Hello kaikki. Mitenkä siellä on viikonloppu mennyt? Jos ei muuta, niin ainakin meitä on hellitty nyt aika ihanilla aurinkoisilla ilmoilla, jotka ainakin omaa mielialaani nostavat ihan huomattavasti. Ja tälle viikolle on luvattu jo yli 10 asteen lämpötilojakin! Hiphiphurraa kun ei tarvitse enää pukea lapsille niin suuresti päälle, ja 1-2kk eteenpäin, niin ei välttämättä tarvita päälle muuta kuin ulkokengät!
Tänään olisikin siis luvassa sairaalakassin pakkausta ja siitä päästään aasinsiltaa pitkin tähän uuteen linjaukseen, jonka HUS antoi nyt 2.4 ja muut sairaanhoitopiirit seurasivat perässä (loogisestikin). Mä olen tilanteen suhteen kyllä ok, mutta kieltämättä tässä heräsi aika paljon kysymyksiä ja viikonlopun aikana sainkin sähköpostia useammalta eri taholta tähän liittyen.
Laitan nyt suoran lainauksen tähän HUS:in sivuilta siitä, mitä linjaus tarkoittaa:
”Tukihenkilö voi olla mukana normaalissa alatiesynnytyksessä sen ajan, kun synnyttäjä on synnytyshuoneessa. Tämä tarkoittaa aikaa synnytyksen käynnistymisestä siihen asti, kun äiti ja vastasyntynyt siirtyvät synnyttäneiden osastolle. Tukihenkilö ei voi olla mukana synnytyksen käynnistysvaiheessa, keisarileikkauksessa tai synnyttäneiden osastoilla sairaaloissa tai Helsingin Perhepesähotellissa synnytyksen jälkeen.
”Epidemian levittyä on tullut välttämättömäksi rajata kaikkien sairaalassa olevien määrää hoidon kannalta vain täysin välttämättömiin henkilöihin. Rajauksella suojaamme sairaalassa olevia synnyttäjiä, muita potilaita sekä hoitohenkilöstöä koronavirustartunnoilta. Lisäksi saatamme tarvita synnyttäneiden perhehuoneita useamman äidin käyttöön”,”
Tässä HUS:in työntekijältä (odottavalta äidiltä), joka sanoo seuraavaa:
”HUS, kuten eivät muutkaan sairaanhoitopiirit, ei ole kasvattanut hoitajien määrää osastolla, jolla sektion jälkeen usein puoliso tai tukihenkilö auttaa lasta äidin rinnalle ja liikkumisissa. Resurssien puute jättää tuoreen äidin entistä enemmän yksin. Tämä voi olla äidille traumatisoiva kokemus. Hoitajamitoituksen ollessa hyvin tiukka vaikuttaa linjaus myös hoitajien ja kätilöiden työhyvinvointiin ja jaksamiseen, kun tukihenkilö ei ole auttamassa äitiä sektion tai alatiesynnytyksen jälkeen osastolla fyysisissä tehtävissä.
Asetelma luo lisäksi eriarvoisuutta alatiesynnytyksen ja sektion välille, sillä uuden ohjeen mukaan tukihenkilö saa olla läsnä alatiesynnytyksessä ja tavata lapsen, mutta ei sektiossa. Tämä luo mahdollisesti ongelmia toisen vanhemman kykyyn kiintyä lapseensa ja potentiaalisesti perhedynamiikkaan. Kyseessä on ongelma myös tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta, sillä linjaus koskettaa etenkin miehiä syrjiessään tukihenkilöä ja puolisoa. Linjaus ei ole myöskään looginen ottaen huomioon alatiesynnytyksen keston verrattuna sektioon, sekä sektiossa käytettävän suojavaatetuksen.
