elämä

Sairastuvalta tervehdys – taas

27.9.2018 Teksti: Xenia

Syksyn tietää saapuneen kun lapset ovat vuorotellen kipeinä. Ei siinä mitään. Itseasiassa olen jo odotellut pojan seuraavaa flunssaa kun hän on hoidossa ollut jo pari kuukautta ja vasta kerran kipeänä. Sellainen 6 poissaoloa per eka syksy on mun mielestä täysin odotettavissa, joten tässä sitä nyt ollaan.

Tietenkin mulle sattui just tälle viikolle ihan älyttömästi hommaa, mutta hyvällä suunnittelulla (lue pojan pitkillä päiväunilla) suurin osa saadaan tehdyksi. Pakko silti sanoa, että omakin olo on taas kohtuu raato kun on tullut heräiltyä samaan tyyliin kuin joskus vuosi sitten kun poika ei vielä nukkunut öitään. Se on jännä, miten nopeasti sitä tottuu siihen, että sulla on ainakin teoriassa mahdollisuus nukkua. Itsehän en tosiaan ole mikään paras siinä, mutta nukun kuitenkin sen verran hyvin, että normaalitilanteessa laskisin itseni aika pirteäksi tyypiksi.

Se mun piti kuitenkin sanoa täällä, että on jotenkin hirveän positiivinen fiilis tästä blogista tällä hetkellä. Tuntuu, että täällä tosiaan jaetaan hyvää fiilistä puolin, aivan kuten olen aina toivonutkin. Samaan aikaan voin kuitenkin tulla tänne kertomaan, että nyt väsyttää ja ehkä vähän myös stressaa, mutta sekin on ok. Sitä se elämä nimittäin on. Ei todellakaan tasaista maastoa vaan ylä ja alamäkiä vuorotellen. On päiviä kun kaikki tuntuu maailman ihanimmalta ja niitä päiviä kun mennään hammasta purren eteenpäin. Eilinen ilta oli muun muassa tällainen kun molemmat lapset olivat tosi huonolla tuulella ja väsyneenä sitä kiukuttelua ei olisi mitenkään jaksanut. Noh. Sit poika meni nukkumaan ja heräili välillä 19-24 noin 4 kertaa ja siinä vaiheessa nousi jo se huoli ja puunailin ja hääräsin hänen huoneessaan minkä kerkesin. Jollain kummallisella tavalla näinä sairasteluhetkinä sitä kokee kuitenkin olevansa todella hyödyllinen ja tavallaan saan siitä suurta tyydytystä kun voin tarjota hänelle sitä lohtua ja läheisyyttä mitä hän kaipaa näinä hetkinä.

P9110347

Muistan kerran kun tyttö oli korvatulehduksessa (niiltä ollaan muuten pojan kanssa säästytty, aika ihanaa!) ja siihen liittyvä yskä nosti aina kaiken mahalaukusta ylös. Muistan kuinka yön pimeinä tunteina vaihdoin hänen lakanoitaan kolmatta kertaa sinä yönä ja ajattelin vaan, että mikä onni, että voimme hänelle tarjota puhtaan ja lämpimän sekä kuivan yöpaikan, vaikka hän juuri sillä hetkellä oli varmasti kaikkein huonoimmassa olotilassaan. Että ainakin teimme hänen eteensä kaiken, mitä saatoimme.

Olenkohan mä vähän outo? Mietin sitä aina silloin tällöin.

P9110368

No siis joo. Eilinen päivä oli kuitenkin tosi tehokas ja sain taas vaihteeksi päähäni vaikka mitä. Siirtelin yläkerran mattoa ja totesin sen, että mikä vaan onnistuu kun on tarpeeksi jääräpää. Nostelin siis itsekseni sitä isoa sohvaa jalka kerrallaan jotta sain maton asetettua paremmin siihen alle. Sen sijainti kun alkoi ihan valtavasti häiritsemään juuri silloin, enkä mitenkään voinut odottaa, että mies tulisi kotiin..

Noh. Tämä maton siirtely sai aikaan sen, että päätin vaihtaa päiksensä pojan huoneen maton ja meidän olkkarin maton. Voitte arvata, että ensinnäkin se mattojen roudaus ei tosiaan ole sieltä kevyimmästä päästä kun matto on kokoa 3mx2m. Mutta, onnistuin kuin onnistuinkin taas asettelemaan matot paikoilleen ilman selkävaurioita. Ilmankos muuten leipä maistuikin tomaattikeiton yhteydessä. Taisin kuluttaa päivän energiatarpeen verran vaan häslätessä. 😀

P9110383
farkut: Happy Holly (nämä)

neule: Bubbleroom (tämä)

Nyt mä kirjoittelen tässä alakerrassa kun poika vetelee sikeitä ylhäällä. Mun ajatukset on kyllä siirtyneet jo lounaaseen, enkä nyt oikein saa päähäni, että mitä sitä tekisi. Luultavasti päädyn tekemään munakokkelia, sillä poika siitä pitää ja sen lisäksi kasviksia ja makaronia hänelle ja mulle ehkä avokadoleipä, sitä nimittäin tekee mieli. Illasta meillä on ruokalistalla puolestaan tortilloja, joiden lisukkeena kasviksia, quacamolea, juustoraastetta ja paistettua nyhtökauraa. Yli kuukausi nyt kasvisruokailua (lakto-ovo-vegetarismia, eli maitotuotteita ja kananmunia messissä) takana ja olo on mitä mainioin. Vatsavaivat ovat tiessään ja olo on kevyempi (enkä puhu nyt painosta, vaan siitä yleisestä olotilasta).

Mittailin muuten tuossa huvikseni verenpainetta ja se oli 90/60, aika alhainen siis. Mitään kummempia oireita ei kuitenkaan ole, joskus saattaa heittää päässä, jos nousen oikein nopeasti seisomaan. Yksi asia mikä mua kiinnostaisi on mun kolesteroliarvot, sillä se on meillä sukurasitteena. Onko joku teistä käynyt ihan huvikseen testeissä? Toinen asia mikä mulla oli yksi päivä mielessä on se, että haluan vielä päästä kammoni yli ja käydä luovuttamassa verta. Mä olen aika piikkikammoinen, mutta hyvän asian puolesta teen sen vielä joskus, saatte mun sanani.

Ihanaa torstaita kaikille! Kuvituksena hyvin perusasu, mutta niin mukava sellainen. Pehmoiset ja joustavat farkut ja oversized neule, niin minua! 🙂

Kommentit (15)

Tuosta lasten ruokavaliosta. Mä teen heille kyllä välillä jotain tonnikalaa, kalaa ja jos liharuokia saavat päiväkodissa niin täysin fine minulle. MEille tämä on ehkä omalla kohdalla hyvinvoinnillinen kysymys, mutta annan lapsen tehdä tältä osalta valintaa sit myöhemmin elämässään!<3

Sun blogissa on mahtavaa juuri tämä: yleisfiilis on aina seesteinen ja positiivinen, silloin sinne sekaan voi jakaa myös niitä ikävämpiä juttuja, ilman että blogin fiilis muuttuu. Sinun asenne on ihailtava, vaikka kertoisit negatiivisimmistakin asioista, löydät aina myös jotain positiivista ja jatkat reippaana eteenpäin.

Kiitos aivan ihanasta palautteesta! Miten mahtava kuulla, että se realistisuus ei kuitenkaan vie hyvää fiilistä pois!<3 Kiitos!<333

Kannattaa seurata myös hemoglobiinia, kun punaisen lihan olet jättänyt pois 😊

Ferritiiniä kannattaa seurata. Itsekin vähentänyt lihan syöntiä ja mietin mistä sitä rautaa saisi lisää ravinnosta. Syön kyllä rautalisää koska on ollut alhaiset rauta-arvot…

Nuo farkut näyttää tosi hyvältä, suosittelisitko niitä? Oon koittanut vältellä halpoja farkkuja kun huomaa ettei ne käytössä kestä.. mutta nuo näyttää ihan täydelliseltä päällä!

