Olen huomannut omassa elämässäni sen, että on hyvin harvoin sellaista välimuotoa. Joko kaikki on samaa aikaa päällä tai sit on mukavan rauhallista. Mutta harvemmin on tilannetta kun olisi silleen sopivasti kiire. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Me pistettiin tämä talo myyntiin pari viikkoa sitten ja se menikin melkein saman tien kaupaksi. Asutaan tässä kuitenkin vielä kesäkuun loppuun saakka, mutta sitä ennen pitää saada toinen talo valmiiksi ja tässä on välissä vähän muitakin juttuja. Toisen tonttimme purkulupa on umpeutumassa, joten purku talon purku ajoitetaan tähän väliin. Lisäksi loppuelämän tonttimme suunnittelutarveratkaisu pitää saada eteenpäin asap – kuvat ovatkin valmiina, mutta naapureita pitäisi käydä vielä jututtamassa – kunhan yhden naapurin osoitetiedot saataisiin selville. Tuo tontti sijaitsee siis asemakaavan ulkopuolella ja rakennusluvan hakemisen edellytyksenä on ns suunnittelutarveratkaisun hakeminen. Menetelmä on hyvin vastaava kuin poikkeusluvassa, erona vain se, että tässä ei poiketa mistään kun ei ole mitään mistä poiketa. Käytännössä haetaan suurinpiirtein sitä mitä halutaan rakentaa – talon kerrosalaa, talousrakennusten lukumäärää ja suurin piirtein pinta-alaa. Ja sit kaikkein tärkeintä on sen osoittaminen, mihin kohtaa tonttia halutaan rakentaa. Kun suunnittelutarveratkaisu on toivottavasti hyväksytty, tehdään vasta kaupat tontista ja sit lähdetään suunnittelemaan kotia ja hakemaan rakennuslupaa.

Mutta siis tämä kaikki nyt päällekäin, joten välillä on vähän pää pyörällä, mutta onneksi nyt on otettu jo askeleita kohti oikeaa suuntaa kaikkien osalta ja tosiaan nyt mies onkin purkamassa mun lapsuudenkotia. Siihenhän meinasimme alunperin rakentaa sen loppuelämän jutun, mutta sydän vei vähän enemmän kohti maalaismaisemia.

Koska tontissa on kuitenkin kiinni rahaa, jonka haluamme sijoittaa loppuelämän kotiin, teemme todennäköisesti nyt niin, että rakennamme siihen yhteen tasoon hyvin samanlaisen ratkaisun kuin lapsuudenkotinikin oli. Eli tyyliin 120-130 neliötä, 3-4 makkaria, olohuone, keittiö, wc ja kodinhoitohuone-kylppäri. Tuolta alueelta menee talot kaupaksi todella hyvin kun on jo ”valmis” ja vanhaa asemakaava-aluetta ja muutenkin kaiken lähellä. Ja jos ei menisi kaupaksi, vuokrata sen voi aina tai jättää airbnb käyttöön. Tämä nyt kuitenkin jossittelua. Uskon, että se menisi kyllä kaupaksi! 🙂

Sen suhteen onkin nyt sit vähän mietinnässä vaan, että miten se tehdään. Meillä on vähän muitakin suunnitelmia työrintamalla, joten ajanpuutteen vuoksi harkitsimme sitä, jos lähdettäisiin tekemään siihen talopakettia. Kannustalosta on positiivista omakohtaista kokemusta, mutta muista en tiedä. Sanokaa tekin jos teillä on kokemuksia talopakettivalmistajista – niin hyviä kuin huonoja. Ajattelin käydä juttelemassa muutaman kanssa Kannustalo mukaan lukien! 🙂

Nyt viikonloppuna käydään siis ehkä juttelemassa naapureille suunittelutarveratkaisuun liittyen tai sit odotellaan, että viimeinenkin naapuri selviää. Mitään muita pläänejä ei olekaan ja sekin on aika ihanaa. Tuntuu siltä, että kaipaan nimenomaan vain olemista – voi tehdä mikä tuntuu hyvältä just sillä hetkellä ja ladata akkuja yhdessä tärkeimpien kanssa!<3 Ja pakko kyllä sanoa, että kyllä tämä aurinko vaan vaikuttaa positiivisesti. Kevättä rinnassa ja tuntuu siltä kuin olisi jotenkin heräämässä pitkän talven jäljiltä. Onko teillä samanlaista fiilistä?

X