elämä

Stressi = muutosten pelko

17.10.2017 Teksti: Xenia

Viimeisessä parissa postauksessa olen käsitellyt aika paljon meditaatioharjoituksia ja läsnäolon voimaa, ties mikä minuun on mennyt: yliväsymys tai tämän päivän innostus yhdestä hyvin nukutusta yöstä. On näille kuitenkin toinenkin syynsä, nimittäin se, että viime viikosta mulle iski aivan valtava stressi, joka varmaan liittyi osittain myös univelkaan, mutta myös suurempiin muutoksiin, mitä on luvassa omassa elämässä.

Louise Hay käsitteli tänään aamulenkillä kuuntelemassani harjoituksessa muun muassa stressiä ja sitä kuinka usein omia tunnetiloja pakoillaan pistämällä kaikki ”stressin” syyksi. Olen stressaantunut siitä ja siitä ja ainakin omalla kohdalla voin sanoa hyvin usein turvautuvani tuohon sanaan, mutta päätin, että nyt siihen tulee muutos.

Stressi nimittäin on lyhyesti ilmaistuna pelkoa elämän muutoksista. Niin hyvistä kuin pahoista. Jos löydät ne tunteet, jotka tuota pelkoa aiheuttavat, voit niitä käsittelemällä päästä myös stressistä eli pelosta eroon. Mun kohdalla tuo viime viikon pelko liittyi nimenomaan näihin uusiin muutoksiin ja ehkä enemmänkin siihen mitä muita tunteita se minussa herättää. Jännitys nyt ihan ensimmäisenä innostuksen jälkeen ja sit ehkä väsyneimpinä hetkinä sellainen pystynkö mä tähän fiilis, joka pitäisi saman tien karistaa mielestä pois.  Se on nimittäin niin, että kun elämässä uskoo itseensä, pystyy lähes mihin vain realiteettien rajoissa ja onpahan muuten elämäkin aika paljon makoisampaa kun on itseensä ja omiin tekemisiinsä tyytyväinen. Ajattelun voima on aika valtavaa, sitä voi ajatella negatiivisesti tai positiivisesti ja myös opettaa itseään tietoisesti ajattelemaan eri tavoin. Kun sitä toistaa tarpeeksi usein, tulee siitä automaatio, kätevää eikö?

IMG_1985

Jännitystä ja tietyllä tavalla epämiellyttäviä fiiliksiä on omalla kohdalla aiheuttanut myös epätietoisuus siitä, miten mä haluan linjata blogiani tulevaisuudessa. On varmaan käynyt aikalailla selväksi se, että nykyisin jo ihan perheeni yksityisyyden vuoksi haluan rajata blogia aika paljon rankemmalla kädellä kuin nuorempana. Mulle on henkilökohtaisesti todella tärkeää myös se, että tästä julkisesta blogista huolimatta olen kuitenkin yksityinen henkilö. Mulla on omat käännekohtani elämässä ihan kuten muillakin, mutta mitä enemmän mua vaaditaan kertomaan, sen enemmän huomaan sulkeutuvani.

IMG_1994

Pinnallisilla asioilla ei niinkään ole mitään väliä, ne kun eivät määrittele sitä keitä me olemme, joten niihin on aina helppo turvautua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minä olisin se, keitä te näette minun olevan. Se on vain yksi pieni osa minua ja sitä mitä elämäni on. Ei tämä kuitenkaan valhetta ole. Tämä on ehkä sitä mitä te saisitte irti jostain henkilöstä jonka tapaisitte ekaa kertaa. Tai noh, itseasiassa mä olen tosi avoin ja sosiaalinen tyyppi ja kerron aika avoimesti asioista kasvotusten. Jotenkin se on kuitenkin ihan eri asia kuin jakaa kaikkea internetiin ja täysin tuntemattomalle, kasvottomalle joukolle. Tässä on muuten syy myös siinä, että mua ei yhtään haittaa se vaikka jokaikinen teistä tietäisi meidän lapsien nimet. En niitä salaile julkisilla paikoilla enkä käytä vääriä nimitä hämätäkseni ihmisiä. Minulle on vain tärkeää se, ettei heidän nimitään googlettelemalla löydy kuvia/keskusteluja sen vuoksi mitä minä olen valinnoillani saanut aikaan. Se on heidän oikeutensa määritellä mitä haluavat tulevaisuudessa jakaa, en näe heidän menettävän tässä mitään.

Korostan kuitenkin että tämä on vain minun näkemykseni ja kunnioitan muiden näkemyksiä. Jokaisen tavat ja ajatukset kun varmasti kuitenkin ovat eri lähtökohdista ja voisin vaikka väittää, että 99% kaikista meistä vanhemmista ajattelevat aina lastensa/perheensä parasta. Musta-valkoisuus on sellainen asia mistä olen tietoisesti pyrkinyt iän karttumisen myötä eroon. Kaikelle on syynsä, joten ei ole minun asiani muiden tekemisiä pohtia.

Lähti taas vähän käsistä tämä, mutta olen siis tietoisesti käynyt läpi sitä, mitä mä haluan blogillani tulevaisuudessa tehdä. En usko siihen ajattelumalliin, että pitäisi olla monta varasuunnitelmaa sen vuoksi, että tämä ala on niin tuore ja aika ailahteleva. Blogin suosio voi toki laskea yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin, mutta toisaalta uskon siihen, että hyvät tyypit pärjäävät aina, tavalla tai toisella. Sen sijaan ainakin omalla kohdallani on herännyt kysymys siitä, haluanko mä että tämä on ainut elantoni, ja siihen vastaus on ei. Ja tähän ne mun uudet tuulet tulevatkin liittymään.

Pientä steppiä on otettu jo siihen suuntaan asuntosijoittamisella, mutta en näe sen tulevaisuudessa riittävän minulle, vaikka se extra-ansiota tuokin. En usko, että kukaan täällä tulisi käymään kun olisin 50 enkä suoraan sanottuna tiedä jaksaisinko edes niin kauan yhtä ja samaa hommaa tehdä. Tämä lähes 7 vuottakin on jo mun mielestä aika huikea juttu ja itselleni uskollisena olenkin mielestäni vuodesta toiseen pysynyt. Teen tätä just niin kauan kun hyvältä tuntuu, sillä tavalla kuin sydän sanoo. Tästä johtuen blogi onkin elänyt minun mukanani ja sen sisältö sitä kautta muuttunut. Ne asiat mitä koin merkityksellisiksi vielä viisi vuotta sitten, eivät merkitse enää juuri mitään. Koen onnea aivan erilaisissa tilanteissa ja onhan se loogistakin kun on tässä siunaantunut kaksi lasta rakastamani miehen kanssa. Ehkä onkin hassua, että minun kiinnostuksen kohteiden ja arvomaailman syventyessä blogi tietyllä tavalla pinnallistuu, mutta tämä on kaikki vain itsesuojeluvaiston sanelemaa. Mieli on aika erikoinen, eikö?

Mä en oikeastaan tiedä miten mä päädyin täällä kirjoittelemaan näitä mietteitä, mutta ajattelinpa nyt avata hieman sitä, mitä täällä liikkuu päässä. Nimittäin liikkuhaan sitä aika paljon muutakin kuin pinnallisia asioita tai vauvaa, vaikka hän ja siskonsa nyt pääasioita elämässäni ovatkin. Siinä ohella olen kuitenkin, uskokaa tai älkää, myös aika kunnianhimoinen ihminen. En siinä mielessä, mitä ehkä kuvittelin olevani vielä 2-kymppisenä, mutta siinä mielessä, että haluan saavuttaa elämässäni niitä asioita, joita koen itselleni merkityksellisiksi, ja niitähän on!

Kommentit (17)

Minusta blogisi ei ole lainkaan pinnallinen! Kerrot niin paljon ja hyvin mitä pääsi sisällä liikkuu 🙂 <3 Tuntuu jollain tasolla kuin sinut tuntisi; ja monesta asiasta huomaa että sitä ajattelee samalla tavalla. Vaikka meillä onkin eri elämäntilanteet 🙂 meillä kun mieheni kanssa ei ole ihmislapsia, karvaisia kyllä 🙂 😀

Mä jostain syystä päädyin lukemaan sun postauksia sieltä täältä vuodesta 2011 lähtien. Voi olla että oon kulkenut jo sieltä asti matkassa mukana, enkä oikeestaan edes tiedä/muista mistä syystä niitä lähdin lukemaan? 😀 (baby brain)
Ja vaikka blogisi on nyt mennytkin ”pinnallisempaan” suuntaan niin en pidä Sinua kuitenkaan pinnallisempana ihmisenä! Ehkä enemmänkin olit sitä silloin vuonna -11 tai siltä se omasta mielestä tuntuu kun niin avoimesti kerroit elämästäsi. En tiedä mikä oli kommenttini punainen lanka, ehkä ei mikään..? halusin kuitenkin kertoa, että pidän blogistasi tosi paljon ja omasta mielestä olet ottanut hyvän linjauksen blogisi suhteen! <3 hyvää syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi 🙂

Mielestäni olet ottanut hyvän linjauksen blogisi suhteen. Enkä koe sinua pinnallisena, vaan järkevänä ihmisenä joka rajaa tietyt asiat pois suojellakseen yksityiselämää. Mukava kirjoitus ??☺️

Hei Xenia! Blogisi on ainut jota seuraan, ja vaikkei vertailukohtaa ole niin voin sanoa että pidän blogistasi juuri sellaisena kuin se on. Luulen että blogien tarkoitus on tuoda ihmisille iloa, uusia ajatuksia ja inspiraatioita, ei niinkään se että lukijat tietäisivät kaiken elämästäsi. Yksityisyys kunniaan ja tosiaan itse en ainakaan koe että blogisi olisi ”pinnallinen” vaikka pintaraapaisu elämästäsi olisikin. Ajatuksia ja arvomaailmaa taas voi jakaa ja kirjoituksesi ovatkin hyvin inspiroivia ja tuovat hyvän olon. Kirjoitukset ja kuvat päivän asuista ym ovat ihania sillä ne ovat lähellä ”normaalin” ihmisen pukeutumista, ei överikalliita muotivillityksien löytöjä. Jotenkin on myös niin onnellinen teidän perheenlisäyksien puolesta ja siitä mitä kaikkea olet elämässä saavuttanut, vaikkei henkilökohtaisesti koskaan tavata tai tunnetakkaan 😀 joten tiivistettynä, toivon ettet koe painetta olla tai jakaa täällä jotakin mikä ei tunnu hyvältä, uskon että suurin osa seuraajistasi lueskelee kirjoituksia positiivisella mielellä muutoksien mukana:)

Täysin samat asiat tuli mieleen ja voisin allekirjoittaa joka sanan! 🙂

Minä olen taas puolestaan sitä mieltä, että blogisi on jäänyt hieman tylsähköksi, en tiedä johtuuko ”rajaamisesta” ja blogin jääminen pintapuoliseksi. Ymmärrän kumminkin, että haluat pitää yksityisyydestäsi kiinni ja rajata paljon asioita pois, niin tekisi varmasti moni muukin samanlaisessa tilanteessa. Toivottavasti löydät juuri itsellesi sopivan tien jota kulkea blogin suhteen. Suosittelen kokeilemaan muuten mindfulnesia stressiin läsnäoloharjoituksena. Olin itse skeptinen sen suhteen, mutta se todellakin auttoi pahoihin jännitys/stressioireisiin ja auttoi käsittelemään ikäviä tunnelukkoja. Tsemppiä syksyyn!

Mindfulnessille iso peukku! Etenkin iltaisella kun on aika mennä nukkumaan!:) ihanaa syksyä sinnekin!:)

Nothing to do with anything but if you should need a chuckle during those exhausting times with your baby, let google translate your reply, I’m pretty sure it’s not what it was meant to be in Finnish 🙂

Hei!
Mielenkiintoinen postaus! Kiinnitin huomiota ”hyvän tyypin” käsitteeseen. Mitä mielestäsi sillä tarkoitetaan? Kuulen paljon tuota ”hyville tyypeille on aina töitä” ja en oikeastaan ymmärrä, mitä sillä oikeastaan halutaan sanoa.

Ihminen, joka ottaa muut huomioon, ajattelee positiivisesti ja vetää täten puoleensa hyviä asioita. Sen sijaan että esim painaa muita alas, ajattelee negatiivisesti jne. Sorry, jotenkin kelpo ilmaisu, jonka sisältö ehkä monen mielessä erilainen!:) en tullut edes ajatelleeksi!

Juuri puhuttiin kaverin kanssa tästä ”hyvälle tyypille on aina töitä”. Ainakaan yrityksessä, jossa olemme töissä se ei mene niin. Ne hyvät tyypit on tosi hyviä työssään, jeesaa muita, joustaa yms mutta eivät pääse eteenpäin. Sen sijaan ne, jotka eniten pitävät ääntä itsestään ja ovat röyhkeitä pääsevät kyllä.
Tämä on nyt nähty niin monen monta kertaa, että minulla alkaa usko loppua siihen että olemalla se hyvä tyyppi pääsisit eteenpäin. 🙁

Mä vahvasti uskon, että vähintään ne hyvät tyypit ovat onnellisempia, hyvää kun antaa ympärilleen saa siitä itse niin paljon!:)

Xenia <3 Olen lukenut blogiasi melkein alusta asti, ja niin se on ollut lempiblogini siitä saakka. Vaikka elämäntilanteesi on välillä ollut todella erilainen kuin omani, niin silti olen aina yhtä innoissani kun huomaan sinulta postauksen tulleen. Se, että rajaat aiheita, on oma valintasi ja niin ymmärrettävä sellainen! Ei itsestään tarvitse jakaa julkisesti mitään, vain sen takia, että muutkin bloggaajat jakavat, tai että lukijat jaksaisivat lukea 🙂
Me lukijat ymmärrämme linjauksesi ja toivottavasti jokainen sitä kunnioittaa!

Ja juuri niinkuin joku jo mainitsi, niin sun asupostaukset on <3. Niissä näkee normaaleja vaatteita, ihanasti yhdistettynä ja niin että huomaa ettei ne ole vain kuvan takia kiskastu päälle. Postauksia toivoisin ulkovaatetuksestasi sekä ihanasta kodistasi <3 olisi kiva lukea mitä olisit tehnyt/valinnut toisin tähän asuntoon ja mikä asia on onnistunut niin hyvin, että et luopuisi! Olisi myös kiva saada sellainen keittiöesittely, jossa näyttäisit vähän mitä mikäkin kaappi on syönyt sisäänsä 🙂

Ihanaa syksyä Xenia, ja kiitos että ilahdutat meitä aina teksteilläsi <3

Mielestäni olet onnistunut hyvin pitämään omat yksityiset asiat pois blogista, kuten lastesi nimet ja naamat. Minuakin kiinnostaa etenkin sisustusjutut ja ihana talosi, olisi kiva postaus jossa kertoisit mitä tekisit seuraavaan asuntoon erilailla ja tonttia etsiessä mitkä ovat kriteerit jne. Terkuin, tonttia etsivä 🙂 vierashuoneesta ei myös ole ollut muistaakseni kunnon esittelyä 🙂

Kommentoin todella harvoin, lähes koskaan, mutta nyt päätin sen tehdä. 🙂 Olen lukenut blogiasi lähes sen alkumetreiltä saakka, yleensä iltaisin opiskelu/työpäivän jälkeen tai viikonloppuisin. Blogisi (molemmat blogit) on kirjoitettu kivalla, elämänmakuisella tavalla – huumoria unohtamatta. Ymmärrän täysin yksityisyydensuojan, se on minusta fiksuakin. Rentojen lukuhetkien lisäksi saan blogistasi ajatuksia, sisustusideoita, asuvinkkejä ja mallia aina niin positiivisesta & tarmokkaasta suhtautumisesta elämään. Samaistun myös hyggeilyyn ja fiilistelen yhtälailla koti-iltoja kynttilän valossa. 😀 Tässä halusin kai korostaa vain sitä, että toivon ehdottomasti vielä blogille tulevaisuutta, oli se sitten millainen tahansa. Ihanaa syksyä toivotellen!

Heippa Xenia!

Halusin kommentoida ja sanoa, että kunnioitan sinun periaatteitasi todella paljon siinä, että pidät huolta lastesi yksityisyydestä juuri sopivissa määrin. Ja juuri hyvä pointti, että et keksi mitään salanimiä tai muita konsteja esim. kaupungilla, se olisi ihan hölmöä ja voisi jossain vaiheessa lastakin ihmetyttää. Vaikka lapset ovat suuri osa joidenkin blogeja tai koko blogin idea, ymmärrän sen ja se ei missään tapauksessa ole väärin. Mutta ei minusta silti ole sopivaa jakaa joka ikistä asiaa lapsesta, hänen terveys asioistaan tai tulevaisuuden raha-asioistaan.
Minusta sinä olet toiminut ihailtavalla tavalla. Mikäli se ei jollekin riitä, niin se on heidän murheensa. Kaikkea hyvää perheellesi!

Tätäpä se mullaki on, muutosten pelkoa! :/ ja vie voimii ihan hirveesti

Minusta blogisi ei ole lainkaan pinnallinen! Kerrot niin paljon ja hyvin mitä pääsi sisällä liikkuu 🙂 <3 Tuntuu jollain tasolla kuin sinut tuntisi; ja monesta asiasta huomaa että sitä ajattelee samalla tavalla. Vaikka meillä onkin eri elämäntilanteet 🙂 meillä kun mieheni kanssa ei ole ihmislapsia, karvaisia kyllä 🙂 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *