Xenia's day

RV 31 – Unettomuutta

Teksti:

IMG_0382
Raskaus on yhtä vuoristorataa. Yhtenä päivänä heräät kohtuullisesti nukutun yön jäljiltä täynnä energiaa ja seuraavaan kolmeen yöhön et nuku juuri lainkaan, nähden outoja unia ja juosten vessassa muka täyden rakon vuoksi noin tunnin välein. Täällä ollaan siis pari viimeistä päivää vedetty melkoisen väsymyksen vallassa. Yleensä olen aika aamuvirkku, mutta nyt on herätessä ollut lähes krapulainen olo vaikka en esimerkiksi sokeria ole juuri syönyt saatikka tietenkään mitään juonut. Väsymys tuntuu kokonaisvaltaisena ja eilen yritinkin pitää taukoa kaikesta liikkumisesta ja sain Maxille ulkoilutuskaverinkin, joten pystyin oikeasti himmaamaan fyysisesti.
En tiedä johtuuko oikeasti siitä, että liikuttua tulee päivittäin aika paljon (varmaan 6-7 kilsaa kävelyä ja siihen päälle mun kotihääräykset eli hyvin paljon), mutta nyt sanotaanko viimeisen parin viikon aikana on tuntunut aina vaan enenevässä määrin siltä, että olen aivan juntturassa. Eilen illalla lilluinkin sit kylvyssä jonkun aikaa, jotta lihakset pääsisi rentoutumaan, mutta tänään tuntuu melkein olevan entistä enemmän jumissa. Venyttelyt on siis todella otettava suuremmaksi osaksi päiviä ja pyrittävä pitämään omaa kroppaa vetreänä tuolla tavoin. Myönnän, että eilen googlailin jo raskausajan hierontaa, onko teillä siitä kokemusta? Nyt tekisi nimittäin kokovartalohieronta hyvää.
Kaikin puolin muuten menee oikein hyvin. Vatsa kasvaa ja myönnän, että mulla on tukala olo välillä jo nyt. Vauva hikkailee paljon ja möyrii niin paljon, että tekee välillä ihan kipeää. Painoa en ole nyt mitannut, mutta luulen, että sitä on tullut ehkä 11 kiloa. Varmaan mennään sillä about 15 kilon vauhdilla kuten viimeksikin. Vähän on painonnousu hidastunut toisen kolmanneksen jälkeen, mä taidan kuulua niihin, jotka kerää suurimman osan ensimmäisellä kolmanneksella ja toisella kolmanneksella. Kroppa tietää sen, että vikalla kolmanneksella ei enää ruokaa mahdu ihan samalla tavalla eikä nälkäkään siten vaivaa, kuten alussa kun jääkaapilla sai käydä öisinkin.
Kylvystä tuli mieleen meidän tytön aivan ihanat möläytykset eilen illalla. Olimme laittamassa häntä nukkumaan ja mun kylpyvesi valui siinä samalla taustalla. Hän oli sit kovin huolissaan siitä, mitä hänen lelujaan saisin lainata kylvyn ajaksi ja päätyi lopulta siihen, että kaikki kalalelut ja etenkin mustekala olisi käytössäni. Pieni rakas sit olikin viellä mun kylvyn jälkeen hereillä ja kyseli laitoinko mustekalalelun takaisin lelukoriin, hän ihan oikeasti ajatteli että siellä minä vietin aikaa leikkien hänen leluillaan, lapset!<3 Heh, tosin ihan aluksi kun kuuli kylvystäni hän totesi vain että ”et mahdu siihen, mahdut suihkuun”. Ajattelin vain mielessäni että kiitoksia vain suuresti, hän kun kuitenkin usein kylpee siinä isossa ammeessa isin tai mun kanssa, mutta jostain syystä en nyt hänen mielestään enää yksin sinne mahdukaan. 😀
Maha tuntuu välillä muuten todella kireältä ja sellaiselta että se saattaisi välillä melkein räjähtää. Luulen, että mun vatsalihakset on ihan ääriasennossa eivätkä ne ole vielä antaneet myöten, viimeksi niin ei nimittäin käynyt missään vaiheessa raskautta kun vatsa pysyi kohtuu pienenä koko ajan ja kasvoi hitaasti. Toisin on mennyt tässä raskaudessa, saapi nähdä mitä tuleman pitää. Kaikilta muilta kolotuksilta on vältytty ja kävely onnistuu edelleen hyvin, nautitaan siis näistä hyvistä puolista oikein olan takaa! 🙂
Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!

Lue myös

X