Xenia's day

RV 41

Teksti: Xenia

Niin se vaan saapui tänne, vaikka rehellisyyden nimissä en koskaan kuvitellut, että tämä neljäs raskaus etenisi laskettuun päivään asti. Tähän on useampiakin syitä. Se, että kaikki raskauteni ovat olleet aina edellistä lyhyempiä ja tässä olen kokenut muita aiemmin jo tuntemuksia lähestyvästä koitoksesta.

Mutta tässä sitä nyt ollaan. Laskettu aika on käsillä eikä vauvaa kuulu. Mentaalitasolla tämä on aika rankkaa ja aamulla tuli itkukin kun olin taas valvonut muutaman supistuksen herätettyä minut. Siitä on jo tullut tässä viikon aikana ihan tapa. Herään lähes joka yö samaan aikaan syvästä unesta ja huomaan muutamia supistuksia ja sit herään enkän saakaan enää unen päästä kiinni. Hyvää asentoa on vaikea löytää ja välillä pitää käydä istumassa jumppapallon päällä, että vauva oikenisi sellaiseen asentoon ettei suurin piirteen ota kylkiluista vauhtia – siltä se nimittäin tuntuu.

Toisaalta tässä hassuinta on just se, että on niin helppo heittää, että kohtahan se vauva on täällä ja sen kyllä itsekin ymmärrän. Mutta kun olo alkaa omassa kropassa käymään ahtaaksi ja tulee välillä ihan ahtaanpaikankammo (omasta puolesta, vauvaa se tuskin hetkauttaa:D), niin jokainen tuntemus on potentiaalinen lähdön merkki. Unelmoinkin tuossa jo siitä, että saisin kokea lapsivedenmenon kun se taitaa olla ainut selvä merkki siitä, että synnytys on lähellä (jos ei muuten niin sithän käynnistettäisiin).

Tänään otin siis selvää yliaikankontrollin buukkaamisesta, joka Kotkassa tehdään 41+0 eli ensi tiistaina. Laitoin muikkarin torstaille, että varaan sen sit ja toivotaan, että vauva syntyisi sitä ennen. Melkoinen jääräpää hän kyllä on, kehen lie tullut!

X