HUS on myös linjannut, että potilaita ja heidän lapsiaan voidaan enenevissä määrin laittaa yhteisiin huoneisiin ja perhehuoneet saatetaan jatkossa poikkeuksellisesti jakaa useamman äidin kesken. Samaan aikaan HUS kertoo linjauksen tarkoitukseksi koronatartuntojen ehkäisyn. Tuntematon vierustoveri on kuitenkin huomattavasti suurempi tartuntariski henkilökunnalle, vauvalle ja tuoreelle äidille, kuin samassa taloudessa asuva puoliso joka pysyy huoneessa koko sairaalassaoloajan.
HUSin kollegani ovat lisäksi kuvailleet miten heidät on vastuutettu riskialueilta Suomeen paluun jälkeen töihin etulinjaan, jossa voivat olla oireettomia taudinkantajia. Hengitystieinfektioiden jälkeen useat työntekijät palaavat suoraan töihin ilman pidempää karenssia. Mikäli sairaanhoitopiirien päätöksellä on tarkoitus suojella henkilökuntaa, en näe miten uusi linjaus sen tekee, jos HUS ei itsekään suojele henkilökuntaansa tai odottavia äitejä ja lapsia henkilökunnalta. Tukihenkilön puuttuessa altistuu henkilökunta runsaasti enemmän äidille joka voi olla taudinkantaja ja vastasyntynyt hoitajille jotka voivat olla taudinkantajia.
Vaikutelma on, etteivät HUS ja muut shp:t ole huomioineet tästä seuraavia vakavia psykologisia vaikutuksia ei vain äiteihin, jotka jäävät alussa hyvin yksin ja mahdollisesti stressiin liittyen kehittävät kiintymisvaikeuksia tuoreeseen lapseen, vaan myös isään joka ei pääse heti alussa herkkään aikaan suhdetta luomaan. Vaikeudet kiintymyssuhteessa vaikuttavat lapseen koko loppuelämän. Tämä voi näkyä lisäkustannuksina pitkin perheen ja lapsen elämää. ”
Täytyy sanoa, että moni puoli tässä linjauksessa kyllä herättää kysymyksiä epäloogisuudellaan. Sanomattakin on selvää, että oireisena ei tule isä tai tukihenkilö lainkaan mukaan, mutta en näe mitään syytä siihen, miksi jo kerran sairaalassa ollut tukihenkilö lähetetään kotiin ja pistetään sit tarvittaessa synnyttänyt äiti toisen synnyttäneen äidin kanssa samaan huoneeseen, jossa kätilöiden tulee käydä huomattavasti useammin auttamassa kun tukihenkilöä ei ole mukana. Tai siis en ainakaan näe miten se vähentäisi riskiä tartuntoihin – päinvastoin oikeastaan.
Kuten sanottu, mä olen sen verran lähellä omaa laskettua aikaa, etten itse halua itseäni ahdistaa nurkkaan tätä asiaa stressatessani, vaan tulee mitä on tullakseen. Toisaalta meillä jo kaksi kokemusta taustalla ja voin sanoa, että ensisynnyttäjänä olisin tällä hetkellä hyvinkin ahdistunut. Saatikka jos minulla olisi synnytyspelkoja tai vastaavaa. Mielestäni onkin hienoa, että asiasta puhutaan ja asiaa nostetaan esiin monista näkökulmista – myös siitä, miten isät/puolisot kokevat tämän.
Hyvin perustellut ja tarpeelliset rajoitustoimet ovat mielestäni hyvinkin tervetulleita kerta poikkeusaikoja eletään. Mutta mielestäni on toisaalta epäloogista sekin, että isältä riistetään oikeus lapsensa ensihetkiin kun esimerkiksi kuntosalit saavat edelleen olla vapaasti auki ja 10 hengen porukatkin ovat ihan arkipäivää. Ei ihan kuulosta suhteelliselta tämä siihen rinnastettuna kun otetaan huomioon asian tärkeys ja vauvan syntymän suuri merkitys myös ei synnyttävälle osapuolelle.
