elämä

Provosoinnista somessa

30.10.2018 Teksti: Xenia

Mulle tuli tässä yksi päivä erästä juttua lukiessa mieleen provosointi ja erityisesti sen merkitys viihdemaailmassa. Tuntuu nimittäin välillä siltä, että provosointi on monelle ihan valittu tapa ja juttuja kirjoitetaan todella karrikoidusti, jotta herätettäisiin huomiota.

Tämä nyt tuskin on kenellekään mikään uutinen, että meikäläinen ei ole kovinkaan räväkkä persoona, enkä ainakaan tieten tahtoen sano tai ole sanonut mitään sellaista, mistä voitaisiin repiä otsikoita. Tämäkin juttu on hyvällä mielellä kirjoitettu eikä suinkaan mikään tyrmäys heitä kohtaan, jotka herättävät keskustelua sanomisillaan.

Olen pohtinut monesti sitä, miten helppoa munkin olisi kasvattaa lukuja vaan laukomalla ns suoria sanoja, mutta minä en vain siihen kykene. Yksi syy on se, että mulle niin sanottu julkkistatus on aika vastenmielinen. Rakastan kirjoittaa blogia ja olen iloinen siitä, että saan sitä tehdä työkseni, mutta mä olen ihan tavallinen pulliainen Porvoosta, enkä kaipaa mitään extraa elämääni. Mulle riittää tämä mikä on ja vaikka varmasti saisin lukijoita enemmän elämällä hieman shokeeraavammin, se ei ole minä.

PA190005

Toisaalta tässä on mielestäni kyse myös siitä, miten ne asiat sanoo. Me kaikki ollaan oikeutettuja mielipiteisiimme, mutta samalla olen sitä mieltä, että sillä on väliä, miten kerrot oman mielipiteesi. Lauotko sen totuutena vai sanotko hienovaraisesti, että olen muuten miettinyt tällaista. Joku voi syyttää mua varovaiseksi ja ehkä sitä olenkin, mutta mielestäni kanssaihmisten kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että heidän mielipiteitään ei teilata, kuten ei haluta omiakaan mielipiteitä teilattavan. Ainakaan sen vuoksi, että siitä itse saisi enemmän jotain.

PA190014

Keskustelua saa ja pitääkin herättää mitä tulee tärkeisiin aiheisiin, mutta se on myös taitolaji kirjoittaa niin, ettei siinä samalla tule loukanneeksi useita ihmisiä ja heidän mielipiteitään.

Jos tätä asiaa pohtii vielä enemmän päästään toisaalta myös siihen, miten internet pelaa. Otsikon tärkeydestä ja hakusanoista tietää kaikki ja siinä tulee ehkä jopa sokeaksi kun vedetään ihmisiä magneetin lailla omalle sivustolle välillä keinolla millä hyvänsä. Ehkä siinä sit onkin se ero, että osaa meistä ei haittaa vaikka tulisi vähän lokaa niskaan, eikä haittaa vaikka asiat jäisivät elämään internetin maailmassa ikuisiksi ajoiksi.

PA190019

takki: Happy Holly  (tämä)

tekonahkahousut: Chiara Forthi (nämä)

neule: The White Company (tämä)

laukku: Fendi (By the way -malli)

kengät: Bubbleroom (nämä)

Mä en kuitenkaan ole sellainen. Mietin hyvin tarkkaan mitä kerron, mitä näytän ja mitä sanon täällä. Olen lukemattomia kertoja aloittanut postauksia ja deletoinut niitä jo senkin vuoksi, että koen ne kuitenkin liian yksityisiksi jäämään internetin maailmaan ikuisiksi ajoiksi. Vaikka nekin ovat varmasti olleet monella mittakaavalla todella kesyjä. En ole valmis paljastamaan enemmän, vaikka saisinkin enemmän rahaa ja valtaa tekemällä niin. Tästä esimerkkinä naapurimaamme, jossa provosointi ainakin ennen oli keino päästä blogiuralla eteenpäin. Eikä siis mitenkään positiivisin ottein.

Mielenkiintoinen ilmiö mun mielestäni joka tapauksessa ja olisi tosi mielenkiintoista keskustella teidänkin kanssa asiasta. Oletteko te koskaan miettineet ihan tutuiltakin bloggaajilta juttuja lukiessanne, että koko homma tuntuu menevän niin överiksi, ettei kyse voi olla muusta kuin hakemalla haetusta keskustelusta? Tuntuvatko ne tilanteet teidän mielestänne aidoilta?

Jotenkin somemaailma on vaan mielestäni irronnut todellisuudesta vähän liiaksikin, enkä jotenkin itse koe oloani sen suhteen yhtä kotoisaksi kuin 7 vuotta sitten. Tuntuu välillä melkein siltä, että somemaailman elinehto on luoda rooli ja tuottaa sitä roolia vastaavaa sisältöä..Onko kukaan muu kokenut samaa fiilistä?

Mitä ihaninta ja näemmä myös talvista tiistaita kaikille. Eilinen lumisade sai jo aikaan sen, että alan kuuntelemaan joulumusiikkia heti ensimmäinen marraskuuta.  Voi perheparkaa.:D