Äitiasiaa

Raskausviikko 23 / kuulumiset

4.1.2020 Teksti: Xenia

Lupasin tänään mennä lasten ja miehen kanssa uimaan ja tajusin vasta lupauksen tehtyäni, että viimeksi olen ollut bikineissä tai uimapuvussa viime kesänä. Ei siis sen suhteen, miltä näytän, vaan sen, että mahtuisiko mikään päälleni. Uimapuvut olivatkin tuossa kokeillessa kohtuu koomisia kun kasvanut maha vei kankaasta oman osansa ja näin ollen kaula-aukko venyi alas ja haara kohtuuttoman ylös. 😀 Ei varmaan tarvitse sanoa, että eipä ollut kauhean mukava olla. No, onneksi löytyi kuitenkin bikinit, jotka tuntuivat tekevän tehtävänsä ja uskallan siis näin ollen lähteä uimaan. Ostoslistalle meni tosin isompi uimapuku/äitiysuimapuku. Täytyy hankkia ennen lomaa! 🙂

Tää viikko on mennyt melko sekavissa merkeissä. Töidenteko ja kahden lapsen viihdyttäminen on yhdellä sanalla kuvattuna kaoottista ja itseasiassa mun pääkoppa onkin tällä hetkellä niin täynnä kaikkea, että odotan tosi innolla arkeen paluuta. Loma on ihanaa, mutta loputtomiin sitä ei voi pitää ja ei kyllä haluaisikaan. Itseasiassa tähän liittyen käytiinkin keskustelu tyttäreni kanssa, joka masenteli kun joulukuusi vietiin pois. Sanoinkin siinä, että joulu on niin ihana kuin se on juurikin siksi, että se on vain kerran vuodessa. Ei lomakaan ole lomaa, jos sitä viettäisi koko ajan. Loma on nimenomaan se irtiotto arjesta. Omalla kohdallani se on parhaimmillaan silloin kun ei tarvitse pestä pyykkiä, tehdä ruokaa ja saa nauttia vain kiireettömästä ajasta vailla to do -listoja. Toisaalta olen kyllä sellainen, että viikon jälkeen alan kaipaamaan jo haasteitakin ja tulee sellainen fiilis, että on palattava omien töiden pariin. Tämä olisi ehkä hieman erilaista, jos olisin varsinaisella maksetulla lomalla. Toki nostan itselleni palkkaa kuukaudesta toiseen, mutta yhden henkilön yhtiössä laskutus lakkaa loman ajaksi ja toki sitä haluaa saada tasaista tuloa myös sisään, eikä vain ulos.

_DSC1162

Täällä otetaan nyt kuitenkin kaikki irti näistä muutamasta päivästä koko perheen kesken ja sen kunniaksi tosiaan uimaan – ei ole nimittäin se mitään suosikkipuuhani. Poikamme kuitenkin pitää lämpimistä altaista, joten voin mennä hänen kanssaan sinne leikkimään tytön polskiessa minulle aivan liian kylmässä uima-altaassa. 😀

Sitä ennen mä kuitenkin lähden vielä kävelylle pojan kanssa – ajattelin että kuittaan hänen päikkärinsä tuolla, sillä olen aika satavarma, ettei mene kauaa, niin hän on unessa. Saanpa siinä vähän raitista ilmaakin ja aurinkoenergiaa kun on niin kaunis päivä tänään.

Jestas muuten, että vatsa onkin kasvanut tässä viimeisen kuukauden aikana. Toisaalta kyllä painoakin on tullut kuukaudessa se pari kiloa, ja siis joulullahan ei tietenkään ole tässä mitään merkitystä.;) Tuon painonnousun suhteen ollaankin samoissa lukemissa kuin aina tässä vaiheessa. Lisäkiloja on 7 normaaliin verrattuna ja oletan, että tulee 6-7 vielä lisää jos menee saman kaavan mukaisesti kun aina ennenkin. Nyt ei kyllä ole enää mitenkään poikkeavan nälkä verrattuna alkuun ja nyt jaksaa liikkuakin, eli jokainen lisäkilo lienee arvokas ja vauvan kannalta tarpeellinen.

_DSC1180-2

Mulle on tullut muuten nyt muutaman päivän aikana useampi kommentti siitä, että mulla on ihan poikamaha. Mietinkin tuossa sitä, että onkohan jokaisella yksilöllinen tapa ”kantaa” vai olisiko sukupuolella jtn merkitystä kuten vanha kansa tapasi ajatella? Ekassa raskaudessa mulla ei kyllä ollut näin ulkoneva maha, mutta toisaalta ehkä istukan sijainti ja sekin fakta, että kyseessä oli ensimmäinen raskaus vaikuttivat asiaan?

Noin muuten voin erinomaisesti. Muutamia liitoskipukohtauksia lukuun ottamatta olen elämäni voimissa ja jaksan todella hyvin. Ei voi siis mitenkään valittaa. Vauva on myös todella aktiivista sorttia ja melkoinen jumppailija mahassa. Tosin tässäkin saattaa vaikuttaa se, että istukka on ensimmäistä kertaa takaseinässä. Ihanaa se kuitenkin on, mutta mielenkiintoista nähdä miltä potkut tuntuvat tuossa 3-4 kuukauden päästä. 😀

Nyt kuitenkin ylös, ulos ja lenkille ja sit uimaan. Ihanaa lauantaita teille kaikille!

Lue myös

Suosittelemme