Seuraavien sukupolvien maailma
Kaupallinen yhteistyö
Kaupallisessa yhteistyössä Ella’s Kitchenin kanssa

Miten etuoikeutettuja me olemmekaan, kun saamme kasvattaa lapsemme turvallisessa maassa, turvallisten aikuisten ja riittävän ravinnon ja koulutuksen ympäröimänä? Lapseni todella saavat olla lapsia, mutta miljoonat lapset elävät olosuhteissa, joissa mikään näistä mielestäni tärkeistä lapsen onnellisen elämän edellytyksistä ei välttämättä täyty. Miljoonat lapset kärsivät ruuanpuutteesta, taudeista, sodista ja siitä, että heillä ei ole edes mahdollisuutta kouluun. Täytyy olla todella kyyninen ihminen, ettei tämä ajatus saa ymmärtämään kuinka onnekkaita me olemme.
Äitiyden mukana tulee äärimmäisen rakkauden lisäksi myös valtavaa huolta. Jokaisen kaltoinkohdellun lapsen elämäntarinaa lukiessa ymmärtää sen, että se lapsi voisi ihan yhtä hyvin olla se oma silmäterä. Miettikää minkälainen ahdistus näiden lasten vanhemmilla tai läheisillä on heidän ollessaan kykenemättömiä luomaan näitä perustavanlaatuisia asioita lastensa elämään. Voin vain kuvitella. 🙁
Toisaalta siitä uutisten ja maailman tapahtumien lukemisesta aiheutuvasta tuskasta huolimatta en ole koskaan edes halunut sulkea silmiäni kaikelta. Asioita tapahtuu ympärillä, mutta uskon myös siihen, että meillä on mahdollisuus auttaa ja se vaatii sitä, että olemme perillä asioiden laidasta. Oma unelmani onkin se, että vielä jonain päivänä meidän lapsilla ja lapsenlapsilla on turvallinen, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen arki – kaikkialla maailmassa.

Auttaminen voi tapahtua niin monella tapaa. Se voi tapahtua esimerkiksi Nenäpäivän kaltaisten kampanjoiden järjestämiin keräyksiin osallistuessa ja siitä päästäänkin aasinsiltaa pitkin siihen, miksi postaus on toteutettu yhteistyössä nimenomaan suosikki lastenruokabrändini Ella’s Kitchenin kanssa. Olen heidän kanssaan tehnyt yhteistyötä jo pidempään ja käyttänyt heidän soseitaan niin tytön kuin pojankin kanssa. Yhä edelleen Ella’s Kitchenin hedelmäsoseet kulkevat mukana välipaloina ja mieltäni lämmittääkin erityisesti heidän puhtaat ja luomulaatuiset tuotteensa ja nyt myös se, että he lahjoittavat lokakuun ajan 10 senttiä jokaisesta myydystä mansikka-raparperi -uutuusmausta tämän vuoden Nenäpäivä-kampanjaan. Nenäpäivä-kampanjan koko ydinajatus on hankkia varoja yhdeksän eri avustusjärjestön pitkäkestoisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin Afrikassa, Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa. Jokaisella avustusjärjestöllä on omat kohteensa, mutta käytännössä ne kaikki nivoutuvat seuraavien teemojen alle: terveys, turva, koulutus ja ravinto.

Maailman lasten hyvinvoinnin edistäminen onkin tehty helpoksi kun osallistua voi varsin tavallisen arkitoiminnon kautta – ostamalla esimerkiksi tämän Ella’s Kitchenin mansikka-raparperi -uutuusmaun, joka uppoaa ainakin meidän lapsiin erinomaisen hyvin – tämä tosin ei yllättänyt.
Tämän lisäksi mietin kuitenkin myös sitä, mitä meidän perhe tekee tällä hetkellä, että tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisimman hyvä olla ja olin oikeastaan aika positiivisesti yllättynyt siitä, miten listaan kertyikin ihan mukavasti asioita. Ei tässä kukaan mikään pyhimys ole, mutta mielestäni näissä asioissa kannustaminen onkin avaintekijä syyllistämisen sijaan. Jos jokainen meistä tekee yhden hyvän teon, sekin on jo hyvä alku.

