Xenia's day

RV38

Teksti:

P6080079P6080076
Fiilis on kärsimätön ja päiviä lasketaan jo. Olotila on muuten ihan ok, mutta siis tämä samperin väsymys on jotain aivan käsittämätöntä. Neuvolassa mitattiin hemoglobiinit ja olivat pysyneet samana siinä missä niiden olisi pitänyt jo pikkuhiljaa nousta. Sainkin passituksen punaisen lihan, vihreiden kasvisten ja täysjyvätuotteiden pariin, joka eilen aloitettiin hyvin kun isäni toi meille tekemäänsä pasta bolognesea. Onni on se kun saa valmiin ruoan eteensä, eipä sitäkään osanut arvostaa ihan kauheasti silloin kun vielä kotona asui. 😀
Mahan sf-mitta on keskikäyrillä ja neuvolan hoitaja arvioi että vauva olisi noin 2.8 kiloinen tällä hetkellä. Mun oma veikkaus on, että vauva olisi laskettuna aikana ehkä jotain 3.3 kiloa. En tiedä mistä tämä fiilis tulee, mutta omaan silmääni maha on nyt loppua kohden melko siro ja tyttö oli tosiaan sen tasan 3 kiloa syntyessään laskettuna aikana. Voi kuinka muistan ajatelleeni hänen pienuuttaan kun ensi kerran hänet rinnalle sain. Ja nyt tuo on jo lähes metrin!<3 Mun pieni kulta.
Verenpaineet on ja pysyy samoissa lukemissa ja turvotusta on alkanut kertymään. Ei taida keho jaksaa enää pumpata kaikkea nestettä jaloista pois ja iltaisella pohkeet, nilkat ja jalkapohjat alkaa tuntumaan aika turpeilta. Mies on ollut kiltti ja hieronut jalkapohjia lähes joka ilta nyt kun seisominenkin alkaa sattumaan. Kiloja tässä on tullut 14 ja muutama viikko olisi vielä jäljellä. En oikeastaan tiedä edes mitkä määrät nykyisin on normaaleja, mutta eipä sillä ole väliä niin kauan kun paino kertyy kohtuu terveellisestä elämästä.
Vauvan sykkeet oli aikalailla samat kuin aina muulloinkin ja edelleen ollaan raivotarjonnassa niin että peffaa pungetaan ylöspäin ja jalat potkii oikealle. Välillä saa kyllä hengittää ihan oikeasti kivusta kun toinen venyttelee oikein olan takaa ja osuu välillä kylkiluihin. Tyttö taisi olla hieman hellempi tapaus kun en tosiaan muista tällaisia liikkeitä viime raskaudesta. Vai onko aika kullannut muistot tässäkin asiassa?
Täällä on muuten googlailtu jo kaiken maailman due date statistiikkaa ja löysin yhden jonka mukaan toinen raskaus kestää keskimäärin yhden päivän vähemmän kuin ensimmäinen. Mä niin toivon meneväni just tähän keskivertokastiin, koska tuollainen 39+6 sopis mun mielestä tämän pienen pojan synttäriksi todella hyvin! 😀 Mä olen jopa vajonnut niin alas että olen vertaillut meidän tytön ja tämän vauvan ultrakokoja suhteutettuna laskettuun aikaan ja tämä herra on aina ollut 2-4 päivää edellä siinä missä tyttö oli aina just lasketun ajan mukainen koonsa puolesta. Heh, kaikkeen sitä ryhtyykin kun haluaa jotain ”tietää” vaikkei sitä voi tietääkään ennen kuin ollaan synnyttämässä. 😀 En tosin taida olla ainut jolla alkaa tässä loppua kohden kärsivällisyys vähenemään. On se vaan jännää, että ensimmäiset 35 viikkoa menee tuosta vaan ja sit se 5 viikkoa tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Toisaalta luonto on kyllä hoitanut asian järkevästi siinä mielessä, että tässä vaiheessa oikein odottaa kipua ja synnytystä..
ps. Mulla on muuten maailman oudoin raskaushimo päällä, tästä lisää ihan omassa postauksessaan, koska piti ihan googlettaa että mistä tämä johtuu.. 😀
pps. Onko muita viimeisten viikkojen tallaajia? Vertaistukea kaivataan!!!
 

Lue myös

X