Rikotut farkut ja ajatuksia maailman menosta

P4030221P4030206P4030212P4030222P4030218P4030209

neuletakki: Bershka (*vastaava /*vastaava)

farkut: Junkyard (*nämä)

kengät: Adidas (*nämä)

laukku: Coccinelle

toppi: Cubus (tämä)

Tässä on saanut taas järkyttyä kerta toisensa jälkeen viime viikkoina. Pietaria, Syyriaa, Tukholmaa ja vaikka mitä, tuntuu siltä, että maailmankirjat on aivan sekaisin. Aina järkyttäviä asioita lukiessa ei tule mitään muuta mieleen kuin se, eikö meillä olisi rahkeet elää maailmassa vieretysten niin, että kaikki saisivat olla rauhassa? Ennen kaikkea en pienenä ihmisenä käsitä sitä, miten joku oikeasti vetoaa uskontoonsa hirmutekojensa syynä ja jopa oikeutusperusteena? Toki ihmisen mieli voi järkkyä ja hän voi olla altis mille tahansa, mutta jotenkin niin vaikea käsittää, miten pitkälle aivopesu voi mennä, ja miten nuorille sitä jo maailmassa tehdään.

Tässä skaalassa meillä on oikeasti asiat hyvin, mutta kyllä myönnän, että pelko nousee joka kerta kun uutisoidaan jälleen yhdestä terrori-iskusta. Periaatteessa käsittääkseni kuolonuhrien määrä ei terroritekojen vuoksi ole mitenkään lähiaikoina noussut, mutta liekö sit uutisointi nostanut asiaa tapetille ihan eri tavoin? Ja toki se seikka, että liippaa niin läheltä. Juttelin tästä myös eräänä päivänä ystäväni kanssa, joka sanoi että kaikki pelottaa enemmän sen jälkeen kun hänelle on lapsia suotu. Tuntuu melkein älyttömältä se, että tuo jotain niin arvokasta ja tärkeää tähän välillä todella sairaaseen maailmaan. Vaikka turvallinen olo nyt olisikin, ei sitä voi lastaan kaikelta suojella saatikka elää elämäänsä peläten ja tartuttaa sitä pelkoa lapseensa.

Mun ymmärryskyky ei riitä kaiken tämän sisäistämiseen. On jotenkin todella pieni olo kaiken sen rinnalla mitä maailmassa tapahtuu. Surullisia asioita päivästä toiseen ja kaikki ihmisten toinen toisilleen tekeminä. Eikö ihmiskunnan äly riitä siihen, että asiat ratkaistaisiin rehdisti ja suoraselkäisesti? Vai onko kaikki hulluus lähtöisin vain empatiakyvyttömistä, mieleltään täysin kylmistä ihmisistä, joita näyttää valitettavasti riittävän.

Joskus tekisin mieli olla uutispimennossa hetken aikaa ja vain olla. Niin paljon pahuutta on ympärillä, että väkisinkin nousee mieleen se, miten onnekas olen pelkästään siitä, että minulla on oikeus vapaaseen mielipiteenmuodostukseen ja vieläpä sananvapaus, toki toisten yksityisyyttä kunnioittaen. Olemme täällä aika turvassa verrattuna moneen muuhun maahan maailmassa, siitä on todella oltava kiitollinen.

Nämä asiat nyt pyörineet lähiaikoina mielessä, kuten varmasti hyvin monella teistä. Ei vain voi käsittää.

*kaupallinen linkki.

Kommentit

Moi!

Kiinnostais tietää, miten saat nuo farkut pysymään päällä? Onko sulla joku jatkokappale vetoketjuilla tuossa vyötäröllä vai miten? Ja entäs kun vetoketjut on eri mittaisia niin miten nää käytännössä toimii, onko sulla tietoa? 🙂

Kiitos paljon!

