Xenia's day

RV33

Teksti:

P5090171P5090175P5090179P5090168
Oli muuten hassua että olin tasan 32+0 mieheni 32-vuotis syntymäpäivänä. Ja sit taas muistan kun olin tytön kansa 25+0 vai alkoiko mun 25:s viikko just silloin kun täytin 25.
Viime viikko ja tämä viikko ovat menneet aika hyvin ja viime yönä nukuin paremmin kuin pitkiin aikoihin. Näistä yhden yön ihmeistä pitää todellakin nauttia nyt, se olo kun tästä tuskin kauheasti kevenee tai tulee vähemmän tukalaksi ennen kuin vauva on syntynyt.
Keho on kyllä siinä mielessä ihmeellinen, että kaikki on mietitty valmiiksi. Vaikka kuinka olisi jännittänyt esimerkiksi synnytystä ensimmäisellä kerralla, se tukala olotila aikaansaa sen, että vauvan tosiaan haluaa pois sieltä mahasta omille käsivarsille, oli se sit kuinka kivuliasta tai työlästä tahansa. Lopputulos todella palkitsee! Mä myönnän jo haaveilevani välillä siitä fiiliksestä kun askel on kevyt ja vatsa ei ole koko ajan edessä. Aamuisin olo on vielä kohtuullisen vetreä, mutta iltaisella alkaa käymään ahtaaksi. Tuntuu siltä, että vauva painaa samaan aikaan sekä keuhkoja että rakkoa ja asennon löytäminen on todella hankalaa. Sanonpa vaan, että mun parhaaksi kaveriksi on muodostunut sellainen iso 50cm x 90cm tyyny, joka kulkee nukkuessa mukana polvien välissä puolelta toisella. Melkoinen prosessi, mutta unenlaatu kyllä paranee!
Eilen illalla juteltiin miehen kanssa sängyssä ja kuvailin olotilaani seuraavasti: ensin on hiki, sit tulee kylmä, sit kun löydät hyvän asennon onkin vessahätä. Sit nouset vessaan ja tuut takaisin ja etsit hyvää asentoa kunnes olet juuri nukahtamaisillasi ja vauva heräilee mukavasti potkiskelemaan sekä kylkiin että alavatsaan. Siitä tuleekin tunne, että rakko on jälleen täynnä ja nouset siitä kilpikonnamaisesti sängystä ylös ja koet siinä matkalla about 3 harjoitussupistusta kaikesta siitä hääräämisestä. 😀 Onneksi joka hetki ei ole tällaista ja huumorillahan tämä  menee, sanonpa vain, että 7 viikon päästä olen todella valmis!
Tässä muuten kirjoittaessa oli pakko ottaa sormukset pois kun alkoi vähän ahdistaa, saapi nähdä joutuuko ne kokonaan sormuslaatikkoon hetkeksi! Samaten olen iltaisin alkanut huomaamaan pientä nilkkojen turvotusta, joka sekin taitaa kuulua asiaan. Paino on pysynyt nyt samana jo jonkun aikaa, mutta kerättyä tuli niitä kiloja jo alussa varastoon. Tosin sekin kyllä vaikuttaa, että alussa ruokahalua oli varmaan kaksinkertainen määrä tähän hetkeen verrattuna kun ei enää vatsassa ole kauheasti tilaakaan. Neuvola olisi taas ensi maanantaina, jolloin tsekataan hemoglobiinit, mutta luulen niiden olevan ihan ok kun ei nyt mitenkään tavanomaista enemmän väsytä. Toki iltapäivisin iskee kauhea väsy siinä joskus kahden maissa, mutta muuten olen kyllä pärjännyt varsin hyvin sellaisilla 8 h:n melko katkonaisilla yöunilla.
Vauva vahvistuu päivä päivältä ja nyt on sanottava, etten muista tytön olleen näin aktiivinen saatikka potkujen olleen niin voimakkaita. Tämä pieni poika tosiaan jaksaa nimittäin potkia kuin viimistä päivää ja möyriä niin että maha vaan heiluu. Odotan niin suuresti sitä, että päästään tapaamaan tämä tyyppi ja näkemään millainen persoona ja temperamentti hänellä on.
Eilen illasta tytön satuhetken aikaan oli kauhea meno päällä mahassa ja tyttö päätyi sit pitämään kättä mahani päällä. Olisitte nähneet hänen lautasen kokoiset silmänsä kun vauva siinä hänen pienen kätensä alla möyri. Sieltä tuli taas kyllä sellaista juttua, että sai hymyillä ja nyökytellä että juuri näin. Tyttö muun muassa ihmetteli sitä, miten se napaovi aukeaa, että vauva pääsee ulos ja totesi, että mammalla ei voi olla paita päällä silloin kun vauva tulee mahasta pois. Hän myös kovasti huuteli heippoja mahaan tietysti navan kautta ja naureskelin itsekseni siitä, että toiset ja siitä seuraavat lapset tottuvat hälinään varmaan ihan eri tavalla kuin esikoiset. 😀 Selitin myös tytölle että vauvan jalka on täällä oikealla kyljessä ja pää alaspäin ja tyttö yritti mennä siihen asentoon. Sanoin hänelle, että hänkin oli joskus kauan sitten minun mahassani ja hän vain totesi ettei halua sinne takaisin kun ei mahdu sinne ja totesi sen jälkeen ylpeänä olevansa iso tyttö. <3
Oikein kivoja kuulumisia siis tällä hetkellä. Erinäisten appien mukaan keskivertovauva painaisi nyt reilu 2 kiloa ja pituuttakin olisi jo 43cm.  Ei enää ihan minikokoinen kun ottaa huomioon että ensimmäisillä viikoilla alkiota verrataan unikonsiemeneen ja nyt jo hunajameloniin. Kyllä se on vaan uskomaton prosessi, jota ei ihan täysin pysty käsittämään!<3
Mitä ihaninta keskiviikkoa teille kaikille! 🙂

Lue myös

X