Äitiasiaa

Raskauden alkuviikot

28.10.2019 Teksti: Xenia

Olimme kutsuneet raskaana olevan parhaan ystäväni puolisoineen meille syömään 24.8. Tein ruokaa oikein pitkän kaavan mukaisesti ja juteltiin niitä näitä aika myöhäiseen iltaan asti. Kävimme silloin läpi parhaan ystäväni kanssa sitä, mikä fiilis mulla on vauvan yrittämisestä ja kaikista rauta-arvoihin yms liittyvistä ongelmista sekä siitä, että seuraavaksi olisi endometriooman leikkaus edessä.. Edellinen kuukausi oli ollut sairastelukuukausi koko perheellä. Oli enterorokkoa ja vaikka mitä, joten en tosiaankaan kuvitellut yhtään mitään, toisin kuin about jokaikisenä kuuna viime vuoden tammikuusta alkaen.

Seuraavana aamuna oltiin menossa pihatöihin ja minä jäin vielä lasten ja miehen mentyä ulos järjestelemään keittiötä aamupalan jäljiltä. Siinä vaiheessa katselin kiertoa ja tajusin, että mentiin jo tyyliin 33 kiertopäivässä, joka on mulle aika poikkeuksellista.

Sen verran monta raskaustestiä olen kuitenkin tehnyt, etten vielä innostunut vain hain tuollaisen liuskatestin ja tein sen. Kun näin miten nopeasti siihen muodostui tuo toinenkin viiva, alkoi mun kädet tärisemään. Mua naurattaakin aina kaikki ihanat tavat kertoa puolisolle ilouutisista kun minä huusin miehen sisään ja kädet täristen annoin testin hänelle. Hänhän ei siis tajunut mitään mitä se tarkoittaa ja jälkikäteen kysyin, että luuletko että olisin kädet täristen antanut testin jos se olisi negatiivinen. 😀 Kaipa hänelläkin on tässä tullut se, ettei halua liikaa innostua, mutta voi sitä hymyä kun hän ymmärsi asian laidan.

Isäni ja hänen naisystävänsä olivat tulossa aika pian tuon jälkeen kylään ja kerroimme heille ja muille perheenjäsenille aina kun näimme heidät – eli heti tyyliin viikon 4-5 aikana. Parille ystävälleni soitin saman tien – tietysti, sillä he ovat kuunnellee mun turhautumisia kaikesta tähän liittyvästä. Oli siis luonnollista jakaa tuo ilo myös heidän kanssaan – vaikka toki ymmärsinkin, että se ilo ei välttämättä ole lopullinen.

Ensimmäiset pari päivää meni huolen merkeissä ja tässäkin raskaudessa muuten en ole täysin säikähdyksittä selvinnyt. Mä olen kuitenkin ollut jokaikisessä raskaudessani se 25% kuuluva, jolla on jotain verenvuotoja alkuraskaudessa ja tässä niitä ei tullut millään tavoin samoissa määrin kuin pojan kanssa. Varasin kuitenkin ajan yksityiselle alkuraskauden ultraan viikolle 7.

Nyt kun toinen kolmannes on alkanut on jotekin hämmentävää ajatella, miten hitaasti nuo pari ekaa viikkoa raskaustestin teon jälkeen menevät. Olo on aivan valtava kun keho on yhtäkkiä hormonia täynnä ja turvotus sen mukainen. Juuri raskaustestin tehtyäni näytinkin about samalta kuin nyt viikolla 14. 😀 Silti tuo raskaus on vain testein todennettavissa ja ainakin mulla jokaikiseen alkuraskauteen on kuulunut epäusko. Voiko se olla mahdollista? Entäs jos se on tuulimuna jnjnejne? Tätä epäuskoa yritän sit tyynnyttää tekemällä paljon testejä, joskin tässä raskaudessa ehkä kaikkein vähiten – vain 5 kappaletta. 😀 Katselin viivojen tummenisia ja hankin itselleni viikkonäytölliset, jotka tein täsmälleen viikon välein. En edes tiedä, miten olisin suhtaunut jos tuo toinen olisi edelleen näyttänyt samoja viikkoja. Fiksua, erittäin fiksua.

Testien teon lisäksi arkeen alkoi hiipiä aivan järkyttävä väsymys. En kertakaikkiaan selvinnyt päivästä ilman päiväunia ja sen päälle se järkyttävä nälkä ei vaan ottanut loppuakseen. Siitä kärsin kyllä vieläkin, mutten ehkä ihan samoissa määrin kuin alussa. Pahoinvoinnin suhteen mä olen ollut edellisissä raskauksissa todella onnekas. Niitä ei nimittäin ole ollut, mutta nyt sain kokea pahoinvointia, joka  iski aina jos edellisestä ruokailusta oli enemmän kuin kaksi tuntia. Samaan aikaan kun piti syödä oli kuitenkin tosi haastavaa keksiä, mitä haluaa syödä. Se eilinen herkku ällötti ja samaten monet sellaiset jutut mitä syön normaalisti. Ruokavalio onkin tooosi erilainen kuin ennen raskautta ja tässäkin kirjoittaessa syön kreikkajugea omenalla. Kaikki kirpeä toimii siis tosi hyvin. Se on kuitenkin selvää, että ei voi suunnitella ruokailuja pitkälle eteenpäin. Mielihalut muuttuu niin nopeasti.

