Xenia's day

Syntyjä syviä

Teksti: Xenia

P6010287P6010280P6010299

t-paita: Bubbleroom (*tämä)

neuletakki: Bubbleroom (*tämä)

shortsit: Cubus (nämä)

Täällä sitä mennään viimeisellä kuulla ja laskettuun aikaan onkin jäljellä enää alle 4 viikkoa, huikeeta. Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta samaan aikaan tuli eilen melkein hämmennys päälle, että periaatteessa meillä voisi olla vauva jo ihan helposti vaikka kahden viikon kuluttua, ilman että se olisi mitenkään outoa. Tai no, outoa se juuri omaan päähän on. Raskaus on nimittäin vähän sellainen juttu, ettei se sisällä kasvava vauva oikein kuitenkaan konkretisoidu ennen kuin vauvan saa rinnalle ja syliinsä. Ei sitä vaan jotenkin voi käsittää, että parista solusta kasvaa ihan oikea ihminen ja vielä niin, että samat kehitysvaiheet käydään läpi suurinpiirtein samaan aikaan ja raskauskin kestää yleensä sen about saman verran. Laskettu aika kun on edelleen se kaikkein yleisin syntymäpäivä, vaikka silloinkin maailmaan tulee vain noin 5% vauvoista, kuten tyttäremme aikoinaan. Sanoinkin miehelleni, että jo todennäköisyyksien valossa on hyvin epätodennäköistä että toinen sattuisi syntymään hänkin samana päivänä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mä vaan rakastan kaikkia tilastoja ja matematiikkaa ylipäänsä, joten näitä on ihan hauska pyöritellä mielessä.

Noh, vauvan tuloa odotetaan kuin kuuta nousevaa, mutta siinä samalla on myös aavistuksen tunteellinen olo siitä, että meidän esikoinen on ihan hetken aikaa enää meidän ainut lapsi. Tässä tulee melkeinpä tippa linssiin, mutta jotenkin se muutos on kuitenkin aivan valtava, vaikka siihen onkin voinut asennoitua jo pidemmän aikaa. Haluan nimittäin olla mitä parhain äiti tulevalle pikkuiselle, mutta kuitenkin niin että voin antaa myös tyttärellemme aikaa. Tottakai ihan alussa sitä väkisinkin tulee oltua kiinni vauvassa paljon enemmän jo imettämisen vuoksi, mutta vähän kyllä puristaa sydämestä se ajatus että niitäkin tilanteita tulee, jolloin en vain pysty samaan aikaan toteuttamaan kummankin lapsen toiveita.

Toisaalta tämä on vain lyhyt vaihe elämässä, eikä se jakamisen oppiminen ole keneltäkään pois – päinvastoin, mutta kyllä näitä on tullut mietittyä nyt la:n lähestyessä aina vain enemmän. Toisaalta olen saanut pientä rohkaisua näitä pelkojani kohtaan jo tytönkin taholta. Hän kysyi minulta aamulla saisiko pitää pientä vauvaa sylissä ja sanoi jopa, että mummu voi istua vauvan vieressä autossa kun olemme nyt vieneet turvakaukalon autoon. Olin nimittäin ihan varma siitä, että nimenomaan se ajatus ihanien isovanhempien jakamisesta olisi suuri kynnys 3-vuotiaalle, mutta ei ainakaan näin etukäteen!

Olen perehtynyt kyllä aika paljonkin niihin juttuihin, mitkä vaikuttaa siihen, ettei tyttö kokisi oloaan ulkopuoliseksi ja yhtenä tärkeimpänä seikkana oli se, että sitä vauvaa ehtii ihastelemaan sitten kun on ensin sanonut muutaman rohkaisevan ja ihastelevan sanan myös isosisarukselle. Mekin ollaan hankkimassa joku pieni lahja ”vauvalta” isosiskolle joka annetaan sit heti kotiinpaluumme jälkeen ja sama juttu on isovanhempien laita. Joku taisi nimittäin täällä blogissa sanoa että ensialkuun vauvan tulo kotiin on kuin mies toisi toisen naisen kotiin ja sanoisi vain minulle, että tämä nyt vain on näin, totu tähän. Kyllä siinä väkisinkin menisi pasmat sekaisin.

Nää jutut kuuluisi periaatteessa tuonne babypuolelle, mutta toisaalta tämä on niin pinnalla tällä hetkellä tuolla omissa ajatuksissa, että olisi outoa olla sitä teillekin jakamatta. Syvällisiä pohdintoja, jotka tuskin tulee ihan hetkeen loppumaan, onhan tämä kuitenkin valtava asia elämässä. Kuten olen aina sanonut, suuret muutokset herättävät aina paljon tunteita ja asioita tuleekin niiden aikoihin käsiteltyä paljon normaalia arkea enemmän kunnes pääkoppa on saanut sen uuden tilanteen ”kiinni” jos niin voisi sanoa.

Muuten täällä voidaan niin hyvin kuin voi voida. Yöt menee niin ja näin, mutta muuten jaksan vielä ihan ok, vaikka väsymys painaakin ja nilkat on iltaisin muisto vain. Gradu etenee ihan jees ja luulen ja uskon, että mä sen saan ensi viikon perjantaihin mennessä valmiiksi. Hitsit miten hyvältä tuo ajatus tuntuukin!

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille täältä pohdintojen keskeltä. Nyt muutaman postauksen valmistelua ja sit gradua ja iltapäivästä mulla onkin se toinen raskausajan hieronta. On taas ollut melkoisia jumeja, vaikka venytellyt olenkin, ehkä tosin normaalia ettei tässä vaiheessa ole enää niin vetreä olo..

*kaupallinen linkki.

Lue myös

X