Kierrätys
En voi sanoin kuvailla, kuinka tärkeää minusta olisi kierrättää kaikki mahdollinen. Olemmekin itse onnistuneet minimoimaan sekajätteen käytännössä kahteen roskapussiin per viikko (1 vaipparoskis ja 1 sekajäte). Sen sijaan kierrätettävää tulee vaikka kuinka paljon. Pahvit, paperit, lasit, metalli, ruokajätteet (hankittiin meille oma komposti) sekä tietenkin vaatteet. Vaatteet joita ei enää käytetä, lahjoitetaan eteenpäin tai viedään kirppikselle. Uusimpana tai ehkä kaikkein ajankohtaisimpana meidän ystäväporukassa on vauva- ja lastentarvikkeiden kierrätys. Minä olen antanut pojan jälkeen tavaroita lainaan ystävälleni, joka puolestaan antaa nyt samat tavarat eteenpäin toiselle ystävälleni. Kenties nämä samat tavarat tulevat meillekin vielä joskus tarpeeseen, mutta miten ihana onkin siinä vaiheessa ajatella, että ne ovat palvelleet useampaa perhettä sinä aikana kun meillä ei niille ole ollut tarvetta. Vaihtoehtona on kuitenkin se, että ne seisoisivat käyttämättömänä kaapissa ja kaikki ostaisivat turhaan omat tavarat. Mielestäni loistava idea etenkin juuri tässä pikkulapsiarjen keskellä kun monet tavarat maksavat paljon, mutta niille ei ole niin pitkään tarvetta.

Lahjojen osto avustusjärjestöiltä
Jo tässä kohtaa nousee minulla kyyneleet silmiin, sillä siitä on jo tullut rutiini, että merkkipäivien ja esimerkiksi joulun aikaan ostan hyvin usein läheisteni lahjoja eri avustusjärjestöiltä. Kun on jo kaikkea, ei mikään lämmitä sydäntä enempää kuin ajatus siitä, että tuolla saamasi ”lahjakortin” arvolla kustannetaan esimerkiksi useammat rokotukset tai ruokapaketteja hädänalaisille lapsille ja heidän perheilleen. Jokaikinen tällaisen lahjan saanut on erikseen vielä kiittänyt siitä, joten tämä tapa on tullut ehdottomasti jäädäkseen. Mieheni tietääkin, että yleensä selailen avustusjärjestöjen sivua jos kyyneleet ovat silmissäni. Jotenkin niissä konkretisoituu maailman epäreiluus ja se, miten onnekkaassa asemassa me olemme.
Kasvisruoka enenevässä määrin ja luomulaatuiset raaka-aineet
Olimme viime vuonna pidempäänkin kasvisruokavaliolla ja nyt syömme lihaa ehkä kerran-pari viikossa. Raaka-aineissa panostamme luomuun, reiluun kauppaan ja lähiruokaan mahdollisuuksien mukaan. Näin voittaa sekä talous, että meidän ja lastemme kehot.
Kotimaan matkailu
Pyrimme tulevaisuudessa suuntaamaan ainakin yhden kotimaan matkailukerran ulkomaan matkan sijaan. En ole ehkä paras puhumaan lentämisestä muutenkaan kun jo pelkästään mieheni perhettä nähdäkseen jonkun on lennettävä, mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että turhaa lentomatkustamista (päivän reissut, työmatkat, jotka voidaan hoitaa skypen välityksellä, jne) voisi pyrkiä välttämään. Tässäkään en tosin usko syyttävän sormen heristämiseen. Se ei yleensä auta mitään, vaan aiheuttaa usein vastareaktion. Kuten alussa sanoin, kannustaminen on mielestäni avain onneen tässäkin asiassa.