Vaikka aika menikin hitaasti, tuli viikko 7 vihdoin ja viimein ja samalla lääkäriaikani. Kaikki näytti silloin hyvältä. Sydän löi, raskaus oli oikeassa paikassa eikä kohdussa ollut hematoomaa kuten viimeksi. Uskalsin siis huokaista helpotuksesta. Koska olen kontrollifriikki, varasin kuitenkin vielä yhden alkuraskauden ultran viikolle 10. Ajattelin että jaksan aina odotella sen kolme viikkoa ja sen jälkeen onkin sit jo np-ultra.

10.viikon ultrassa alkio oli kasvanut just sen määrän kuin päiviä oli edelliseen ultraan, ja siellä tämä tyyppi jo heiluikin. Sydän löi hyvin ja tässä vaiheessa päähän alkoi iskostua se ajatus, että meille on oikeasti tulossa kolmas lapsi. Tuon ultran jälkeen pahoinvointi ja väsymys hellittivät aika pian, mutta nälkä ja tunnekuohut jäivät. Meikäläinen itkee tällä hetkellä ihan pienimmästäkin asiasta. Siitä on tullut jo ehkä pieni vitsi meidän perheessä. ”Tuolta tulee ambulanssi, kohta mä itken”. 😀

Viime viikosta oli meille sit varattu aika np-ultraan. Tai itseasiassa se oli alunperin jo viikko aiemmin, mutta myöhäisen ovulaation vuoksi viivästytin sitä niin, että oltiin 12+ viikoilla. Ja voi vitsit miten ihana tuo tilanne on aina vaan. Jotenkin np-ultra on mulle ollut aina se yksi suurimmalta tuntuvista virstanpylväistä raskaudessa. Vauva näyttää jo ihan oikeasti vauvalta ja liikkuu jo ihan vauvamaiseen tapaan. Siinä oli kyllä taas kyyneleet silmissä kun näki miten tämä yritti pistää peukkua suuhun. Siinä tökitään nenää ja kasvoja kunnes se sit jossain vaiheessa löytää paikkansa. Kaikki näytti ultrassa hyvältä ja seulan tulokset eivät aiheuttaneet mitään syitä huoleen. Mikä helpotus kuulla ja nähdä, että kaikki on hyvin!<3

Tässä sitä nyt siis ollaan. Viikolla 14 ja jopa niin, että tunnen liikkeitä välillä. Tässä raskaudessa ne alkoivat tosi aikaisin. Joskus viikolla 11-12, mutta silloin lähinnä kylkiasennossa maaten ja ehkä kerran parissa päivässä. Mietinkin jo ennen ultraa, että olisikohan istukka takaseinässä kahdesta ensimmäisestä raskaudesta poiketen ja näinhän se oli. Ilmankos siis tuntuukin pieniä hentoja liikkeitä aina välillä!<3

Tuon seulan tulosten lisäksi saatiin nyt kutsu rakenneultraan joka on päivä ennen mun synttäriä ja kivasti myös ennen joulua raskausviikolla 21. Moni on kysellyt meiltä halutaanko tietää kumpi siellä on ja tällä kertaa ollaan päätetty jättää se yllätykseksi. Meillä on kaksi raskautta jo takana ja ajatteltiin, että tällä tavalla tästä raskaudesta tulee aivan erilainen. Periaatteessa se ei vaikuta muuhun kuin siihen, että pitää olla kaksi nimeä valmiina. Pojalle meillä on ollut nimi jo kauan – itseasiassa ennen raskautta, mutta tytön nimen suhteen en ole vielä ihan satavarma. No, onneksi tässä on sellaiset puoli vuotta aikaa sitä miettiä, niin eiköhän me päästä johonkin lopputulokseen. Minut tuntien ennemmin kuin myöhemmin!<3

Moni on muuten kysellyt multa myös siitä, onko mulla joku fiilis ja pakko kyl sanoa, että ei ole, aivan kuten ei ole ollut edellisissäkään raskauksissa. Mitään toiveita suuntaan tai toiseen ei ole. Tytön logiikan mukaan se on kuitenkin tietysti tyttö, sillä ”jokatoinen on aina tyttö ja jokatoinen poika”. Poika ei nyt ihan vielä asiaa sisäistä, sillä asian hänelle kerrottuamme hän katsoi meitä pitkään ja meni jatkamaan leikkejään. Toiveita kysyessä hän kuitenkin toivoi siskoa, sillä hän ei varmaan ymmärrä edes muun olevan mahdollista. Liikuttavaa!<3

Ikäeroahan lapsille tulee sit reilu 6 ja vajaa 3 vuotta jos vauva syntyy laskettuna aikanaan. Sekin on muuten mielenkiintoista kerta en ole koskaa joutunut la:n yli odottelemaan tytön syntyessä hyvin täsmällisesti ja pojan 4 päivää ennen. Olisikin niin tyypillistä, että tämä tyyppi antaa odotuttaa itseään sen kaksi viikkoa yli. Mutta sit olkoon niin!<3

Aivan ihana fiilis kun asiasta voi nyt puhua eikä piilotella tätä kolmannella kerralla hyvin aikaisin ulospullahtanutta mahaani. Kroppa taitaa tietää sen, mitä tehdä kun on ollut jo pari harjoitussupistustakin. Ne kyllä alkoi pojankin kohdalla tosi aikaisin, eli taitaa olla tyypillistä minulle.

Nyt toivottelen teille ihanaa viikon alkua ja kiitoksia kaikille onnentoivotuksista!<3 Arvostan niitä todella!

 

Lue myös

Suosittelemme