RV 41
Niin se vaan saapui tänne, vaikka rehellisyyden nimissä en koskaan kuvitellut, että tämä neljäs raskaus etenisi laskettuun päivään asti. Tähän on useampiakin syitä. Se, että kaikki raskauteni ovat olleet aina edellistä lyhyempiä ja tässä olen kokenut muita aiemmin jo tuntemuksia lähestyvästä koitoksesta.
Mutta tässä sitä nyt ollaan. Laskettu aika on käsillä eikä vauvaa kuulu. Mentaalitasolla tämä on aika rankkaa ja aamulla tuli itkukin kun olin taas valvonut muutaman supistuksen herätettyä minut. Siitä on jo tullut tässä viikon aikana ihan tapa. Herään lähes joka yö samaan aikaan syvästä unesta ja huomaan muutamia supistuksia ja sit herään enkän saakaan enää unen päästä kiinni. Hyvää asentoa on vaikea löytää ja välillä pitää käydä istumassa jumppapallon päällä, että vauva oikenisi sellaiseen asentoon ettei suurin piirteen ota kylkiluista vauhtia – siltä se nimittäin tuntuu.
Toisaalta tässä hassuinta on just se, että on niin helppo heittää, että kohtahan se vauva on täällä ja sen kyllä itsekin ymmärrän. Mutta kun olo alkaa omassa kropassa käymään ahtaaksi ja tulee välillä ihan ahtaanpaikankammo (omasta puolesta, vauvaa se tuskin hetkauttaa:D), niin jokainen tuntemus on potentiaalinen lähdön merkki. Unelmoinkin tuossa jo siitä, että saisin kokea lapsivedenmenon kun se taitaa olla ainut selvä merkki siitä, että synnytys on lähellä (jos ei muuten niin sithän käynnistettäisiin).
Tänään otin siis selvää yliaikankontrollin buukkaamisesta, joka Kotkassa tehdään 41+0 eli ensi tiistaina. Laitoin muikkarin torstaille, että varaan sen sit ja toivotaan, että vauva syntyisi sitä ennen. Melkoinen jääräpää hän kyllä on, kehen lie tullut!3
Nyt lähden kävelylle, en suinkaan vauvaa häätääkseni (jos kävelystä olisi kiinni, vauva olisi syntynyt jo. :D), vaan ihan vaan siksi, että saan vähän ajatuksia muualle. Ja iltapäivästä käydään kaupassa ja viemässä muutama juttu anopin uudelle asunnolle – hän on tulossa pidemmäksi aikaa tänne nyt torstaina. Eli tekemistä riittää kyllä ja seuraakin on kun mies on nyt kotona. 3
Muita, jotka tällä hetkellä samassa tilanteessa?
Kommentit
Tuhannesti Onnea !!!!
Kommentit
Mulla käynnistetään kolmen päivän päästä, jos neiti ei päätä tulla ulos sitä ennen, ei varmaankaan vaikka voisi. En oo viitsinyt hoputtaakaan, kun täällä Helsingissä ei oikein tiedä mihin päätyy esim. Lohjalle asti. Tunti supistus tuskissa autossa, ei kuulosta kivalta, toivottavasti joskus saadaan kätilöitä lisää. Ihmiset kyllä kyselee innokkaasti että milloin on laskettu aika ja sitten tuijottaa oudosti kun kerron että se meni jo viikko sitten, ihan kuin kävelykyky pitäisi mennä raskauden myötä tai jotain. 😀
Tää ois voinu olla suoraan mun suusta! Täällä ollaan 40+6 ja edelleen odotellaan milloin vauva haluaisi saapua. Esikoinen syntyi 40+4 ja olin varma ettei tää mene pidemmälle. Väärässäpä olin. Kaikenlaisia tuntemuksia tässä ollut ja kuvitellut että nytkö, vaan ei. Tosiaan itsekin toivonut, että vedet menis, koska se on ainut todellinen merkki et alkaa tapahtua tai laitetaan tapahtumaan! Täällä tuntuu et vauva kairautuu ulos tuolta alhaalta ja öisin joudun hampaita puremaan yhteen etten itkis, ku se tuntuu niin ikävältä. Mutta kyllä ne vauvat aina ulos tulee lopulta, pitäis muistaa ajatella sitä. Tsemppiä sinne! Kiva ollut seurata sun raskautta:)
Käy shoppailemassa yksin, jossain ihanassa paikassa leivoksella, uimassa.. Älä rasita itseäsi. Anna oksitosiinin lähteä vapaana virtaamaan kehossa niin synnytys lähtee sitten käyntiin. Kokeile nännihierontaa. Mulla auttoi viimeksi viikolla 41+3 🤣
Tuhannesti Onnea !!!!