Xenia's day

Rikotut farkut ja ajatuksia maailman menosta

Teksti: Xenia

P4030221P4030206P4030212P4030222P4030218P4030209

neuletakki: Bershka (*vastaava /*vastaava)

farkut: Junkyard (*nämä)

kengät: Adidas (*nämä)

laukku: Coccinelle

toppi: Cubus (tämä)

Tässä on saanut taas järkyttyä kerta toisensa jälkeen viime viikkoina. Pietaria, Syyriaa, Tukholmaa ja vaikka mitä, tuntuu siltä, että maailmankirjat on aivan sekaisin. Aina järkyttäviä asioita lukiessa ei tule mitään muuta mieleen kuin se, eikö meillä olisi rahkeet elää maailmassa vieretysten niin, että kaikki saisivat olla rauhassa? Ennen kaikkea en pienenä ihmisenä käsitä sitä, miten joku oikeasti vetoaa uskontoonsa hirmutekojensa syynä ja jopa oikeutusperusteena? Toki ihmisen mieli voi järkkyä ja hän voi olla altis mille tahansa, mutta jotenkin niin vaikea käsittää, miten pitkälle aivopesu voi mennä, ja miten nuorille sitä jo maailmassa tehdään.

Tässä skaalassa meillä on oikeasti asiat hyvin, mutta kyllä myönnän, että pelko nousee joka kerta kun uutisoidaan jälleen yhdestä terrori-iskusta. Periaatteessa käsittääkseni kuolonuhrien määrä ei terroritekojen vuoksi ole mitenkään lähiaikoina noussut, mutta liekö sit uutisointi nostanut asiaa tapetille ihan eri tavoin? Ja toki se seikka, että liippaa niin läheltä. Juttelin tästä myös eräänä päivänä ystäväni kanssa, joka sanoi että kaikki pelottaa enemmän sen jälkeen kun hänelle on lapsia suotu. Tuntuu melkein älyttömältä se, että tuo jotain niin arvokasta ja tärkeää tähän välillä todella sairaaseen maailmaan. Vaikka turvallinen olo nyt olisikin, ei sitä voi lastaan kaikelta suojella saatikka elää elämäänsä peläten ja tartuttaa sitä pelkoa lapseensa.

Mun ymmärryskyky ei riitä kaiken tämän sisäistämiseen. On jotenkin todella pieni olo kaiken sen rinnalla mitä maailmassa tapahtuu. Surullisia asioita päivästä toiseen ja kaikki ihmisten toinen toisilleen tekeminä. Eikö ihmiskunnan äly riitä siihen, että asiat ratkaistaisiin rehdisti ja suoraselkäisesti? Vai onko kaikki hulluus lähtöisin vain empatiakyvyttömistä, mieleltään täysin kylmistä ihmisistä, joita näyttää valitettavasti riittävän.

Joskus tekisin mieli olla uutispimennossa hetken aikaa ja vain olla. Niin paljon pahuutta on ympärillä, että väkisinkin nousee mieleen se, miten onnekas olen pelkästään siitä, että minulla on oikeus vapaaseen mielipiteenmuodostukseen ja vieläpä sananvapaus, toki toisten yksityisyyttä kunnioittaen. Olemme täällä aika turvassa verrattuna moneen muuhun maahan maailmassa, siitä on todella oltava kiitollinen.

Nämä asiat nyt pyörineet lähiaikoina mielessä, kuten varmasti hyvin monella teistä. Ei vain voi käsittää.

*kaupallinen linkki.

Lue myös

X