Erikoisia aikoja todella eletään. Enpä uskonut näkeväni tätä päivää, mutta joskus tämäkin on takana päin ja varmasti opimme tästä paljon seuraavaa kertaa varten. Mikä oli tarpeellista, mitä piti tehdä enemmän, mitä vähemmän jne. Haluankin korostaa, että en missään nimessä vedä tässä vain kotiin päin vaan minulle lähetetyt viestit linjauksesta vain sisälsivät sen verran epäloogisuuksia, että halusin asian tuoda esiin ja kenties tarjota samalla teistä joillekin omaa tukeani jos olette kanssani samassa tilanteessa.<3
Kaikesta selvitään – siitä ei ole kyse!
Aurinkoista alkuviikkoa teille kaikille!<3
Kommentit
Poikkeusolojen vuoksi asetettujen sääntöjen ristiriitaisuus, joista Xenia kirjoittaa, ja näiden ristiriitaisten rajoitusten negatiiviset vaikutukset perheen hyvinvointiin ihmetyttää myös paikkakuntani terveydenhoitohenkilökuntaa, joiden kanssa olen asiaa käsitellyt useampaakin otteeseen. Aihe tuntuu puhuttavan ja järkyttävän todella paljon sekä odottajia että jo lapsen saaneita äitejä/perheitä, mutta niin kauan kuin keskustelu pysyy näissä toki julkisisa, mutta kuitenkin rajatun lukijakunnan piirissä olevissa blogeissa asioihin ei luultavasti voida vaikuttaa eikä annettuja linjauksia näin ollen oteta edes tarkasteluun tai uudelleenharkintaan.
Sain vinkin terveydenhoitajalta, jonka kanssa olen yrittänyt lokeroira tilanteen aihettamaa ahditusta sekä sääntöjen päättömyyttä, että asia kannattaisi nostaa nyt meidän perheiden toimesta todella vahvasti median käsittelyyn. Tämä on hänen mukaansa ainut keino, miten tilanteeseen voisi edes teoriassa saada muutosta. Muuten olemme ns. päättäjien (jotka ovat lisäksi usein kaukana synnäreiden arjesta) arvioiden armoilla tässä asiassa.
Terveydenhoitohenkilökunta ei siis tällä hetkellä saa viestiään päättäjien kuuluviin ja tästä syystä vinkin antanut ammattainen toivoi, että asia nostettaisiin mediassa meidän äitien toimesta paljon nykyistä laajempaan julkiseen keskusteluun. Hänkin koki, että perheiden turvallisuutta ja terveyttä ei kunnioiteta tai kuunellaa tässä tilanteessa laisinkaan, vaan nyt tehdään linjaamattomia päätöksiä, joiden hintaa maksamme mahdollisesti myöhemmin.
Media olisi varmasti kiinnostunut käsittelemään asiaa enemmäkin julkisuudessa. Odotan itse esikoista, olen pelkoäiti ja koko tämä tulevaan synnytykseen sekä sairaala-aikaan liittyvä uusi tilanne on saanut minut ahdistumaan niin että ilman terveydenhuollon apua en ahditustani ole pystynyt käsittelemään. Itse en lähes halvauksenomaisen paniikin vuoksi pysty kontaktoida mediaa, mutta mikäli teissä lukijoissa olisi joku tai joitakin, jotka jaksaisivat nostaa asiaa esille, meillä voisi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Kommentit
Itse ajattelen, että poikkeusolot vaativat poikkeuksellisia toimia. Eihän näitä rajauksia kenenkään kiusaksi tehdä. Kaikki ylimääräiset henkilöt ovat sairaalassa tällä hetkellä myös ylimääräisiä riskitekijöitä henkilökunnankin terveyden kannalta. Uskon, että sairaalat tekevät kaikkensa, jotta kätilöt ja äidit pysyvät terveinä. Ikäväähän tämä on etenkin ensisynnyttäjille, mutta taustalla on silti ajatus siitä, että mahdollisestetaan mahdollisimman turvallinen sairaala- ja synnytysympäristö. Jokainen synnyttäjä toivoo varmasti saavansa ammattimaista ja laadukasta hoitoa, mitä tällä asetuksella nyt yritetään jokaiselle taata. Olen itsekin tuleva ensisynnyttäjä, ja toki toivon, että synnytyksessä on paikalla vähintään pätevä henkilökunta. Oli tilanne synnytyksen jälkeen sitten mikä tahansa, uskon, että isä ehtii luoda oikein syvän ja terveen suhteen lapseen vasta sitten kotona, jos ja kun hän ei sairaalassa äidin apuna ja lähellä voi olla.
Sitä en, eikä kukaan muukaan varmasti epäile etteikö poikkeusaikana tarvita poikkeuksellisia toimia. Se sitten, missä ja miten niitä tehdään onkin eri asia ja kuten tuossa sanoin, tässä on huolta esitetty ihan hoitohenkilökunnan puoleltakin!:)
Siis en ihan ymmärrä kommenttiasi että isä olisi synnytyksessä mukana ja tulisi sitten osastolle missä viettäisi koko loppuajan? Ainakin Oulussa huoneet ovat kolmen hengen huoneita (jos siis ei ole perhehuoneessa), ei sinne oikein isät voi tulla istuskelemaan ja nojatuoliin nukkumaan useaksi vuorokaudeksi mitä äidit ja lapset osastolla voi viettää. Ja jos isä onkin oireeton kantaja, altistaa hän tässä tilanteessa kaikki osastolla olevat äidit, vauvat ja työntekijät. Verrattuna että synnytyssalissa altistaa siellä käyvän henkilökunnan. Ei hyvä juttu sekään, mutta vaihtoehtona olisi evätä isien pääsy ollenkaan synnytykseen. Ja senhän me jokainen ymmärrämme, ettei ole sellaista mahdollisuutta etteikö äiti tulisi synnytyssaliin ja osastolle. Viittauksena siis siihen ett äitikinhän voi olla kantaja tai vähäoireinen sairas, jos isäkin kerta on sairas tai oireileva. Nyt vähän valoja päälle.
Perhehuoneiden käyttö usealle äidille tarkoittanee sitä, että jos synnyttämään tulee äitejä, joilla on todettu koronavirus, voidaan nämä äidit sijoittaa samaan huoneeseen, jossa henkilökunta käy suojavarusteisiin pukeutuneena sitten auttamassa.
Ja vaikka se oma mies osaisikin pestä käsiä ja hänellä ei olisi yhtään mitään muita kontakteja kuin sairaala ja oma koti ja hän olisi täysin oireeton, niin kaikki eivät välttämättä ole aivan yhtä huolellisia. En ikimaailmassa haluaisi että huoneeseeni tulisi toisen vauvan isä, jolla olisikin koronavirus, mutta joka ei nyt niin hirveästi välittäisi pienestä yskästä. Eikä henkilökunta todellakaan ehtisi jokaista isää ovella tutkia että onko tämä nyt oireinen vai ei.
Lopuksi jokainen voi kysyä itseltään, haluaisiko mieluummin synnyttää ilman omaa miestä – vai ilman kätilöä? Tai flunssaisen, kuumeisen, yskivän kätilön kanssa? Me emme todellakaan halua olla siinä tilanteessa, jossa koko osaston kätilöt ovat sairaita tai altistumisen vuoksi karanteenissa.
Tässä viittaan tietenkin perhehuoneeseen, joita useassa paikassa on tarjolla. 🙂 Minä olen ok sen suhteen, että olen yksin sairaalassa, mutta monelle se voi olla hyvin vaikeaa – kuten tästä minulle lähetettyjen viestien määrästä voi päätellä. Lisäksi ainakin minua huolestuttaa jo valmiiksi se, että sairaalaan olen menossa, joten jos joutuisin jakamaan huoneen toisen ihmisen kanssa toivon voivani olla mieluummin kotona!<3 mitään syytä ilkeilyyn ei ole - ja muiden huolia ei mielestäni tulisi koskaan väheksyä.