Xenia

Mulla on Belly belt, eli sellainen jatkokappale jonka mukana tuli valkoinen, sininen ja musta kangas joka laitetaan siihen avonaisen vetoketjun alle. Pitkä toppi/t-paita siis näiden kanssa ihan must, mutta toisaalta kaikki äitiyshousutkin alkaa todella alhaalta ja käytän pitkiä toppeja niidenkin kanssa! 🙂 Mä tilasin omani amazonista, maksoikohan kaiken kaikkiaan jotain 15€! 🙂

Itse olen huomannut, että iän myötä nämä asiat ovat alkaneet pelottaa ja mietittyttää yhä enemmän. Olen jotenkin tullut aikuistuessa tietoisemmaksi siitä, että nämä asiat voivat koskettaa ketä tahansa. Nuorempana jotenkin kai ajatteli, että ”ei minulle sitä tapahdu”. Ja nimenomaan se mikä pelottaa ja ahdistaa, on yleensäkin asiat, joita ei itse pysty kontrolloimaan tai joihin ei pysty vaikuttamaan, vaikka haluaisikin. 🙁

Totta myös tuo, että mitään ei voi tehdä, jos alkaa kaikkea pelkäämään. Kattokin voi romahtaa jos jää vain kotiin (ei ehkä niin todennäköistä tilastojen valossa, mutta mahdollista noin niin kuin vertauskuvana). Silti ihmiset ovat ihmisiä, eikä tunteille mahda mitään. Pitäisi vain keksiä jokin keino, miten näitä käsittämättömiä asioita pystyisi itselleen selittämään/käymään läpi.

Kiitos kun jaoit ajatuksiasi tästä, monesti tuntuu, että itse reagoin näihin paljon voimakkaammin kuin moni muu, ja jään ikään kuin yksin hautomaan asiaa.

Xenia

Se on ihan totta. Lapsena ei toki edes pidä murehtia, mutta en minäkään nuorena aikuisena ajatellut asiaa näin kuin nyt. Mutta kuten sanoit, mitä vain voi tapahtua, puu voi kaatua päälle tai auto ajaa ylitse. Parempi siis vain elää elämäänsä ja nauttia joka päivästä!<3

Samoja olen itse miettinyt viime viikkoina:( välillä tulee mieleen onko näin hulluun maailmaan järkeä saattaa lapsia. Toista kuitenkin odotellaan täälläkin.

Xenia

Onhan näitä hulluuksia ollut jo ennen meidän sukupolven syntymää. Mieti vaikka Hitleriä! Että siinä mielessä ollaan kyllä jo menty ”eteenpäin” vaikka paljon pahuutta maailmasta löytyy. Luulenpa että tämä on muuten ajatus jonka lähes jokainen äiti käy jossain vaiheessa läpi. Äidinvaisto kun kuitenkin toteutuu sen suojelun kautta!<3 Onnea sinne raskauteen Lise!<3

Tuon aivopesun mahdollisuuden ymmärrän kyllä hyvin juuri nuorten ja lasten kohdalla. Jos elää sodan,nälänhädän, köyhyyden ja sekasorron keskellä, niin varsinkin lapsen voi olla mahdotonta vastustaa tuollaista uskonnollista aivopesua. Luvataan parempi elämä, pääsy paratiisiin, koukutetaan lapset huumeisiin jne. Kuka siinä tilanteessa voisi sanoa ei.

Xenia

Niinpä, sehän siinä niin järkyttävää onkin, että käytetään lasten viattomuutta ja haavoittuvaisuutta hyväksi!

Ihan kamalaa, en tiedä mitä pitäisi ajatella tai miten päin pitäisi olla. Olen joskus sanonutkin sinulle, että kärsin ahdistuksesta , masennuksesta, ihmispelosta yms. En ole varma muistatko. Mä en usko, että jos joku päivä joutuisin sellaiseen tilanteeseen mitä kutsuttaisiin sen päivän jälkeen terrori iskuksi että pelkäisin yhtään vähempää sitä jos selviäisi. Se tilanne , jos kerkeäisi miettiä ketä jättää jälkeen , miten vaikeaa heille tulee olemaan ja tuntea se pelko että ei pääse pakoon ei pääse enää kotiin en toivo kellekään. Minä kun kärsin näistä peloista, pelkään kaikkea etukäteen, joskus joku paikka tai ihminen laukaisee sen ja ahdistus/paniikkikohtaushan siitä tulee. Sitä joko pakenee tai yrittää saada asiat hoidettua. Eikä tämä minun mielipidettäni kysele.
Toivottavasti nämä saadaan loppumaan. Ja jokainen ihminen saa elää elämänsä turvassa! <3

