Xenia's day

Raukea olo

Teksti: Xenia

Mä suuntasin tänään aamusta akupunktioon hyvin huonosti nukutun yön jälkeen. Lapsilla on molemmilla yskä ja minä en puolestani saa unen päästä kiinni enää kun heidän yskänpuuskansa loppuu. Itseasiassa hain nyt pojan vielä päiväkodista kotiin ja yritä saada häntä nukahtamaan. Taitaa olla jo niin yliväsynyt, että helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta siihen akupunktioon, joka oli todella positiivinen kokemus. Koska koko hoito räätälöidään yksilöidysti omien ongelmien mukaan tulee siinä myös automaattisesti kevennettyä sydäntä aika paljon. En oikeastaan edes koskaan ole tullut miettineeksi, miten suuresti minuun yhä edelleen vaikuttaa se, miten viimeisen raskauden alussa kävi, vaikka kaikki kääntyikin onnellisesti.

Toisaalta tulin jutelleeksi myös siitä, miten minua tietyllä tavalla kalvaa nuo oikisopinnot. En tiedä, mainitsinko täällä silloin viime syksynä, että opitotavat ovat aikalailla muuttuneet ja loppujen suorittaminen vaatisi todella suuria uhrauksia kaikesta muusta, minkä koen antavan minulle todella paljon. Tulin kuitenkin ajatelleeksi, että onko se, etten saa päätöstä tehtyä vielä omalle pääkopalle raskaampi taakka. Tiedättekö mitä ajan takaa? Siis, että nimenomaan se häiritsee, etten sano juuta, enkä jaata?

Itse akuneulojen laitto oli aivan uskomaton kokemus. Etenki alavatsalla tunsin, kuinka alavatsa ”täyttyi” Lisäksi jalkojen ja käsien verenkiertoa tehostettiin, ja tuon todella huomasi, minulla on nimittäin aina kylmä. Itseasiassa minun ei optimaalisen terveyden saavuttaakseni tällä hetkellä kannattaisikaan nauttia kylmiä ruokia, vaan lämpimä keittoja, patoja jne ja huoneenlämpöisiä tai sitä lämpimämpiä nesteitä. Lisäksi olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siihen, että mulla on sit tarvittaessa vaikka kahdet villasukat päällekkäin ja alaselkä ja vatsa aina lämpiminä.

Uskomattomin kokemus taisi kuitenkin olla moksaus, jossa akupisteitä lämmitetään. Minulle hoidettiin alaselkää näin ja oikein tunsin kuinka koko vatsaan ja kylkiin ”virtasi” lämpöä. Ihan mieletön tunne tällaiselle kylmäveriselle tyypille!

Kaikin puolin positiivinen kokemus ja nyt on aika raukea olo. Myönnän, että saatoin muutaman kyyneleenkin siellä tirauttaa, mutta minkäs teet kun tunteet kokee voimakkaina. Itseasiassa tämä pätee kaikkeen. Suutun melko nopeasti, lepyn nopeasti, innostun nopeasti, saatan alkaa itkemään helposti jne. Eilen olin ajamassa kauppaan kun tuossa meidän lähikauppaa edeltävässä risteyksessä oli päiväkotiryhmä odottamassa tien ylitystä. He olivat menossa luistinradalle, kaikilla oli kypärät päässä ja viittoessani heitä menemään jokaikinen lapsi vilkutteli minulle koko tuon tien ylittämisen ajan. Eihän siinä muuta voi kun pienen kyyneleen pyyhkäistä silmäkulmasta.

Sain muuten eilen myös silmätipat kun sidekalvontulehdusta poen, mutta on kyllä sanottava, etten yhtään ihmettele sitä, miksei tyttö halua mun niitä hänelle laittavan. Nuo tipat nimittäin kirvelee ihan tosissaan. Aivan eri kaliiberia kuin kosteuttavat silmätipat joihin olen tottunut. 😀

Mutta siis. Täällä ollaan raukealla fiiliksellä ja ensi viikolla sit uudestaan akupunktioon!P1300503

Ja lämpimistä ruuista puheen ollen. Olen tehnyt tätä ”ramen” -tyyppistä nuudelikeittoa nyt muutaman kerran, sillä se on niin hyvää ja lämmittää ihanasti. Mä käytän kikhernenuudeleita kun välttelen viljoja, mutta toimivat todella ihanasti yhteen.

Tähän ei tarvitse kuin muutaman desilitran valitsemaansa lientä (kasvisliemi, lihaliemi jne, mä käytän reform luomukuutioita, todella toimivia!), paistettuja sieniä, kevätsipulia/purjoa ja tofua ja sit nuudeleiden kanssa pikaisesti keitettyä porkkanaa. Nuudeleissa on chiliä, joten valtavasti makua ei enää tarvitse, mutta lisäilen tarpeen mukaan esim osterikastiketta tai soijaa. Pyrin muuten kastikkeista valitsemaan sellaisia, jotka ovat mahdollisimman puhtaita, eivät sisällä järkyttävästi sokeria. Olin nimittäin lentää selälleni kun kerran tutkin käyttämäämme wokkikastiketta, jossa oli lähes 40% sokeria. Toki sokeri tuo makuja esiin, mutta vähempikin riittää! 🙂

Ja sokerista puheen ollen. Täällä on tehty muutamaa erilaista herkullista ”suklaapallo” -reseptiä. Ekoissa oli vain hunajaa, chiaa, raakakaakaojauhetta, maapähkinävoita ja aavistus kookosöljyä ja toisissa sit lisäksi vielä gluteenittomia kaurahiutaleita. Aijai. Menivät kuumille kiville ja kenellekään ei tullut sokeriromahdusta. Tällä viittaan siis lapsiin, joista etenkin vanhemmassa huomaan saman tien jos on syöty enemmän valkoista sokeria. Valitettavasti en yhtään muista määriä, sillä lisäilen jotain koko ajan, mutta sen verran voin sanoa, että pähkinävoiksi kannattaa valita joku kohtuullisen pehmeä (tai lämmittää se) ja sekoittaa se ja hunaja yhteen ensin ennen kuin alkaa lisäilemään hiutaleita, chiaa ja kaakaojauhetta. Yritän ensi kerralla saada tehtyä nämä saman tien oikein niin osaan antaa enemmän osviittaa määristä.

Nyt poika nukahti vihdoin ja viimein, joka tarkoittaa sitä, että mulla on toivottavasti ainakin 1,5 tuntia lisäaikaa töiden teolle.

Mukavaa torstaita teilla kaikille!

Lue myös

X