Xenia's day

Sinisen sävyjä ja maljakkorakkautta

Teksti: Xenia

P2140023P2140038P2140015

Pyörin tuossa muutama viikkoa sit kaupungilla ja iskin silmäni mitä kauneimpaan maljakkoon. Tämä sai aikaan varsinaisen googlettelusuman maljakon merkin, Kähler designin suhteen ja sitä myöten mulle nousi himotus muutamaa muutakin yksilöä kohtaan. Niin kauniita, ajattomia, mutta silti itsessään upeita sisustusesineitä! 🙂 Ihan aluksi lisäilin maljakkoon lempikukkaani neilikkaa, mutta tällä hetkellä siinä on eukalyptuksen lehtiä. On muuten kaunis yhdistelmä!

Tässä olohuonetta kuvaillessa tajusin sen, kuinka paljon pidän tuollaisesta harmahtavasta sinisestä sisustuksen, jos ei väripilkkuna, niin raikastajana. Sitä löytyy niin sohvatyynyistä, isosta matosta kuin koriste-esineistäkin (muun muassa taka-alalla näkyvät kynttiläjalat ja lukuisat kynttilälyhdyt) ja kun kerta tälle linjalle päästiin niin koko työhuoneen sävyhän on myös sellainen sinertävän vihreä.

Eilen otettiin ensi askel myös tulevan vauvan huoneen tyhjentämisessä ja kokeiltiin myös paria lempparisävyä seinälle tytön avustuksella, on muuten suloinen näky kun toinen keskittyy sataprosenttisesti maalin sutimiseen isänsä avustuksella. Kumpikin meistä mieltyi jälleen kerran sellaiseen vihertävän siniseen, pehmeään sävyyn.

Täällä ollaan muuten tällä viikolla hiihtolomalla tytön kanssa eli kirjoittelen aina kun ehtii ja pääsen koneen ääreen. Viikonloppu menikin nauttiessa miehen seurasta, hänellä oli pitkä työrupeama, sisältäen myös viikonloput, joten oli ihanaa kun sai nauttia kokonaisista vapaapäivistä hänen kanssaan. Huomasi tytöstäkin että oikein nautti siitä kun sai olla sylissä lukemassa kirjoja ja halimassa daddya!<3

Eilen meillä oli myös ihanat nimiäisjuhlat, jossa muuten nähtiin ihan pientä vauvaa. Ai että, kyllä siinä taas vauvakuume pääsi nousemaan! <3 Eilen illalla käytiin melkoista keskustelua sit syntyvän poikamme nimeen liittyen ja luulen että päästiin lopputulokseen, joka on just eikä melkein. Jälleen kerran saa huomata sen kuinka vaikeeta nimen antaminen onkaan. Joistain nimistä tulee ihan vääriä mielleyhtymiä (esim. joku ilkeä ihminen joskus elämässä) ja sit kun mä tykkään jostain nimestä, ei se olekaan yhtään sopiva enkkumiehen silmissä, ja kun hän tykkää jostain nimestä, on se esimerkiksi todella vaikea lausua suomeksi. Eli aika hyvä juttu, kun löytyi jopa kaksi toisiinsa kauniisti sopivaa nimeä, joista kumpikin tykkää suuresti ja jotka ovat ajattomia, toimivat niin Suomessa kuin ulkomailla, eivätkä ole sidoksissa sen hetken trendeihin.

Tänään meillä oli suunnitelmissa tehdä jotain mummun ja mieystävänsä kanssa, ja se jos mikä miellyttää tyttöä, joka on suuri isovanhempiensa fani. Kysyin perjantaina illasta mitä tyttö haluaisi lauantaina tehdä ja vienosti vastasi että nähdä vaaria. Oli pakko kysyä sit isältäni mitä hänellä lauantaina on ja sopivasti oli vapaata viettää koko aamupäivä hymyilevän tyttärentyttärensä kanssa. Miten iloiseksi se minut tekeekään että isovanhemmilla on niin läheinen suhde lapseemme.

Lauantaina käytiin vielä vilkuilemassa meidän sijoituskohdetta, jonka sijainti aina vain ihastuttaa entistä enemmän. Käytiin samalla ihailemassa saman pihapiirin toista, täysin remontoitavaa asuntoa, ja unelmoitiin suuremmista projekteista, jotka tavoitteena tämän ensimmäisen jälkeen. Viikonloppuna tuli myös selailtua pinterestiä aivan älyttömästi ja ajattelinkin että voisin teille hieman valoittaa mitä tyyliä haemme tähän asuntoon takaa. Kiinnostaisiko tämä teitä? Muutaman fiksauksen jälkeen on nimittäin aika lähettää papereita museovirastolle kommentteja varten ja mennään siitä aina eteenpäin. Hitaampaahan tämä tietysti on, mutta eipä meillä ole mikään kiirekään tämän suhteen.

Nyt toivottelen teille näemmä hyvin lumista viikonalkua! Mikä siinä onkin, että siinä vaiheessa  kun kevät on täysin tervetullut, lunta alkaa yhtäkkiä tulemaan oikein olan takaa?

 

Lue myös

X