Xenia

Muistan kyllä ja tulitkin tätä kirjoittaessa mieleen! <3 Uskotaan ja toivotaan, että joskus vielä maailma rauhoittuu<3

Niinpä! <3

Väkisin sitä miettii uskaltaako mennä suuriin tapahtumiin vaikka moni sanoo, että ei pidä antaa pelolle valtaa. Jää nähtäväksi koska Suomessa tapahtuu… Jotenkin tuntuu, että pienillä paikkakunnilla olisi tällä hetkellä turvallinen olo asua. Ainakin turvallisempi kuin Helsingin keskustassa.

Xenia

Niin, kaipa se on ihmisen sisään rakennettu juttu, että pelkää tai odottaa pahinta. Toisaalta miten paljosta jää paitsi jos elää elämäänsä peläten?

Ymmärrän hyvän tuskasi, mutta ainakin minua aina helpottaa, kun laitan järjettömät terroriteot oikeaan suhteeseen muun maailman kanssa. Otetaan vaikka WTC:n isku, jossa kuoli n. 3000 ihmistä. Iskua seurannut lentopelko johti siihen, että ihmiset valitsivat mahdollisuuksien mukaan mieluummin autokyydin ja seuraavan vuoden kuluessa USA:n autoliikenteessä kuolikin 1600 henkeä enemmän kuin tilastojen valossa olisi ”pitänyt”. Jokainen turha kuolema on yhtä kauhea ja odottamattomuudessaan julma, mutta toisista uutisoidaan isommilla otsikoilla kuin toisista.

Samaa mieltä. Esim Briteissä kuolee päivittäin auto-onnettomuuksissa kolme ihmistä. Eli kahdessa tavallisessa päivässä kuolee samanverran ihmisiä kuin Lontoon tai Tukholman terrori-iskuissa. Kukaan ei kuitenkaan kävele ympäriinsä murehtimassa että milloin jää auton alle, vaikka todennäköisyys siihen on ihan järjettömän paljon suurempi. Pahinta mitä terrori-isku voi tehdä on saada ihmiset stressaamaan ja murehtimaan, koska se pilaa elämän. Ja jos jotain kamalaa sattuu omalle kohdalle niin voi ajatella että eipä näistä asioista voi kuolleena sitten murehtia. Pahinta on se, että jos antaa pelon pilata oman elämän. Terrori-iskut on osuneet omalle kohdalle, koska asun itse Brysselissä ja tiedän useammankin ihmisen jotka haavoittuivat terrori-iskuissa viime vuonna. He ovat itse kuitenkin sanoneet että tuntuu että iskut pelottavat enemmän niitä, jotka niistä ovat vain lukeneet mediasta kuin heitä itseään. Ja psykologiset tutkimukset sanovat samaa: eniten stressaavat ne jotka vain lukevat näistä iskuista, kuin ne joita iskut oikeasti koskettavat. Pitää vaan muistaa että elämässä ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu, ja pitää nauttia joka hetkestä 🙂

Xenia

Se on totta, ehkä se pelko ja hämmennys selittyy pikemminkin sillä miksi tällaisia asioita tapahtuu. Esim auto-onnettomuus on jotenkin ”luonnollisempi” ja ”hyväksyttävämpi” tapa kuolla kuin se, että joku ajelee väkijoukkoon ”vääräuskoisia” eliminoidakseen. Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että elämäänsä ei voi elää niin että pelkää koko ajan. Sitähän ne terroristit nimenomaan ajavat takaa ja haluavat teoillaan, niin hullulta kuin se kuulostaakin! Mukavaa viikon jatkoa sinulle! 🙂

Xenia

Se on ihan totta! Tilastojen valossa olemme ihan yhtä turvassa kuin ennen, mutta ehkä se on se kun ei voi käsittää näitä tekoja. Se siinä kai pelottaa ja järkyttää! Ja kyllä mediallakin on osansa, Sitä tuodaan esiin näitä ”samaistuttavia” uhreja ihan eri tavalla kuin vaikkapa hieman kauempana tapahtuvista pahoista tapahtumista.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *