Xenia's day

RV 40

Teksti:

IMG_0841
Täällä sitä ollaan, pian on laskettu aika käsillä ja odottelu käy kovana. Valitettavasti meidän tytölle osui harmillisesti joku ihmeellinen vatsatauti juuri tähän viimeiselle viikolle, joten yöunet ovat jääneet todella vähille ja muutaman kerran olen kyllä jo miettinyt, että miten voi käydä näin huono tuuri. Tai noh, vielä huonompi tuuri olisi jos tämä nyt iskisi vielä muhun tai mieheen tai meihin molempiin, mutta so fas so good, perjantaina kuitenkin jo alkoi joten oletettavasti olisi jo iskenyt meihinkin. Tai mistäs sitä tietää. Koputan puuta. Soitin nyt kuitenkin terveysneuvontaan ja soittavat sieltä sit takaisin. Siinä missä muistan omat vatsatautini olleen sellaisia että kaikki tuli ylös koko ajan on tytöllä ollut se kerta/päivä tahtia ja aina aamuisin. Vatsa ei kyllä hänellä arista, mutta tokihan tässä aina on huolissaan lapsensa puolesta kun tuollainen ”perusjuttu” pitkittyy. Sitä on kuitenkin jatkunut jo perjantaista asti niin että välillä näyttäisi olevan lähes oma itsensä ja välillä sit taas ei..
Mun olotila on muuten hyvä. Harjoitussupparit on tosi tiukkoja ja niitä on koko ajan enemmän ja enemmän. Neuvola olisi vasta huomenna mutta oman fiiliksen perusteella vatsa on kasvanut kyllä paljon. Painoa on tullut aikalailla tasan 15 kiloa, mutta olo on vielä kohtuullisen vetreä ja notkea, liekö sit päivittäisellä liikunnallakin osuutensa asiaan. Tätä iltaisin lisääntyvää turvotusta ei kyllä tule ikävä, ei tosiaan! 😀
Fyysisesti siis edelleen lähinnä väsymyksen kourissa, henkisesti vaan niin valmis, vaikka päivittäin olenkin kiitollinen siitä mitä saamme kokea. On vaan jotenkin vähän epäuskoinen olo kun ei koskaan tiedä mitä seuraava yö ja päivä tuo tullessaan. Jotenkin mulla on kyl sellainen fiilis, että tämäkin synnytys alkaa yöllä kuten tytönkin kanssa, eikös se taida olla se yleisinkin kun keho on levännyt ja rentoutunut. Tai noh, niin rentoutunut kun näillä viikoilla voi olla.
Nyt siis vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta haluan saada tytön terveeksi ennen kuin vauva syntyy ja samalla on niin valmis. Tosi ikävää vaan kun ei voi toisen oloa oikein helpottaa tietyn pisteen yli vaikka kuinka haluaisi. :/
Sellaiset jutut siis täällä mielessä, ei ihan niin positiivisia juttuja kun toivoa saattaisi, mutta sellaista se välillä on pikkuisten kanssa!<3
 
 

Lue myös

X