Näiden mahdollisten avustustekojen lisäksi mulle on äärimmäisen tärkeää se, että omat lapseni ymmärtävät sen oman etuoikeutetun asemansa ja haluavat omin toimin osallistua muiden maailman lasten hyvinvointiin. Tässä on toki otettava huomioon ikätekijät ja kypsyysaste, mutta tyttäremme on jo nyt kasannut omista leluistaan paketteja ”heille, joilla ei ole yhtään lelua”. Olemme keskustelleet siitä, että monella lapsella maailmassa ei ole ruokaa eikä omaa sänkyä ja vaikka tämä ajatus varmasti onkin vielä hyvin abstrakti, on se siemen kuitenkin istutettu. Empatia ja muiden auttaminen antavat mielestäni niin paljon enemmän kuin ottavat ja uskonkin, että lasteni tulevaisuus on moninkerroin onnellisempi jos he pyrkivät omalla toimillaan tekemään asioita niiden eteen, jotka eivät ole yhtä onnekkaassa asemassa. Hyvän jakaminen ja hyvän antaminen ovatkin niitä piirteitä, joita pidän tärkeimpänä lasten kasvatuksessa.
Olen todella onnekas saadessani kasvattaa lapsia täällä koti-Suomessa, mutta sen lisäksi nautin siitä kun saan tehdä töitä brändien kanssa, jotka jakavat arvomaailmaani näin tarkalleen. Ella’s Kitchenin unelmana on nimittäin luoda onnellinen maailma, ja sen vuoksi he ovat mukana auttamassa maailman lapsia. Ella’s tekeekin jatkuvasti töitä sen eteen, että huolehdimme planeetastamme ja ihmisistä ympärillämme, jotta tulevat sukupolvet saisivat kasvaa terveessä ja onnellisessa maailmassa. Lapsissa todella on tulevaisuus, joten pidetään heistä huolta, myös muista kuin omistamme!<3
Kommentit
Samoja asioita olen pohtinut ja ollut huolissani, minulla ei ole vielä lapsia. Myös digitalisaatio vie työt monelta alalta, onko kaikille töitä, kun tarjolla joko matalapalkkaisia palvelualan töitä tai asiantuntijatöitä.
https://yle.fi/uutiset/3-10825443
Tässä oli erittäin mielenkiintoinen juttu. Olemmeko valmiita karsimaan kulutusta ja luopumaan matkustelusta jne? Suomalainen kuluttaa paljon enemmän kuin köyhien maiden asukkaat.
Kommentit
Tärkeitä juttua❤ itselle tätä lukiessa tuli mieleen, että mietitkö koskaan sitä, kuinka muun maailman huonot olot tai esim ilmastonmuutos voivat tulevaisuudessa vaikuttaa oloihin Suomessa (muuttoliikenne, kilpailu puhtaasta vedestä ja ruuasta, terrorismi ym..) ja kuinka kamalaa olidi se jos omat jälkeläisemme joutuvat kokemaan täällä siksi sotaa, pelkoa ja kurjuutta? Itse monesti kahden lapsen äitinä kuvittelen näihin asioihin liittyen kauhukuvia, enkä osaa tuudittautua siihen, että ”meillä on kaikki hyvin”…
Samoja asioita olen pohtinut ja ollut huolissani, minulla ei ole vielä lapsia. Myös digitalisaatio vie työt monelta alalta, onko kaikille töitä, kun tarjolla joko matalapalkkaisia palvelualan töitä tai asiantuntijatöitä.
https://yle.fi/uutiset/3-10825443
Tässä oli erittäin mielenkiintoinen juttu. Olemmeko valmiita karsimaan kulutusta ja luopumaan matkustelusta jne? Suomalainen kuluttaa paljon enemmän kuin köyhien maiden asukkaat.