RV22

Huomaa kyllä miten paljon vallitseva maailmantilanne vaikuttaa. Vaikka en nyt juuri tällä hetkellä omasta puolestani pelkääkään tämä avointen kysymysten määrä tulevaisuuden maailman kannalta saa kyllä hieman levottomaksi. On surullista, että kun meillä on kaikki mahdollisuudet ja keinot elää sopuisasti tässä maailmassa, ihminen on lopulta se, joka aiheuttaa eniten tuhoa ja kärsimystä. 🙁

Yritän tässä kuitenkin keskittyä arkeen ja lapsiin – ja toki tähän raskauteen, joka on edennyt jo viikolla 22 ja ollaan jo lähestymässä sitä rajaa kun vauvalla olisi mahdollisuudet selvitä kohdun ulkopuolella (tämä on ajatuksena kyllä aivan käsittämätön), vaikka hän onkin vasta alle 500g painoinen.

Etinen istukka aiheuttaa edelleen huolia silloin tällöin kun ihan randomisti saattaa tulla pientä tiputtelua. Hyvin pienissä määrin kylläkin, johtuen varmaan siitä, että istukka ei ole täydellisesti kohdunsuun päällä vaan reuna on vaan siinä. Toisin sanoen yritän ajatella positiivisesti ja toivoa että se sieltä nousisi, jotenkin olisi hirveä hinku päästä synnyttämään tälläkin kertaa alakautta, mutta toki kummankin meistä turvallisuus menee etusijalle ja se on sit siinä vaiheessa ok. Itselleni keisarileikkaus on ehkä vaan ajatuksena paljon jännittävämpi kun se on kuitenkin leikkaus. Mietin siis sitä, miten sen jälkeen pärjää jne. Mutta asia kerrallaan ja niitähän tehdään hirveä määrä joka päivä, joten varmasti kaikki tulisi menemään hyvin jos siihen päädyttäisiin. Tässä on kuitenkin ennen kontrollia vielä 10 viikkoa, eli mitä vaan ehtii tapahtua.

Muutoin täällä voidaan kyllä fyysisesti hyvin. Jalat ovat usein iltaisella jo aika väsyneet kun seisomista ja liikkumista tulee kuitenkin päivisin aika paljon ja painoa on normaalia enemmän. Jalkahieronta onkin meikäläisen raskaustreat numero 1 ja onneksi meiltä löytyykin kotoota kaikenmaailman jalkarasvoja jotka vaivihkaa ojentaa miehelle jalkojen kera. 😀

Vitsit muuten mikä ilma tällä viikolla on ollut. Nämä kevättalven valoisat päivät tekevät kyllä niin hyvää ja antavat jo toivoa tämän loputtoman pitkälti tuntuneen talven jäljiltä. En tiedä olenko ainut, mutta tuntuu, että talvi on kestänyt ainakin vuoden – ja tämä tulee sellaisen suusta, joka kuitenkin talvesta pitää. Muutamana päivänä on jo kuulunut virtaavan veden ääntä ja lintujen laulua – rakastan kevättä! Tulee ihan mieleen lapsuus ja se kun pyörä kaivettiin esiin varastosta talvitauon jälkeen.

Mukavaa viikonloppua teille!3