Mullakin on aika matala verenpaine, ja kävin luovuttamassa verta toissaviikolla. Koko illlan oli huimausta ja esim lapsen hakeminen päiväkodista pyörällä tuntui melko pelottavalta, piti taluttaa koko matka. Että ehkä vinkiksi voisin sanoa, että kannattaa käydä mahdollisimman myöhään päivästä luovuttamassa, että sit illalla ei tarvis kauheasti mitään tehdä. 🙂

Suomen Punainen Risti myy plasmaa lääketehtaille, joista valmistetaan plasmalääkkeitä. Tästä tuli juuri dokumentti Yleltä.
Osa verestä toki menee sairaaloihin, mutta ärsyttää kun asiasta ei mainita ja ihmisten verellä tekevät bisnestä.
Toki plasmalääkkeitäkin tarvitaan, mutta kyllä luovuttajan pitäisi tietää mitä varten luovuttaa. SPR siis muuttaa rahaksi ihmisten hyväntahtoisuuden!

Saatuasi esimerkiksi massiivisen verenvuodon, kuinkahan paljon maksat sinuun sairaalassa tiputetuista verivalmisteista????? Sairaalan päivämaksun verrran….

Mäkin haluaisin mennä luovuttamaan verta! Aina se on vaan siirtynyt eteenpäin ja sitten unohdan. Lupaan, että käyn jos säkin 🙂

Olen ymmärtänyt että lääkefirmat ja sairaalat maksavat verestä ja plasmasta sen verran, mitä toiminta maksaa SPR:lle. Eihän verivalmisteiden tekeminen tai henkilökunta ole ilmaista! Ja koska on voittoa tavoittelematon organisaatio, eihän se edes saa maksaa osinkoa tms kenellekään.

Kannattaa käydä kolesterolitesteissä, jos mietityttää kolesteroliarvot. Ei kai sitä kukaan huvikseen käy jos on sukurasitetta ja haluaa pitää itsestään huolta 🙂 Verenluovutusta kannattaa ehkä harkita pariin kertaan, jos verenpaine on noin matala. Saa siis luovuttaa, mutta siitä voi tulla oireita joksikin aikaa. Muutenhan matala verenpaine (jos vaan oireeton) on hyvä juttu!

Mäkin vaihdoin pari vuotta sitten melkein kokonaan kasvisruokavalioon jättäen vain kalan (ja jotkut maitotuotteet ja kananmunat) lautaselle, enkä kyllä enää vaihtaisi takaisin. Hemoglobiinikin on vaan noussut, kun on täytynyt miettiä, mistä saa kaikki hyvät ravintoaineet. Mietityttää kyllä vaan se, että jos joskus tässä muutaman vuoden sisään saan lapsia, että mitenköhän pystyn heidät kasvattamaan kasvisruokavaliolla. Kotona tietysti onnistuu, mutta kuinkas pitäisi sitten suhtautua esim. kavereilla tai koulussa saatavaan liharuokaan… No, se jää nähtäväksi. 🙂

Ihanaa syksyä!

Tuosta lasten ruokavaliosta. Mä teen heille kyllä välillä jotain tonnikalaa, kalaa ja jos liharuokia saavat päiväkodissa niin täysin fine minulle. MEille tämä on ehkä omalla kohdalla hyvinvoinnillinen kysymys, mutta annan lapsen tehdä tältä osalta valintaa sit myöhemmin elämässään!<3

Heii kauan sulla kestänyt se hampaiden valkaisun tulos? Koska esim viimeksi olet käynyt tekemässä sen? Kun joskus teit yhteistyötä sen Medismilen kanssa ja olen nyt menossa ekaa kertaa kokeilemaan! 🙂

Ps. Kiitos kivasta blogista!

No siis, en ole käynyt sitten meidän hääkesän eli kohta siitä taitaa olla jo 2.5 vuotta. Vieläkin on kyllä vaaleat, ei toki yhtä valkoiset kun heti sen jälkeen! Ajattelin ehkä puolen vuoden perästä mennä uusiksi! 🙂

Ei niinkään liity postaukseen mutta kun kuotenkin lapsista oli tuossa hieman kyse. Mutta käykö teillä miten usein tytöllä leikkikavereita kotona, tai onko naapurissa leikkikaveria? Asutaan itse vanhemmalla asuinalueella ja oon havahtunut että meillä ei ole lähistöllä leikkikavereita ainakaan vielä :/ lapsi saa onneksi päikyssä kaveriseuraa:)

Ehkä kerran viikossa tai parissa. Suurin osa on päiväkotikavereita, joten näkee heitä siellä ja sit on harrastukset ja toki perheystävät, joita nähdään vapaa-ajalla! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *