rv30 ja yölliset kylkikivut

Kuukausi on taas vaihtumassa ja näihin viimeisiin päiviin riittää hulinaa kun on meidän pienimmän syntymäpäivät ja vapun juhlintaa. Ensi viikon tiistaina lähdetään puolestaan viikoksi Englantiin – ihana päästä näkemään tuttuja paikkoja pitkästä aikaa ja ennen kaikkea viettämään aikaa siellä asuvien perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Jotenkin yleisestikin tämä pieni breikki tulee olemaan niin ihana nyt kun koko kevät on vedetty arki silleen, että pojat on kotona samalla kun teen töitä. Odotan sitä ihanaa loman kiireettömyyttä ja sitä, että voidaan tehdä viikko kaikkea kivaa yhdessä. Ja sen jälkeen ei olekaan enää kuin reilu 3 viikkoa kouluvuotta jäljellä ja meidän vanhimman ensimmäinen vuosiluokka taputeltu. Mielenkiintoista nähdä miten oma jaksaminen on siinä vaiheessa kun olen lasten kesälomalla viimeisilläni raskaana kolmen kanssa kotona töitä tehden. 😀 Tarkoitus kun oli nyt alustavasti tehdä hommia kesäkuun loppuun asti ja sit ottaa heinäkuu iisisti. Mies aloittaa kesälomansa silloin kun vauva syntyy ja vetää siihen sit todennäköisesti siihen asti kunnes pojat menevät päivähoitoon tai tilanteen mukaan. Kiva kuitenkin, että voidaan mennä aikataulujen puolesta just silleen kun vauvalle sopii, mies kun tekee meidän projektia tällä hetkellä eli tuolla loman ajankohdalla ei juuri ole väliä.

Juuri tuossa lounaalla mietittiin sitä, että nyt on minin synttärit, sit miehen synttärit ja sit keskimmäisen synttärit kesäkuun lopussa. Toki voisi käydä niin, että tämä uusin tulokas päätyisi syntymään jo kesäkuun lopussa, mutta en kyllä usko. Edellisetkin tulleet viikoilla 40+0, 39+3 ja 39+2, joten ehkä tämä kundi syntyy 39+1 – tai sitten 42+0 hahah. Tässä kun raskautta on kuitenkin vielä reilu pari kk jäljellä ei tuo pari viikkoa lisää ajatuksena vielä tunnu missään, mutta loppua kohden jokainen päivä tuntuu odottavasta pitkältä – sen muistan kyllä. Varsinkin kun ainakin meillä on jokaisen kohdalla ollut noin viikko ennen ns ”väärä hälytys” missä supparit ovat alkaneet, mutta loppuneet sit muutaman tunnin jälkeen. Mielenkiintoista nähdä sekin, meneekö tämä synnytys senkin suhteen samalla kaavalla. Jotenkin haluaisin uskoa, että kyllä, mutta who knows.

Vointi on täällä hyvä. Kiloja on tullut +10, jonka kyllä tuntee jaloissa päivän päätteeksi. 😀 Onneksi miestä ei häiritse antaa jalkahierontaa – se on kyllä ihan taivaallista nimittäin pitkien päivien päätteeksi.  Hyvin jaksan kuitenkin lenkkeillä (vaikka vauhti on hidastumaan päin haha) ja jumpata edelleen ja muutenkin vointi on mitä mainioin – liekö aloittamallani rautakuurilla ja lisääntyneellä valolla osuutensa asiaan – yöunetkin ovat ihan kohtalaiset vielä ellei lasketa aivan järkyttäviä kipuja kyljissä. Oikeastaan tuntuu siltä kun kipu olisi joko lihasten venymistä tai lihaskramppeja, sillä ne helpottavat yhtä nopeasti kuin alkavatkin. Viimekin yönä heräsin vasemmalla kyljellä niin, että tuntui koko kyljen olevan ihan juntturassa. Siinä meni ehkä minuutti/pari, että tuo helpotti ja sit ei mitään. Nyt alkaa varmaan toisaalta olemaan just noi vatsalihakset koetuksella ja etenkin kun mulla ne ei ole koskaan kauheasti erkaantuneet ja ovat toisin sanoen varmaan kireällä kuin viulunkielet. 😀 Toivon vaan, että tuo helpottais eikä menisi ainakaan pahempaan suuntaan. 🙂

Muutoin mulla on ollut vähän ruuan suhteen sellainen fiilis, ettei oikein tee samalla tavalla taas mieli enää montaa ruokaa. Itseasiassa olen tosi valikoiva sen suhteen mitä haluan syödä aina ruuaksi. Närästystäkin on välillä oikein kunnolla, varsinkin jos on ottanut raudan tai raskausmonivitamiinin tyhjään vatsaan. Mutta pieniä oireita toisin sanoen eli kiitollisena otan nämä viimeiset pari kuukautta vastaan. 73,2% on raskaudesta appin mukaan takana, eli reilusti voiton puolella ollaan. Ja nyt alkaa taas tulemaan niitä haikeita fiiliksiä, että meidän mini ei kohta ole enää mun pienin vauva. Hän on ollut niin sylilapsi, joka rakastaa halia ja olla kainalossa. Vähän tulee siis tippa linssiin kun tiedän jo valmiiksi hänen todennäköisesti valikoivan isänsä minun ylitseni entistä useammin kun minä olen vauvassa kiinni. :/ Mutta toisaalta olen hurjan innoissani siitä minkälainen kaksikko näistä kahdesta nuorimmasta vielä kasvaa. Ja kaksi isointa voi pitää vähän jöötä!<3 Sitä olenkin sanonut kun moni on kysynyt siitä, miten meille neljä lasta tuntui ihanalta ajatukselta, että voisi olla etten ajattelisi näin jos ikäerot kaikkien välillä olisivat tosi pienet. Nostan suuresti hattua kaikille, joilla on useampi lapsi tosi pienellä ikäerolla, mutta meillä on tullut ihan  itsestään (raskautumisessa kestänyt) kaksi kertaa 3 vuoden ikäero ja nyt sit reilu 2 vuotta. Tyttö on jo 8 ja vanhin poika pian 5. He eivät toisin sanoen enää samalla tavalla vie voimia kuin pienimpien perässä juokseminen.

Silti näin jälkikäteen naurattaa kun mietin 25 vuotiaana tytön saadessani, että kaksi lasta nuorena ja tässä sitä ollaan 8 vuotta myöhemmin neljäs vatsassa ja en voisi olla onnellisempi. Toiveena ollut lapsiluku on todella muuttunut lasten myötä – aivan kuten moni muukin mielipide muuttuu elämän varrella!<3

Nyt keitän kofeiinittomat iltapäiväkahvit ja sit paketoin minin lahjat sillä huomenna hän on 2!!!!!!<3 Ihanaa vapun odotusta kaikille!