Xenia's day

RV 39

Teksti:

P6140219P6140214P6140213P6140211
Rv 39:llä ollaan, vaikka ehdin jo perjantaina luulla, että this is the day kun alkoi aamuyöstä supistelemaan. Ne kuitenkin laantuivat ja sen jälkeen on vain supistellut silloin tällöin kylläkin aina vaan kovemmin ja kovemmin. Jotain siis tuolla tapahtuu, kroppa selvästi valmistautuu synnytystä varten ja sehän jos mikä on täysin ok mulle.
Ehdin kyllä jo lähes tulkoon innostua ja melkein petyin kun kivut siitä hälveni. On se kyllä älytöntä, että sitä kipua oikein odottaa, mutta toisaalta laskisin sen hyväksi kivuksi, vaikka ehkä siinä hetkessä sitä ei ajattelisikaan niin. Aika tainnut kultaa muistot. 😀 Laskettu aika siintää kuitenkin jo niin lähellä ja mahdollinen käynnistyskin tapahtuisi viikko la:n jälkeen (näin Kotkassa nykyisin, stadissa edelleen 41 + 5), joten otan nyt kaiken irti näistä kahdenkeskisistä päivistä tytön kanssa ja tänäänkin olisi suunnitelmana tehdä jotain kivaa ja syödä paaaaljon herneitä ja mansikoita!<3
Ol0tila on siis henkiseltä puolelta ihan jees, mutta fyysisesti alkaa kyllä käymään välillä vähän rankaksi. Suurin osa öistä on ihan pelkkää pyörimistä ja mikä lie juttu muhun iskenyt kun 02-05 välillä tuntuu valvovan lähes poikkeuksetta. Onko tämä sit joku kehon tapa valmistaa siihen, että vauva on täällä ja unen päästä ei sen takia tule saamaan kiinni, vaikea sanoa.
Sf-mittaa en tiedä nyt tälle viikolle, enkä painoakaan oikeastaan halua tietää, sillä nyt se on alkanut, nimittäin nesteen keräytyminen etenkin iltaa kohden. Eilen oli illasta jalat kuin puupökkelöt ja kasvotkin alkaneet ottaa oman osansa. Olo on jotenkin tosi täyteen pumpattu ja epämukava ja raskas. Kummasti sitä kuitenkin aina aamusta taas jaksaa ja liikuntaa onkin tullut harrastettu samalla tavalla kuin aiemminkin, iltaa kohden vaan alkaa käymään puhti vähiin ja ihmekös tuo, kyllähän tässä on sydämellä oma taakkansa yrittää pumpata kaikkea joka paikkaan kun on tuossa keskivartalolla melkoinen extramassa ja lisänestettäkin varmaan useampi litra.
Mitään en kuitenkaan vaihtaisi ja olen kyllä iloinen siitä, että vauva on saanut ”kypsyä” rauhassa, vaikka tässäkin raskaudessa on ollut huolta aina alusta tuonne reilun puolen välin kun supisteli koko ajan.
Summa summarum: henkinen hyvinvointi aika todella jees, fyysinenkin oikein jees iltaan asti. Eli ei tosiaan voi valittaa vaikka välillä tekisikin mieli. Niin hyvin on voinut jatkaa  normaalia elämää tässä ihan vikoillakin viikoilla, että saa olla kiitollinen. Nyt on kyllä pistellyt tuonne kohdunsuulle tosi kipeästi sellaista vihlovaa/pistävää kipua, olisikohan merkki lyhenemisestä tai vastaavasta? Sellaista tuikkailua siis, tosi vaikea selittää. Lisäksi se paineentunne aina harkkasupistelun yhteydessä on kyllä ihan jäätävää, eikä todellakaan mitenkään mukavaa, mutta hyvä tarkoitus takana niin olkoon vaikka epämukavaa, mä otan sen mielelläni vastaan.
Nyt tämä odottelu on jännää kun koskaan ei voi tietää milloin alkaa tapahtumaan. Myönnän, että löysin statistiikan siitä millä todennäköisyydellä vauva syntyy just sinä päivänä ja olen sitä seurannut aika tasaisesti. Mutta nyt on vähän sama fiilis kuin ennen isoa matkaa/tapahtumaa, eli perhosia vatsassa silleen hyvällä tavalla ja tässä vielä enemmän kun ei ole tietoa ajankohdastakaan kuin silleen suurinpiirtein. 😀
Mitä ihaninta alkavaa viikkoa teille kaikille! Katsotaan nähdäänkö vielä rv40 ja rv41 päivitystä. Mä veikkaan et ainakin eka, mutta tokasta en ole varma. Tekis mieli melkein pistää jotkut veikkailut pystyyn ja voittajalle joku palkinto menemään. 😀
ps. Kurkatkaa muuten lastenpuolen ja äitiyspuolen alet alta:

Lue myös

X