Kiitos Xenia hyvästä kirjoituksesta ja että nostat näitä tärkeitä asioita esiin. Arvostan rauhallista ja ratkaisukeskeistä näkökulmaasi, vaikken itse osaakaan suhtautua samalla tavalla, vaan olen melkoisen poissa tolaltani. Esikoistani odottavana tämä linjaus on pahentanut synnytyspelkoani ja lisännyt huolta hoidon tasosta.
Suuresti tsemppiä sinulle! Ymmärrän mistä pelkosi kumpuavat!❤️ Tavalla tai toisella asiat kuitenkin järjestyvät❤️
Ymmärrän kyllä nämä rajaukset mitä on tehty, mutta onhan tuossa epälogiisuutta joissain asioissa. Juurikin se, että tuntemattomia ihmisiä laitetaan samaan huoneeseen. Mutta kyseenalaistan tuon, että lapsen ja isän kiintymyssuhde häiriintyisi jos isä ei saa olla synnytysosastolla mukana lapsen ensimmäisiä päiviä. Itselläni lähipiirissä paaaaljon tapauksia, joissa isä ei syystä tai toisesta ole tavannut lastaan, kuin vasta kotiutumisen yhteydessä ja hyvät isä-lapsi suhteet heillä kyllä on. Ymmärrän tuohtumuksen tästä aiheesta ja että näihin asioihin haluttaisiin selkeämmät linjaukset, mutta omasta mielestä tuo kiintymyssuhteeseen vetoaminen on ehkä hieman liioiteltua…
Mä en vetoaisi kiintymyssuhteeseen missään tapauksessa, lähinnä se on vaan aika spesiaali tilanne ja monelle myös täysin tuntematon, jolloin puolison tuki ja turva on ensiarvoisen tärkeää❤️ Ja tietenkin stressivapaampi äiti = onnellisempi äiti. Henkinen puoli tässä nyt varmaan suurinta osaa mietityttää – niin äideissä kuin isissä☺️
Ja toki se avuntarpeen lisääntyminen kätilöiltä – joka sit taas lisää heidän työtaakkaansa.
Ymmärrän huolen! Yksi tärkeä pointti näillä rajoituksilla on henkilökunnan suojaaminen tartunnoilta. Jos kätilöt sairastuvat, niin ammattitaitoisesta henkilökunnasta on nopeasti pulaa. Varmaan jokainen haluaa ammattitaitoisen henkilökunnan hoitamaan ja turvaamaan äidin ja vauvan hyvinvointia. Pahimmassa tapauksessa molemmat jäävät ilman asianmukaista hoitoa, jos kätilöt sairastuvat. Mahtavasti siellä etelässä perhehuoneita, jos olet molemmilla edellisillä kerroilla saanut sellaisen. Täällä Oulussa siitä saa vain haaveilla! Täällä suositellaan nyt polikliinista synnytystä. Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen!
Riippuu varmaan missä (niin ja tietenkin milloin) synnyttää. Mulla kokemusta Porvoosta ja Kotkasta. Monissa isoissa kaupungeissa sit perhehotelleja yms. Mut siis oon kyllä viimeksi esim yöpynyt pojan kanssa kaksin kun hänellä otettiin kontrolleja, jolloin perhehuone ei ollut mahdollinen.
Ja tottakai ymmärrän tuon, mutta varmaan aika todennäköisesti se on niin, että jos äidillä on tartunta, se on myös koko perheellä ja toisaalta näkisin tärkeimpänä nimenomaan sen, että eri perheitä ei sekoiteta keskenään, jolloin potentiaaliset tartuntaketjut eivät jatku esim ulkopuolisiin vauvoihin.
Olen vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että kaikki nämä päätökset eivät ole kovinkaan johdonmukaisia. Mutta tämän kanssa nyt eletään.
Kiitoksia ja tsempit sinne myös!:)
Mun veli sai vaimonsa kanssa vauvan viime sunnuntaina ja minusta meidän pieni synnäri hoiti homman hyvin (tietty täällä on rauhallinen koronatilanne vielä) eli isä sai olla koko synnytyksen ajan mukana ja koska osastolla ei juuri muita ollut, sai myös jäädä perhehuoneeseen jonka viereisissä huoneissa ei ole ketään. Jos vauvan isä nyt lähtisi, hän ei pääsisi takaisin, mutta saa ilmeisesti olla niin pitkään kunnes äiti ja vauva pääsevät kotiin jos pysyy siellä huoneessa. Hoitajat tosiaan pääsee vähemmällä kun isä auttaa vauvanhoidossa ja olen ehdottomasti myös sitä mieltä että paljon mielummin isä samaan huoneeseen kuin tuntematon äiti vauvoineen niinkuin tartuntojen kannalta. Kuntosalia en vertaisi sairaalaan koska sairaaloissa hoidetaan kuitenkin myös koronapotilaita jolloin siellä liikkumista pitäisi vähentää mahdollisimman minimiin ja sieltä voi potentiaalisesti sen tartunnan saada herkemmin kuin muualta. Mutta tää oli minusta fiksua että isä saa olla mukana kerran sisään ja kerran ulos-taktiikalla, koska jos isä on sinne kerran sisään tullut niin sama kai se on milloin hän sieltä ulos lähtee 😀
Musta tää on surullista etenkin sektioiden kannalta. Ihana, että otit asian puheeksi. Ymmärrän tietyllä tapaa, että miksi säännöt on tehty, mutta en haluais edes kuvitella, minkälainen oma kokemus olisi ollu ilman miehen tukea. Itse olin ensin erossa heräämössä vauvasta ja miehestä kolme tuntia, sen jälkeen imetys ei lähtenyt onnistumaan, en kyennyt edes vaihtamaan vauvan vaippaa saatika nousemaan sängystä pyörtymättä. Käytännössä mies huolehti ensimmäiset vuorokaudet meistä molemmista. Osasto oli aivan täynnä ja hoitajat juoksivat huoneesta toiseen. Seuraavaksi piti käsitellä vauvan terveydestä selvinneet asiat. Kenen muun kanssa niitä käsitellään, jos ei oman kumppanin. Itse uskon vahvasti, että oma mielenterveys olis ollut äärirajoilla ilman miehen läsnäoloa. Toivottavasti hoitajat ehtivät olemaan kunnolla läsnä niille äideille, jotka sitä tarvitsevat. Musta tää asia pitäisi ratkaista toisella tapaa, etenkin kun osa säännöistä on ristiriidassa. Huh, olen puhunut 😀
Mun mielestä tää oli kyllä myös erikoinen päätös juuri sen epäloogisuuden takia. Itse hätäsektion kokeneena on täysi mahdottomuus hoitaa lasta itse millään tavalla sairaalassa ensi päiviä. Toki olin varmaan jonkunverran kipeämpi ja heikommassa kunnossa kun normaalin sektion jälkeen, koska kerkesin ponnistusvaiheeseen ja koin välilihanleikkaukset ja imukupit myös. Lisäksi minulle piti tiputtaa verta sitten lapsen synnyttyä kun hg oli vain 65, aloittaa antibiootit tulehdusarvojen takia jne. Mutta juuri nämä kaikki täytyy ottaa huomioon, synnytyksessä vai käydä mitä vaan ja sektiokin on iso leikkaus ja voi sattua mitä vaan ja nopeasti.
Mielestäni on kohtuutonta, että joutuisin vastasyntyneen kanssa tilanteeseen, missä joudun odottamaan milloin joku ehtii tulla nostamaan itkevän vauvan minulle tai vaihtamaan hänen vaippansa tai mitä vaan. Joutua katsoa vauvaa jolla voi olla vaikka mikä hätänä mutta en pysty nostamaan syliin. En koe tätä niin ongelmaksi hyvin sujuneessa alatiesynnytyksessä, koska jos se sujuu hyvin pystyy kävelemään suihkuun jne. Mielestäni tämä ajaa alatiesynnytyksen ja sektion eri arvoon ja itse jos olisin nyt raskaana, en tiedä mitä miettisin. Koen että minulla on aika vahvat synnytyspelot, ja jos mieheni ei voisi olla tukena alusta saakka… Varmaan kääntyisin kuin pakon edessä nyt alatiesynnytykseen vaikka pelkkä sen ajattelu ahdistaa. Mutta sekin, että isältä vietäisiin jo toisen kerran mahdollisuus nähdä lapsen syntymä (jos päätyisin nyt sektioon) tuntuisi todella pahalta. Se, että isäkin saisi ns. normaalin kokemuksen synnytyksestä on tärkeää, eikä että hänelle jäisi mieleen vaan se ensimmäinen kerta jossa joutui jäämään saliin veren keskelle ilman tietoa että selviänkö minä ja vauva molemmat.
No ajattelen kuitenkin niin että ehkä viisaammat ovat tän näin ratkaisseet ja sitä on noudatettava :/
Poikkeusolojen vuoksi asetettujen sääntöjen ristiriitaisuus, joista Xenia kirjoittaa, ja näiden ristiriitaisten rajoitusten negatiiviset vaikutukset perheen hyvinvointiin ihmetyttää myös paikkakuntani terveydenhoitohenkilökuntaa, joiden kanssa olen asiaa käsitellyt useampaakin otteeseen. Aihe tuntuu puhuttavan ja järkyttävän todella paljon sekä odottajia että jo lapsen saaneita äitejä/perheitä, mutta niin kauan kuin keskustelu pysyy näissä toki julkisisa, mutta kuitenkin rajatun lukijakunnan piirissä olevissa blogeissa asioihin ei luultavasti voida vaikuttaa eikä annettuja linjauksia näin ollen oteta edes tarkasteluun tai uudelleenharkintaan.
Sain vinkin terveydenhoitajalta, jonka kanssa olen yrittänyt lokeroira tilanteen aihettamaa ahditusta sekä sääntöjen päättömyyttä, että asia kannattaisi nostaa nyt meidän perheiden toimesta todella vahvasti median käsittelyyn. Tämä on hänen mukaansa ainut keino, miten tilanteeseen voisi edes teoriassa saada muutosta. Muuten olemme ns. päättäjien (jotka ovat lisäksi usein kaukana synnäreiden arjesta) arvioiden armoilla tässä asiassa.
Terveydenhoitohenkilökunta ei siis tällä hetkellä saa viestiään päättäjien kuuluviin ja tästä syystä vinkin antanut ammattainen toivoi, että asia nostettaisiin mediassa meidän äitien toimesta paljon nykyistä laajempaan julkiseen keskusteluun. Hänkin koki, että perheiden turvallisuutta ja terveyttä ei kunnioiteta tai kuunellaa tässä tilanteessa laisinkaan, vaan nyt tehdään linjaamattomia päätöksiä, joiden hintaa maksamme mahdollisesti myöhemmin.
Media olisi varmasti kiinnostunut käsittelemään asiaa enemmäkin julkisuudessa. Odotan itse esikoista, olen pelkoäiti ja koko tämä tulevaan synnytykseen sekä sairaala-aikaan liittyvä uusi tilanne on saanut minut ahdistumaan niin että ilman terveydenhuollon apua en ahditustani ole pystynyt käsittelemään. Itse en lähes halvauksenomaisen paniikin vuoksi pysty kontaktoida mediaa, mutta mikäli teissä lukijoissa olisi joku tai joitakin, jotka jaksaisivat nostaa asiaa esille, meillä voisi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin.