Sosiaalisen median luomat paineet
Olen saanut pariin viimeiseen postaukseen todella hyviä ja ajatuksia herättäviä kommentteja, kiitos niistä! Itsesiassa pari kommenttia herätti niin paljon ajatuksia, että ajattelin niistä kirjoittaa ihan oman postauksensa.
Kyseessä on nykymaailman epävarmuuksien aiheuttaja eli sosiaalinen media. Nostin viime postauksessa esiin sitä, kuinka itse koen välillä suorituspaineita ja riittämättömyyden tunnetta muun muassa somen takia ja sain muutaman aivan todella ajatuksia herättävän kommentin liittyen siihen, kuinka osittain myös minä aiheutan paineita omalta osaltani. Asia, jota en suoraan sanottuna ollut koskaan tullut ajatelleeksi.
Asia on kuitenkin niin, että blogiin valikoidaan tarkasti kuvat. En ota tänne kuvia kun olen aamulla herännyt, kun koti on kuin pommi tai kun lapset saavat samaan aikaan raivarin.
Blogi itsessään on kuvien puolesta aika siloiteltu kuva elämästä vaikka teksteissäni pyrin myös tuomaan esiin sitä, että elän ihan samanlaista elämää kuin kuka tahansa muukin. Mulla on epävarmuuksia, huonoja päiviä ja stressiä muun muassa siitä, teenkö tarpeeksi töitä tyydyttääkseni niin Anna-lehden, mutta kuitenkin niin, että perhe-elämä ei kärsi.
Katselen tässä samalla ikkunasta ulos ja muistutan itseäni jälleen kerran siitä, että ikkunat olisi pakko pestä (hyvä kun näkee ulos) ja sohvapäällisetkin pitäisi heittää koneeseen, mutta samaan aikaan en tiedä milloin ehtisin tämän tehdä. Aamupalan jäänteet ovat vielä meidän kaikkien osalta pöydällä koska juoksin poika kainalossa tytön päiväkotiin äitienpäivän aamupalalle ja pesi pojan pyllyä samalla kun otin vastaan puhelun terveyskeskuksesta vain tiedustellakseni siitä, onko pojan yskä ja rohiseva hengitys asia, jonka vuoksi kannattaa rynnättä sinne saman tien vai vasta sit jos hän vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kipeältä ja kuumeiselta.
Toisin sanoen. Elän aivan todella normaalia elämää. Meitä on onnistanut siinä, että saamme asua tässä kauniissa talossa, mutta ihan yhtä lailla sen sisältä löytyy sotkua ja pölyä. Se on kylläkin mulle ehkä se yksi asia, missä yritän väkisin pitää rotia, mutta aika huonoin tuloksin. Nimimerkillä ne ikkunat piti pestä jo viime vuonna..
Tässä tulin sit miettineeksi, että miksi sitä yleensä valitsee blogiin ne kuvat kun on kaikkein edustavimmillaan. Mutta luulen, että se on ihan meihin rakennettu juttu. Toisaalta samaan aikaan sosiaalisessa mediassa jyllää kehopositiivisuus ja sen ilmiön esilletuonti, että pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Silti samaan aikaan joka tuutista tungetaan ties mitä strong is the new skinny juttuja ja aina vain enemmän ja enemmän jumppaohjelmia ja kuukauden treenijaksoja.
Some on siis kaikessa moninaisuudessaan todella ristiriitainen. Sieltä löytyy lähteet niin hyvään kuin huonoonkin oloon.
Ihan näin rehellisyyden nimissä, mä en todellakaan saisi peffaani ylös tehdäkseni kotona jotain hulluja treenejä. Jumpassakin käyn vain sen hyvän olon vuoksi ja siksi, että mun keskivartalo ja etenkin alaselkä on kahden raskauden jälkeen kaikkea muuta kuin voimakas. Se mitä puolestaan rakastan yli kaiken on lenkkeileminen. Jos se olisi musta kiinni kävelisin varmaaan 20 km päivässä, koska saan siitä hyvää oloa ja tällä hetkellä myös raikasta ilmaa.
Syön kyllä terveellisesti 80% ajasta ja loput sit kaikkea muuta kuin. Viime lauantaina vedin pizzaa ja karkkia, sunnuntaina hamppareita ja jätskiä. Toisin sanoen pyrin sit valinnoillani tasapainottamaan sitä, että mulla pysyisi hyvä olo, sillä etenkin karkkipäivän jälkeen en todellakaan voi hyvin. Ja silti sitä syön. Huono itsehillinta ja noh, karkki on vaan niin hyvää. 😀
All in all. Meidän on kaikkien hyvä muistaa se, että suurin osa ihmisistä, varmasti tekin, tuotte someen ilmi niitä onnistuneimpia otoksia. Meistä jokainen on kuitenkin vain ihminen. Kaikilla meillä on tunteet, omat stressimme ja ongelmamme. Ehkä sen paineiden ottamisen sijaan meidän kaikkien pitäisi lukea somea niin, että otamme ihan tosissaan sieltä inspistä, muttei paineita. Sillä se tyyppi, joka on ottanut itsestään kuvan vetää ehkä vatsaa sisään, on juuri meikannut ja valokin on täydellinen. Mutta se tyyppi saattaa sen jälkeen mennä katsomaan muita sometilejä ja kokea paineita.
Se ei ole sen arvoista että sosiaalinen media määrittelisi meitä ja sitä, kuinka hyvin me ollaan elämässä onnistuttu. Ylipäänsä rahassa mitattavat asiat ovat täysin merkityksettömiä. Kyllä, ne ovat kivoja, mutta ne eivät tee onnelliseksi. Se mikä tekee onnelliseksi on itsensä hyväksyminen ja se minkälaisia ihmisiä ympärillä on. <3
Mitä ajatuksia teillä on sosiaalisesta mediasta?
ps. Sorry, voi olla että jäi kirjoitus- ja ajatusvirheitä, mutta poika heräilee joten se on menoa!
Kommentit
Heh, no ehkä oli vähän liian kärjistetysti ilmaistu tuo stringeissä poseeraaminen, mutta halusin tuoda sen pointin esille, että itsestään tyrkytetään paljastavia kuvia koko maailman nähtäväksi ja tätä tekevät ihan tavalliset perheenäiditkin. En usko siihen, että ratkaisu taistella ulkonäköpaineita vastaan on laittaa itsekin niitä paljastavia kuvia nettiin. Muutos lähtee itsestä ja me naiset voitaisiin kieltäytyä itsemme esineellistämisestä ja keskittyä elämässä niihin oikeasti tärkeisiin asioihin eikä peiliselfieihin ym. Mutta tuntuu, että tässä asiassa hakkaan vain päätäni seinään…enkä seuraa kenenkään instatiliä, en ole siellä itsekään, mutta kyllä näitä kuvia pompahtelee nettiin joka tuutista, vaikken haluaisi edes katsella(esim kaksplussan sivulla äiti ottanut haarovälistään kuvan pelkät pitsipöksyt jalassa). Mutta fiksusti kuitenkin kirjoitit xenia!
Kommentit
Minä en ainakaan kadehdi esimerkiksi sinua blogisi kautta. Tosin olen sinua vanhempi, pian jo mummu. Minusta on kiva katsoa kauniita kuvia, kuka haluaisi katsoa kuvia sotkuisesta ja rumasta kodista. Minusta nämä blogit ovat kivaa ajanvietettä ja parhaillaan näistä saa inspiraatiota sisustukseen, pukeutumiseen tai meikkaamiseen liittyvissä asioissa. Ja minusta on hauskaa seurata nuoren perheen elämää! Toisaalta olen kyllä onnellinen ettei tätä some-maailmas ollut silloin kun olin nuori😇. Jatka samaan malliin. Sinun kauniita kuvia on virkistävä katsoa arjen keskellä! Ihanan aurinkoista äitienpäivää sinulle
Some kuitenkin lisää paineita, ise kullekin! Tästä syystä asiaa halusinkin nostaa esiin! Mietin tuossa myös yksi päivä, että miten erilainen maailma oli kun minä elin vielä nuoruuttani. Toisaalta some on ja pysyy ja ehkä nuoria pitäisi opettaa mediakriittisempään suuntaan. Oma lehmä ojassa jo siinäkin mielessä, etten halua tyttäreni kokevan paineita esimerkiksi tiettyyn ulkonäköön vaan somen vuoksi!:)
Musta on just hauska seurata sua instagramin puolella kun näytät siellä just sitä toista puolta kun kuvaat storyn puolelle sitä oikeaa arkea ja samalla näkee että ihan samanlaista elämää sä elät siellä ruudun toisella puolella arjen sotkujen ja kiireen keskellä.
Samalla musta on ihana lukea blogista postauksia ja katsoa niitä kauniita kuvia jossa just mikään ei ole pielessä. Mietin aina mitäköhän kuvien eteen on jouduttu tekemään ja onkohan kuva toisella puolella vain ne siirretyt rojut kuvan tieltä 😀
Tässä vaikka vinkki vitonen postaukseen jossa kurkattais välillä siihen niin epätäydelliseen perusarkeen!
kuvat on yleensä siivouspäivänä otettu, eli en jaksa kuvien takia siirrellä rojuja:D vaikka siinä mä olen kyl trkka, et edes 90% ajasta olis tavarat about paikallaan!:D paitsi tänään!poika nukkuu mun sylissä just, raukka heräs kauheeseen yskään<3
Pakko myöntää, että omaan talokuumeeseen ei ole antanut ainakaan yhtään helpotusta se, että some on nykyään täynnä toinen toistaan kauniimpia raksa-tilejä tms, joissa esitellään just niitä kauniita ja ”täydellisiä” koteja. Myönnän, että on siinä joskus saattanut tulla itselle piilosti sellainen ”miksei mullekin, kun noillakin” -tunne. 🙂 Toki aikuisena ihmisenä osaa kyseenalaistaa asioita, ja ymmärtää että monen kauniin kuvan (oli kyseessä sitten koti, ihminen, tai vaikka maisema jostain paratiisimatkalta) takana on ihan tavallinen ihminen tavallisine arkineen, asuntolainoineen, ja iloineen ja suruineen. Ja että moni kuva on vain sekunnin irroitettu hetki jostain tilanteesta, eikä kenenkään elämä ole täydellistä. Silti mietin myös mitä some tekee heille, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, ettei somessa näkyvät asiat ole itselle mitenkään ajankohtaisia tai edes mahdollisia, ja sen takia voivat kokea näitä turhia paineita. Aivan kuten sinäkin olet kokenut.
Monesti käy mielessä mitä tämä some tekee niille nuorille, jotka vielä kamppailevat itsetuntoasioiden kanssa. Onneksi omassa nuoruudessa ei ollut somea, koska voin hyvin kuvitella että se olisi saattanut aiheuttaa vaikka ulkonäköpaineita hieman hukassa olevalle teinitytöille.
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää rehellisiä mielipiteitä muiltakin siitä, koetaanko somen lisäävän jonkinlaisia paineita, vai osataanko some ottaa vaan ns. inspiksenä. Hyvä kirjoitus ja aihe Xenia!
Upee kirjoitus!
Millaisessa ympäristössä yleensä lenkkeilet?
Mietin tuota ikkunoiden pesua, oletko harkinnut siihen siivouspalvelua? Itse havahduin jossain vaiheessa siihen että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja on ihan ok palkata joku tekemään homma minkä voisi tehdä itsekin.
Ihanaa ja aurinkoista kesän odotusta teille, olen lukenut blogiasi jo monta vuotta!
Ihana nähdä että some -vaikuttajatkin ovat alkaneet heräilemään todelisuuteen, että heidän postaukset, kuvat, ym vaikuttavat myös meidän ’tavisten’ kuvaan omasta itsestä ja joskus jopa aiheuttavat paineita siitä millainen oma elämä ja kroppa pitäisi olla. Itse olen viimeisen vuoden aikana karsinut etenkin instagram ja blogi seurantaani, juurikin siksi, että tajusin miten se vaikutti itsetuntooni ja kuvaan elämästäni. Olet itseasiassa ainoa bloggaaja jokai sai jäädä seurantaani, ehkä juuri siksikin, että vaikka sun kuvat ovat usein sitä lähes täydellisyyden luokkaa, kirjoitat tosi rennosti ja useinkin kerrot asioista mitä sulla on meneillään, kiireestä ja stressistä ym. Oli todella mielenkiintoista lukea sun ahaa -hetkestä, koska en usko, että moni somen parissa työskentelevistä tajuaa omaa vaikutustaan muihin. Joka on sääli, sillä sinua ja varsinkin ehkä vielä hieman nuorempia somettajia seuraa valtava määrä nuoria tyttöjä, jotka eivät ehkä ymmärrä katsoa somea kriittisin lasein vaan ottavat kaiken annettuna tyyliin ”tällä ihmisellä on selkeästi täydellinen kroppa ja elämä ja mimun pitää tavoitella samaa.” Joten kiitos tästä tekstistä!
Juuri näin! 👌 Mua rakastetaan ja mä saan rakastaa, ei kai juuri muulla väliä ole. 💚
Varmasti harva meistä haluaa näyttää somessa sitä todellista arkea esimerkiksi sotkuisesta kodista tai epäonnistuneesta asusta. Ainakin itsellä ne harvat kuvat jota jaan on jostakin hetkestä joka näyttää täydelliseltä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi ihmiset kadehtii toisiaan ja kuvittelee, että toisen elämä on täydellisempää kuin oma. Ikinä ei voi tietää mitä asioita kunkin elämässä on, iloineen ja suruineen.
Todella hyvä postaus! Ja samoilla linjoilla monen asian kanssa, josta kirjoitit. 🙂
Joskus annoin somen vaikuttaa itseeni aivan liian paljon, tunsin riittämättömyyden tunteita. Onneksi pääsin siitä yli ja opin hyväksymään itseni ja elämäni, riittää että on tyytyväinen omiin saavutuksiin, ei tarvitse vaatia itseltä liikaa niin että uupuu ja masentuu, siitäkin on kokemusta. Ikävä jos ei voi nauttia siitä mitä on kun aina pitää saada lisää. Onni on yksinkertaisissa asioissa! Sometauko tekee myös hyvää!
Moi!
Kolmen lapsen äitinä ylistän sun kirjoitusta ja sitä, että olet tuossa vaiheessa jo tajunnut ettei kaikkea pysty tekemään sillä tasolla kuin haluaisi. Itsellä meni pidempään tajuta, ettei vaan pysty niin tasokkaaseen toimintaan, kun yritin yhdistää uraa, perhe-elämää ja miehen työreissujen aikatauluja ja kaikkien harrastuksia. Huh huh. Eli pieni varoitus vielä, että pahenee kun harrastukset alkavat ja kaikki toimitsija- ja leipomis/kioskivuorot yms vapaa-ajalla alkaa. Olisin toivonut, että joku olisi edes vihjannut mitä harrastuksien mukana nykyisin tulee. Joten, jos nyt saat itsesi siihen moodiin, että itse kestät olla, kun ei vaan saa aina kaikkia palloja pidettyä ilmassa, etkä ruoski siitä itseäsi, koska se ei vaan ole näissä laosiperhekuvioissa mahdollista, niin säästät paljon energiaa. Olen 43-vuotias ja koska ei palaudu enää niin hyvin, niin olisin toivonut, että olisin opetellut sen armollisuuden taidon itseäni kohtaan aiemmin. Edellinen some-kirjoitus oli mahtava ja tosiaan vaikka olen sua noinkin paljon vanhempi, niin tykkään lukea sun tekstejä, kun niissä näkyy ”common sense”. Ihanaa kesää X!
Olen vähän ihmetellyt viime aikoina että mikä pakko on nykyään osallistua tähän kaiken maailman harrastus/koulutoimintaan vapaa-aikana, vanhemmilta vaaditaan ihan liikoja nykyään. Itselläni ei ole lapsia ja kauhulla oon vaan kuunnellut näitä, voisin kuvitella että itse jättäytyisin vaan itsekkäästi pois kaikesta ylimääräisestä, jos lapsia olisi, ei vaan itsellä riittäisi voimia/kiinnostusta. Toki lapsen pitäisi päästä harrastaa jos kiinnostusta löytyy, muttei voi velvoittaa vanhempia uhraamaan kaiken vapaa aikansa siihen.
Moi! Mun mielestä tää maailma on mennyt ihan sairaaksi jo aikoja sitten somen myötä. Nykyään melkein jokainen bloggaaja tai instatiliä ylläpitävä näinen (myös äidit) haluavat olla jotain wannabe-pornotähtiä. Ennen tällaisia kuvia näki vain jossain Hymylehden välissä, nyt perus 3 lapsen äiti poseeraa stringeissä viettelevästi ja hehkuttaa kun on niin hienoa tää kehopositiivisuus.. Ei hyvää päivää! Mutta onneksi voi itse päättää haluaako mennä tähän lapsellisuuteen vai ei…ja näin olla esimerkkinä muillekin.
En tiedä mitä instatilejä seuraat, mutta mulle ei ole tällaisia osunut eteen!:)
Heh, no ehkä oli vähän liian kärjistetysti ilmaistu tuo stringeissä poseeraaminen, mutta halusin tuoda sen pointin esille, että itsestään tyrkytetään paljastavia kuvia koko maailman nähtäväksi ja tätä tekevät ihan tavalliset perheenäiditkin. En usko siihen, että ratkaisu taistella ulkonäköpaineita vastaan on laittaa itsekin niitä paljastavia kuvia nettiin. Muutos lähtee itsestä ja me naiset voitaisiin kieltäytyä itsemme esineellistämisestä ja keskittyä elämässä niihin oikeasti tärkeisiin asioihin eikä peiliselfieihin ym. Mutta tuntuu, että tässä asiassa hakkaan vain päätäni seinään…enkä seuraa kenenkään instatiliä, en ole siellä itsekään, mutta kyllä näitä kuvia pompahtelee nettiin joka tuutista, vaikken haluaisi edes katsella(esim kaksplussan sivulla äiti ottanut haarovälistään kuvan pelkät pitsipöksyt jalassa). Mutta fiksusti kuitenkin kirjoitit xenia!