äitiys

RV 39

Teksti: Xenia

Missä ihmeen välissä tässä meni lähes kokonainen lukuvuosi ja mulla kolkuttelee ihan viimeiset hetket raskaana? Tein testin elokuun 25.päivä ja tuntuu nyt jälkikäteen, että etenkin sen ekan kolmanneksen jälkeen aika on vain lentänyt. Tosin nyt kyllä ajatuskin jopa 3-4 viikosta tämän mahan kanssa lisää ahdistaa hieman – johtuen lähinnä tänään koetusta jäätävästä paineentunteesta. Vatsa tuntuu kirjaimellisesti siltä, että se voisi räjähtää, ei sitä tunnetta voi mukavaksi kuvailla sit mitenkään. 😀

Mulla on neuvola nyt ylihuomenna, mutta kävin varuiksi mittauttamassa viime viikosta sf-mitan kun vatsa näyttää omaan silmään jotenkin pienemmältä kuin edellisissä raskauksissa eikä paino ole ottanut noustakseen nyt pariin kuukauteen vaikka olen syönyt hyvin. Ihan tarpeeksihan sitä on noin yleisesti ottaen tullut, mutta se on junnannut niin pitkään paikoillaan että kehitin jo kaikki mahdolliset skenaariot päässäni vähäisestä lapsivedestä ja vauvan huonosta kasvusta. Sf-mitta oli kuitenkin kasvanut ja oli ihan keskikäyrällä ja viikko sit arviona oli 2.8kg tai vähän enemmän eli tällä logiikalla vauva olisi nyt noin 3kg tai vähän enemmän ja laskettuna aikana sit varmaankin siellä 3.4kg:n tienoilla. Hyvin samansuuntainen arvio kuin meidän kahdella edellisellä, joista tyttö painoi tasan 3 kg syntyessään laskettuna aikana ja poika 3.4kg syntyessään 4 päivää ennen. Tästäkään ei oikein voi päätellä, että kumpi siellä on kun menee koon suhteen vähän sinne väliin. Ja sf mitatkin olleet kaikissa raskauksissa lähes identtiset! 😀

Oli kuitenkin huojentavaa kuulla, että kaikki oli hyvin ja nyt sit vaan jatkellaan vauvan kasvatusta kunnes hän päättää tänne maailmaan tulla. Ehdin jo lauantain ja sunnuntain välisenä yönä luulla, että nyt alkoi kun tuli jo harkkasupistuksista poiketen kivuliaampia supistuksia, jotka rauhoittuivat ja alkoivat uudestaan hieman myöhemmin. Ne siitä kuitenkin laantui ja jäljelle jäi vain paineentunne, joka on nyt pysyäkseen. Olisikohan siis sieltä kohdunkaula kenties häviämässä/hävinnyt pikkuhiljaa ennen kuin ns aktiivinen vaihe lähtee käyntiin. Jännityksellä odotamme.<3

60CF2D78-E16F-4A0D-9500-31390F8D0B63

Energiaa mulla on nyt vaikka muille jakaa ja kotia puunaankin täällä koko ajan. Olen kyllä niin tyytyväinen, että päädyin niiden ferritiinien vuoksi lääkäriin. Paras päätös ikinä. Olen nimittäin jaksanut hyvin pitkiäkin kävelyjä, jumppaa ja kodinlaittoa vaikka välillä tuntuukin siltä, että askel ei ole kauhean suora vaan melko vaappuva vauvan alhaalla olosta johtuen. Monet raskausapplikaatiot kehottaa nyt puolestaan lepäilemään ”varastoon” – asia johon minä en henk.kohtaisesti usko ollenkaan. Ensinnäkin lepäilemällä mä en saa nukuttua yöllä, vaan hyviin yöuniin (eli kunnon lepoon) vaaditaan ulkoilua, liikuntaa jne. Toki sit jos tuntuu päivällä siltä, että väsyttää, vedän pienet päikkärit, eli kuuntelen kehoani – aivan kuten olen tehnyt koko raskausajan.

Se on muuten kyllä sanottava, että tämä raskaus on tähän mennessä ollut kaikkein tervehenkisin ja liikunnallisin ja olotilakin varmaan siitäkin johtuen niin hyvä. Olen liikkunut käytännössä koko raskausajan 3-5 kertaa viikossa. Alussa lähinnä kävellen ja sit tuolta marraskuusta lähtien jumppia kävelyiden lisäksi tehden. Mulla on siis hyvin ryhdikäs olo ja selkä ei ole vihoitellut kuin muutamaan otteeseen nyt ihan viimeisinä päivinä kun lantion liitokset tuntuvat antavan myöten. Vitsit miten iloinen siis olen siitä, että oma olo on tämän kaiken sallinut, sillä uskon siitä olevan apua myös palautumisessa.

Henkiseltä puolelta olo on odottava, mutta samaan aikaan mulla on käynyt useamman kerran nyt (ja tälläkin hetkellä) kyyneleet silmissä siitä ajatuksesta, että meidän ihana pieni poika ei ole kohta enää meidän perheen vauva. Samat ajatukset mulla kävi tytön osalta päässä silloin kun poika oli syntymässä eli kuulunevat asiaan, mutta myönnän, että on tässä tullut halittua lapsia hieman enemmän. Tyttö on jo sen verran vanha, että hän kyselee kiinnostuneena siitä, milloin vauva syntyy ja mm siitä, onko se vauvapussi aivan täynnä vettä. Hän jatkoi tätä myös kysymällä siitä, miten vauva sit hengittää ja nämä kysymykset jatkuivat aina vain – juuri ennen nukkumaanmenoa tietenkin. 😀

Mutta siis. Täällä voidaan hyvin vaikka vatsa vähän tukala onkin – sitä en voi kieltää. Nyt vaan katsotaan milloin tämä pieni kaveri päättää haluta maailmaan. Onko se sisaruksien tapaan siinä 39+3-40+0 välillä, aikaisemin vai vasta lasketun ajan jälkeen. Kääk!

Aurinkoista tiistaita teille kaikille!

 

Lue myös

X