Xenia's day

Ruutuja

Teksti: Xenia

P1170476P1170482P1170487P1170495

paita: Cubus (tämä)

liivi: Marks & Spencer (*vastaava)

takki: Burberry (*vastaava)

kengät: Stuart Weitzman (nämä / *nämä, *nämä ja *nämä samantyyppisiä)

farkut: Levis (*nämä)

laukku: Chanel GST

kello: Tommy Hilfiger (tämä)

rannekoru: Hermes (tämä)

Muistatteko sen ajan kun multa löytyi kaapista ruutupaitoja varmaan kymmenessä eri sävyssä? Oli pinkkiä, vihreää, punaista ja sinistä ja paidat näkyi asuissa varmaan vähintään joka päivä.

Ihan niin hulluksi en ole lähiaikoina ryhtynyt, mutta yksi paita mun oli aivan pakko hankkia jo senkin vuoksi että malliltaan se menee myös hieman isommalle mahalle. Myöhemmin tämä menisi kivasti vaikka perustopin päälle avonaisena jos ei napit enää mene kiinni ja toisaalta myös raskauden jälkeen.

Ruutupaidan pariksi mikäs muu kuin klassiset siniset farkut ja asun pohja on valmis. Nämä Levikseni ovat heittämällä parhaat ikinä omistamani farkut ja ihan näitä varten hankin bellybeltin. Näissä on paljon stretchiä ja mun mielestä nämä on toistaiseksi jopa mukavammat kuin Hennesiltä hankkimani äitiysfarkut, jotka ei pesulapusta poiketen ole kyllä elastaania nähnytkään..

Asuun lisäsin jälleen kerran mustia yksityiskohtia ja korkeat saappaat, jotka mun mielestä menee rennon paidan kanssa todella kivasti yhteen. Kaikin puolin tämä asu oli todella paljon mieleen ja oli todella mukava päällä.

Katselin muuten tuossa eilen mahani muotoa ja kyllä se ainakin toistaiseksi näyttää ihan samalta kuin viimeksi. Vähän on extraa tullut alhaalle kylkiin (ihan kuten viimeksikin), siitä on sit mitä ottaa imettäessä. Mun kropan mallilla taitaa olla siis aina se samanlainen ”tyttömahaksi” ristitty, myös sivuille leviävä maha. Tai sit vaan syön aina niin paljon alussa että ne pari extra rasvakiloa ottaa paikkansa heti alussa sinne reunoille. En voi siis käsittää tätä nälän määrää. Just vetäsin reilu tunti sit aamupalan ja taas huikoo. Vaikka aamupalani oli kunnon banskupannari kahdelle kananmunalla, melkein kokonaisella banaanilla ja kauraryyneillä ja päällä vielä jugua ja marjoja. Muut kärsii huonovointisuudesta ja mut on tuomittu ikuiseen nälkään.. Ja jos yhtään asiat menee samalla tavalla kuin viimeksi, imettäessä on niin järkyttävä ruokahalu että siinä vieressä kalpenee fyysistä duunia tekevän mieheni annokset. Hah.

Nyt muuten ihan off topic ja todella random ajatus tähän aamuun. Mä olen menossa tänään käymään apteekissa ostamassa jälleen kerran yhtä Bepanthenia, koska jälleen kerran se koko pakkaus on täynnä reikiä ja on muutenkin ihan hajalla, vaikka sisältöä on jäljellä varmaan ainakin 2/3. Kertokaas mulle että olenko mä ainut, joka on vuosikausia kärsinyt tästä vai onko siellä muitakin? Ja ennen kaikkea mua kiinnostaa se, että miksi se tuubi pitää tehdä metallista? Hyvinhän se säilyy jos sitä pitää siinä pahvipakkauksessaan lääkekaapissa, mutta mulla on se aina mukana etenkin näin talvisin kun milloin on tytön posket tai huulet rohtuneet ja milloin kuivuu oma nenä. Miksei sitä tuubia voisi tehdä vaikka samasta matskusta kuin hammastahnatuubit? Vai onko ihan oikeasti niin että tämä materiaalin on ainut jossa se ”lääke” säilyy? Tulipahan vain mieleen ja meinasin oikeasti eilen tuubia laukusta kaivaessani (kääritty aina pakastepussiin sen jälkeen kun olen laukkua siivonnut tuhat kertaa rasvatahroista) lähettää viestiä lääkeyhtiölle ja kysyä tästä.

Oli kyllä taas sellaista sotkua tämäkin postaus. Asusta mahan muotoon ja siitä Bepantheniin. Kohta on varmaan valkotakit ovella. 😀 Mukavaa alkavaa viikonloppua teille kaikille, ihania ilmoja luvattu!

*kaupallisia linkkejä.

Lue myös

X