Rv40 – Ready to pop

Olotila: malttamaton, nälkäinen ja energinen

Öiden kulku: unettomuutta havaittavissa

Paino: +10kg

Tervehdys täältä iltapäiväpäikkäreiden jälkeisestä hömelöstä olotilasta. Olen nyt tässä viimeisen viikon yrittänyt pitäytyä väsymyksen yllättäessä siinä 15-30 minuutin levossa. Uneen en ihan pääse, mutta lepoa saan kyllä ja koen olevani sen jälkeen aavistuksen vähemmän sekaisin kun niiden 2 tunnin päikkäreiden jälkeen. Ja pidemmät päikkärit vaikuttavat myös illan nukahtamiseen.

Päikkäreiden tarve on toisaalta niin suoraan yhteydessä mun yöuniin, jotka ovat nyt parin viikon ajan olleet kyllä niin katkonaiset että. Vessahätä on ihan koko ajan (vaikkei olisikaan, tuntuu vain siltä), puolelta toiselle kääntyminen tekee lähes kipeää ja aiheuttaa aina supistuksen ja heräilen virkeänä muuten vain tyyliin kello 01.00. 😀

Sen vastapainona mä olen kuitenkin voinut ihan äärimmäisen hyvin yleisesti ottaen, puuhastellut kotona ja kokkaillut aivan järkyttävän määrän kaikkea mahdollista. Eilen aamusta nousin tosi aikaisin kun mulla oli ihan hirveä nälkä ja olin jo ennen 9.00 tehnyt pinaattimuffinsseja, suklaakeksejä, lounaita viikolle ja jatkoin siitä vielä eilisen lounaan ja lehtikaalisipsien teolla. Niin perus pesiminen siis menossa, ettei mitään järkeä.

Tosiaan nälkä mulla on nyt koko ajan ja olenkin syönyt ihan parin tunnin välein. Paino junnaa siitäkin huolimatta edelleen siinä +1okg:ssa, mutta toisaalta en ole kokenut mitenkään kauheaa turvotusta, joka varmaankin selittää asiaa paljon. Nilkat kyllä iltaa kohden ottaa vähän nestettä, mutta hyvin pienissä määrin – ja sormukset kyllä ovat aavistuksen tavallista kireämmät, joten niitä en ole viitsinyt nyt käyttää.

Mutta siis hyvin jaksan, eikä tässä ole tiukkoja harkkasuppaireta lukuunottamatta niin mitään ”oireita” paria yöllistä ”joko nyt” hetkeä lukuunottamatta.. Juttelinkin tuossa just äitini kanssa, että voi morjesta vaan jos tämä kolmas menee nyt tyyliin kaksi viikkoa yli. Onneksi Kotkassa on se yliaikakontrolli 41+0 ja jotenkin uskon kyllä silti, että tämäkin tyyppi päättää lähteä yksiöstään edes jotakuinkin sisarustensa kaltaisella häätöajalla – vaikka mistä sitä tietää.

Mitään sen kummempia vippaskonsteja ei täällä ole harrastettu. Käyty lenkillä ja jumpattu, mutta sitä olen harrastanut koko raskausajan. Kuuntelen muutenkin nyt kehoani ja teen mikä hyvältä tuntuu. Jos tuntuu lähteä lenkille, teen sen, jos tuntuu, että tarvitsen lepoa, vedän päikkärit. Olo on malttamaton ja parin väärän hälytyksen jäljiltä myös hyvin odottava. Olen niin innoissani päästessäni tapaamaan uuden tulokkaan: Onko hän tyttö vai poika? onko hän sisarustensa näköinen?jnejnejne. Todella mielenkiintoista ja tässä vaiheessa tosiaan jo odottaa sitä kipua oikein innolla kun olotila on kuitenkin vähän tukala jo.

Jonkun verran multa on kyselty siitä, miten suhtaudun tulevaan synnytykseen ja yleisesti ottaen onko mulla synnytyssuunnitelmaa. Vastaus tähän on ei. Ensinnäkin mä itse koen ehkä kaikkein tärkeimmäksi sen, että olen sisäistänyt sen, että asiat voivat muuttua hyvinkin nopeasti ja siinä edetään aina tilanteen vaatimalla tavalla. Jos kivunlievitystä koen haluavani, otan sitä, jos kaikki menee nopeasti ja en ehdi sitä saamaan, sekin on ok. Tärkeintä mulle on se, että vauva syntyy turvallisesti tähän maailmaan ja muu on sit extraa.

Mä olen vähän sitä mieltä, että synnytyssuunnitelma voi olla hyvä ajatuskartta kaikesta mahdollisesta, mitä voisi haluta eri tilanteissa, mutta toisaalta se voi myös kääntyä itseään vastaan ja aiheuttaa tavallaan pettymyksiä. Ehkä sen nimen pitäisikin olla synnytystoiveet synnytyssuunnitelman sijaan. Toisaalta me ollaan kaikki niin erilaisia. Mä olen vähän sellainen heittäytyjä osassa elämäntilanteita siinä missä osaa suunnittelen paljon tarkemmin.

Nyt siis eikun vaan lisää odotusta ja katsotaan päästäänkö rv41:sellekin. Oma kaino toiveeni olisi että jos päästään niin mieluusti sinne tasan laskettuun aikaan, mutta siis mähän ajattelen tämän asian jo niin, ettei vauva voi syntyä samana päivänä kuin sisarensa eli 39+3 ja 40+0 olis jo ”varattu” 😀

Muita malttamattomia siellä? 🙂