Xenia's day

Puolivälikuulumiset ja mietteitä kehon muuttumisesta

Teksti:

Ihan uskomatonta, tänään nimittäin pärähti mittariin 20+0 eli puolivälissä ollaan. Vertasin tätä miehelleni siihen että päivät alkaa pitenemään ja tulemaan valoisiksi kun se palkinto häämöttää aina vain lähempänä. Ehkä vähän ontuvaa, mutta tuntui sillä hetkellä nimenomaan tuolta.
Vointi on muuten oikein hyvä, mitä nyt väsymys vaivaa toisinaan ja närästys on aamuöisin tuttu kaveri. Turvotus tuntuu tulevan jo suolaisen ruuan katselusta ja painoa on tullut melkein 7 kiloa.  Viimeksikin keräsin painoa ihan alusta lähtien ja nyt ollaan menty aika samoissa lukemissa, toistaiseksi..
Ruokailuista puheen ollen, järkytyin vähän kun jumppaohjeita pinnaillessa löysin vaikka millä mitalla sellaisia ohjeita, miten pitää painonnousu mahdollisimman matalana niin, ettei raskaus näy muualta kuin mahasta. Pudistelen tässä päätäni. Tottakai on niitä joille ei luonnostaan vain kerry painoa, mutta haen nyt tässä takaa sitä, että mielestäni on väärin jos pidetään raskautta jo hoikkien ihmisten kohdalla jonain laihdutuskuurina jolloin painoa ei saisi tulla kuin muutama kilo niin että ollaan synnytyksen jälkeen hoikempia kuin ennen..?
Mielestäni raskauden ajan funktiona on tarjota lapselleen mahdollisimman paljon hyviä ravinteita ja turvallinen ympäristö. Raskauden aikana usein myös kerää hieman rasvaa varastoon ihan hormonien avustamina, joita tarvitaan imetystaipaleen alussa kun ruokahalu kenties tipotiessään (tai ei vain yksinkertaisesti aikaa syödä:D). Mä muistan viime raskaudessa kuinka hurjalta tuntui lähteä synnyttämään lähes 14 kiloa painavampana kuin ennen raskautta, mutta niin sieltä vain karisi lopulta 20 kiloa muutaman kuukauden aikana. Niillä kiloilla siis oli tarkoitus!
Toiseen raskauteen sitä ehkä lähtikin hieman rennommin ottein tuon kehon muutosten suhteen siinä mielessä, että ymmärrän ne asiaan kuuluviksi. Kyllä raskaus saa näkyä ja näkyykin hyvin usein vaikkei aivan överiksi ruokailuja vetäisikään. Ja syy tähän on ihan biologinen, eikä mikään epäonnistuminen. Tasapaino on tässäkin asiassa mun näkemykseni mukaan avain hyvään oloon myös pidemmällä aikavälillä, huomioon ottaen myös synnytyksen jälkeinen aika. 🙂
Nauratti muuten tuossa kun luin pari päivää sit appia, jossa puhuttiin miesten ”raskausoireista” kumppanien raskaana ollessa. Hyvin moni esim kerää kiloja samaan aikaan ja meilläkin näin, sekä ekassa että tokassa raskaudessa. Ei nyt samoja määriä, mutta kuitenkin siinä mielessä ihmeellistä kun mieheni on sellainen rakenteeltaan ettei kilot tartu millään. Hän on siis tyytyväinen. 😀
Ja nyt kun kehonkuvasta raskaudenaikana puhutaan, myönnän että on mullakin se murheenkryyni, nimittäin jotenkin niin raskailta tuntuvat  ja turvonneet rinnat etten yhtään koe näitä ”omikseni”. Lisäksi ihmetyttää kun kasvojen iho on sileä, mutta yläselkään on pukannut kauheaa näppyä. Gotta love you hormonit. Pieniä juttuja kuitenkin sen tärkeimmän asian rinnalla joka kehossani kasvaa <3
Mutta all in all, aivan ihanaa olla nyt puolivälissä kun vauva vahvistuu päivä päivältä ja potkut voimistuu siinä samalla. Huomenna onkin rakenneultra, jännää!<3
Ihanaa sunnuntaita kaikille! Kertokaa miten te suhtauduitte raskausaikana sen tietynlaisen kontrollin menettämiseen kehonne suhteen?

Lue myös

X