimaa ja energiaa ja näkee asian ihan eri valossa. Tätä tämä nyt tällä hetkellä on, mutta ei tätä unettomuutta koko loppuelämääni kestä. Todennäköisesti joskus vuoden päästä saamme jo katsoa taaksepäin ja nauraa kuinka pieni mies oli koko ajan hereillä. Ja joskus 15 vuoden päästä silloinen nuori mies tuskin muuta tekeekään kuin nukkuu. 😀
Ja tiettekö mitä tässä on kaikkein huvittavinta? Sitten kun vauva nukkuu yönsä mä olen varmaan ihan puolikuollut jos joudun heräämään tyyliin kerran. Nyt kun pelkät yhtenäiset kolmen tunnin yöunet saa jo energiatasot niin korkealle että voisin juosta maratonin (vaikken juoksua harrastakaan:D). Ihminen on kyllä erikoinen otus kun tottuu kaikkeen, niin mukaviin kuin vähemmän mukaviin asioihin! 😀
Olen ehkä ihan pikkasen väsynyt kun hihittelen täällä omille vitseilleni. Noh, kaipa sekin parempi kuin itkeä niille. Huh mitä sillisalaattia, mutta sen siitä saa kun antaa sormien näpytellä just sen mitä mieleen tulee.. 😀
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille, taas! Mihin yksi taas katosi?