Syntyjä syviä
Syntyjä syviä

P6010287P6010280P6010299

t-paita: Bubbleroom (*tämä)

neuletakki: Bubbleroom (*tämä)

shortsit: Cubus (nämä)

Täällä sitä mennään viimeisellä kuulla ja laskettuun aikaan onkin jäljellä enää alle 4 viikkoa, huikeeta. Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta samaan aikaan tuli eilen melkein hämmennys päälle, että periaatteessa meillä voisi olla vauva jo ihan helposti vaikka kahden viikon kuluttua, ilman että se olisi mitenkään outoa. Tai no, outoa se juuri omaan päähän on. Raskaus on nimittäin vähän sellainen juttu, ettei se sisällä kasvava vauva oikein kuitenkaan konkretisoidu ennen kuin vauvan saa rinnalle ja syliinsä. Ei sitä vaan jotenkin voi käsittää, että parista solusta kasvaa ihan oikea ihminen ja vielä niin, että samat kehitysvaiheet käydään läpi suurinpiirtein samaan aikaan ja raskauskin kestää yleensä sen about saman verran. Laskettu aika kun on edelleen se kaikkein yleisin syntymäpäivä, vaikka silloinkin maailmaan tulee vain noin 5% vauvoista, kuten tyttäremme aikoinaan. Sanoinkin miehelleni, että jo todennäköisyyksien valossa on hyvin epätodennäköistä että toinen sattuisi syntymään hänkin samana päivänä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mä vaan rakastan kaikkia tilastoja ja matematiikkaa ylipäänsä, joten näitä on ihan hauska pyöritellä mielessä.

Noh, vauvan tuloa odotetaan kuin kuuta nousevaa, mutta siinä samalla on myös aavistuksen tunteellinen olo siitä, että meidän esikoinen on ihan hetken aikaa enää meidän ainut lapsi. Tässä tulee melkeinpä tippa linssiin, mutta jotenkin se muutos on kuitenkin aivan valtava, vaikka siihen onkin voinut asennoitua jo pidemmän aikaa. Haluan nimittäin olla mitä parhain äiti tulevalle pikkuiselle, mutta kuitenkin niin että voin antaa myös tyttärellemme aikaa. Tottakai ihan alussa sitä väkisinkin tulee oltua kiinni vauvassa paljon enemmän jo imettämisen vuoksi, mutta vähän kyllä puristaa sydämestä se ajatus että niitäkin tilanteita tulee, jolloin en vain pysty samaan aikaan toteuttamaan kummankin lapsen toiveita.

Toisaalta tämä on vain lyhyt vaihe elämässä, eikä se jakamisen oppiminen ole keneltäkään pois – päinvastoin, mutta kyllä näitä on tullut mietittyä nyt la:n lähestyessä aina vain enemmän. Toisaalta olen saanut pientä rohkaisua näitä pelkojani kohtaan jo tytönkin taholta. Hän kysyi minulta aamulla saisiko pitää pientä vauvaa sylissä ja sanoi jopa, että mummu voi istua vauvan vieressä autossa kun olemme nyt vieneet turvakaukalon autoon. Olin nimittäin ihan varma siitä, että nimenomaan se ajatus ihanien isovanhempien jakamisesta olisi suuri kynnys 3-vuotiaalle, mutta ei ainakaan näin etukäteen!

Olen perehtynyt kyllä aika paljonkin niihin juttuihin, mitkä vaikuttaa siihen, ettei tyttö kokisi oloaan ulkopuoliseksi ja yhtenä tärkeimpänä seikkana oli se, että sitä vauvaa ehtii ihastelemaan sitten kun on ensin sanonut muutaman rohkaisevan ja ihastelevan sanan myös isosisarukselle. Mekin ollaan hankkimassa joku pieni lahja ”vauvalta” isosiskolle joka annetaan sit heti kotiinpaluumme jälkeen ja sama juttu on isovanhempien laita. Joku taisi nimittäin täällä blogissa sanoa että ensialkuun vauvan tulo kotiin on kuin mies toisi toisen naisen kotiin ja sanoisi vain minulle, että tämä nyt vain on näin, totu tähän. Kyllä siinä väkisinkin menisi pasmat sekaisin.

Nää jutut kuuluisi periaatteessa tuonne babypuolelle, mutta toisaalta tämä on niin pinnalla tällä hetkellä tuolla omissa ajatuksissa, että olisi outoa olla sitä teillekin jakamatta. Syvällisiä pohdintoja, jotka tuskin tulee ihan hetkeen loppumaan, onhan tämä kuitenkin valtava asia elämässä. Kuten olen aina sanonut, suuret muutokset herättävät aina paljon tunteita ja asioita tuleekin niiden aikoihin käsiteltyä paljon normaalia arkea enemmän kunnes pääkoppa on saanut sen uuden tilanteen ”kiinni” jos niin voisi sanoa.

Muuten täällä voidaan niin hyvin kuin voi voida. Yöt menee niin ja näin, mutta muuten jaksan vielä ihan ok, vaikka väsymys painaakin ja nilkat on iltaisin muisto vain. Gradu etenee ihan jees ja luulen ja uskon, että mä sen saan ensi viikon perjantaihin mennessä valmiiksi. Hitsit miten hyvältä tuo ajatus tuntuukin!

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille täältä pohdintojen keskeltä. Nyt muutaman postauksen valmistelua ja sit gradua ja iltapäivästä mulla onkin se toinen raskausajan hieronta. On taas ollut melkoisia jumeja, vaikka venytellyt olenkin, ehkä tosin normaalia ettei tässä vaiheessa ole enää niin vetreä olo..

*kaupallinen linkki.

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Tulipa mieleen tuosta ”vauvan” antamasta lahjasta isosiskolle.. Meillä esikoinen oli 4v pikkusiskon syntyessä. Kriiseilin aika paljonkin, miltä mahtaa pojastani tuntua, kun yhtäkkiä joutuu jakamaan kaikkien läheisten huomion vauvan kanssa. Erityisesti jännitti, miltä esikoisesta tuntuu, kun läheiset tulevat katsomaan vauvaa.
Niimpä järjestimme isoveli-juhlat ja se oli paras idea ikinä! Askartelimme pojan kanssa yhdessä kutsut ja laitoimme postiin. Lähipiirimme (n.15hlö) tulivat kaikki yhtaikaa meille katsomaan vauvaa ja juhlimaan uutta isoveljeä. Esikoinen oli niin onnellinen,kun hän ja vauva saivat vierailta pieniä lahjapaketteja. Meidän poika muistelee vieläkin, kuinka hänelle järjestettiin parhaat juhlat, kun sisko syntyi.
Pääsi itsekin helpommalla, kun lähipiiri vieraili kerralla, eikä tarvinut kestittää monena päivänä vieraita.☺

Kiitos ihanasta blogista ja onnea loppuraskauteen!

Hei, oletko kokeillut vadelmanlehtiteetä? Tämä kuulemma raskauden loppuvaiheessa juotuna vaihvistaa kohdun lihaksia ja saattaa nopeuttaa synnytystä, auttaa myös turvotukseen ja muihin vaivoihin!

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=293

Xenia

Ihan uskomatonta, että tää käväisi mun mielessä tänään lenkillä! 😀 Ajattelin käydä tsekkaamassa kaupat joku päivä nyt! 😀 Ei siitä haittaakaan ole, etenkin jos auttaa turvotukseen! 😀

Ruohonjuuresta ainakin saa Clipperin teetä, itsellä auttanut kuukautiskipuihin silloin kun ruokavalion kanssa ei ole niin tarkka (muuten auttaa vähähiilihydraattinen ruokavalio) Olisi mielenkiintoista kuulla miten auttaa raskauden ja synnytyksen aikana! 🙂

Xenia

Tästä pitääkin lukea enemmän! Kuten sanottu, ei siitä haittaakaan ole!! 🙂

Tsemppiä Xenia gradun kanssa, oot ihan supernainen! 😊

Xenia

Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan nyt! 😀

Kaunis tuo neuletakki. Huomasin kuitenkin tuolta kaupan sivuilta ettei mistään näe takin materiaalia! Aika erikoista..

Xenia

No näinpä näkyy olevan! Kurkkasin pesulapun ja 95% viskoosia ja 5% elastaania! 🙂

Tsemppiä ihan älyttömästi gradun loppumetreille! 🙂 Omani palautin reilu viikko sitten, nyt odottelen kuumeisesti arvosanaa ja virallista vahvistusta sille, et homma tosiaan on paketissa. Ihan kaikki on nyt tehty, älytöntä! Loppurutistus oli kyl henkisesti ja fyysisesti tosi raskasta, eli nostan hattua sun ahkeruudelle kun kaiken ton keskellä tsemppaat meneen eteenpäin. 🙂

Xenia

Suuret onnittelut sinne!<3 Mulla jää vielä kyllä joitain tenttejä sit vauvan syntymän jälkeiselle ajalle, mutta ne tuntuu tän rinnalla kyllä pieniltä jutuilta. 😀 Ihanaa kun yksi iso proggis on done! 🙂

Minä myös samaa mieltä! Upea olet!😍❤️

Xenia

Ja samat sanat!<3

Oot kyllä ihan uskomaton supernainen. Viimeisillään raskaana, 3-vuotiaan äitinä väännät opintoja ja blogia (ja ties mitä muita juttuja) samaan aikaan! Arvostan!

Tästä olisi itseasiassa mielenkiintoista kuulla lisää. Siis eihän kaikki välttämättä pysty henkisesti ikinä samanlaisiin suorituksiin kuin toiset, mutta kyllä sulla varmaan ajankäytön priorisointi, oma motivaatio ja itsekuri on aika kohdillaan! Eli tältä kantilta olis mielenkiintoista lukea pidempiäkin pohdintoja sulta.

Tsemppiä gradun kanssa ja mukavaa vauvan odottelua! 🙂

Xenia

Kiitos kauniista sanoista!<3 Olo on kyllä kaikkea muuta kuin supernainen kun päivä toisensa jälkeen päädyn ostamaan grillatuja broilereita kun en vaan jaksa tehdä ruokaa enää. 😀 Mutta siinä mielessä olen kyllä ylpeä itsestäni että olen saanut itseni motivoitua tuon gradun vääntämään nyt loppuun. Tosin siinäkin taisi motivaattorina toimia puhtaasti se fakta, että homma ehtisi unohtua ihan täysin jos sen jättäisi puolitiehen ja sit joutuisi aloittamaan alusta. Ajankäytössä olen parantunut huomattavasti mutta on siinäkin vielä handlaamista, toisaalta rutiinit auttaa kun joka päivä herää samaan aikaan ja menee nukkumaan samaan aikaan. JA siitä onkin kiittäminen pikkuneitiä joka pitää tästä huolen!<3 Ihana kesää sinne Kata!<3

Amen! Itselläni oli gradun kaverina tuosta yhdistelmästä ”ainoastaan” taapero ja jo se yhdistelmä tuntui todella isolta puristukselta. Xenia olet kyllä uskomattoman aikaansaava ihminen! 🙂

Xenia

Sitä ei jotenkin enää edes muista millaista oli aika ennen lapsia, vaikka toki mielessä on ne aamut kun sai nukkua niin paljon kun halusi ja olla vaikka koko päivän sängyssä! 😀 Mut omalla kohdalla aika lapsen jälkeen on paljon tasapainoisempaa jos niin voisi sanoa. On huvia silloin tällöin ja muuten rutiinit pitää pääkoppaa tyytyväisenä. Toista se oli ennen kun säntäilin ympäriinsä enkä koskaan rauhoittunut sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli hassua kyllä, koen olevani paljon energisempi lapsen kanssa kuin ennen lasta, vaikka hommaa olisi enemmänkin. Sopii jotenkin mun luonteelleni! 🙂 Ihanaa kesää sinne M!:)

Samaa mieltä edellisen kommentin kanssa, vau suorastaan! Ei ole varmasti helppoa hoitaa yritystä, opintoja ja taaperoa samaan aikaan. Tsemppiä loppuraskauteen! <3

Xenia

Kiitos tsempeistä, kyllä niitä tarvitaan!<3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *