Syystunnelmaa

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet jotenkin hyvin palkitsevia ja silmää avartavia kaikin puolin. Koiralenkeilläni olen törmännyt toistuvasti hyvin lähellä asuvaan labbispennun omistajaan ja olemmekin aina välillä antaneet koirien leikkiä keskenään. Siinä samalla on tullut juteltua paljon ja todettua se miten välillä elämässä törmää ihan sattumalta samanhenkisiin ihmisiin mitä erikoisemmissa paikoissa kun on joku yhdistävä tekijä. 🙂 Toinen samanlainen sattuma kävi Ikeassa kun menimme perheeni kesken hissiin ja huomasimme toisen, samanikäisen perheen puhuvan keskenään Englantia. Yhteinen kieli on tietenkin sekin asia mikä vetää kummasti puoleensa ja päädyimmekin viettämään pitkät tovit Ikean ravintolassa kaikesta maan ja taivaan välillä höpötellen samalla kun ihailimme toistemme pikkuisia perheenjäseniä. Numerotkin tuli vaihdettua ja sovittua että näämme tulevaisuudessakin, jotenkin mielettömän kiva tapa ja hyvä muistutus siitä että aina ne ystävät eivät välttämättä löydy vaan sieltä työpaikalta tai koulusta! Avoin ajattelutapa tämänkin suhteen on hyväksi, onhan se nimittäin ihan omassakin elämässä nähty että ne parhaat asiat tapahtuvat kun niitä vähiten odottaa! 🙂 Muutenkin olen jotenkin innoissani tästä syksystä. Vaikka todennäköinen muutto kolkuttaakin ovella olen silti yrittänyt nauttia tästä kodista ja syystunnelmasta kynttilän valossa sateen hakatessa vasten ikkunoita. Parasta on että ulkonakin on käytävä tuon nelijalkaisen vuoksi, asia jota en todennäköisesti muuten tekisi näillä ilmoilla. Milloinkaan ei ole nimittäin yhtä raikasta kuin syksyisen sateisena päivänä ja lämpimästi pukeutumalla siitä osaakin nauttia ihan eri tavalla. Kynttilöistä tuli muuten mieleen, että tein pienen ostoksen Ikeasta, nuo kaksi kynttilänjalkaa nimittäin. Ovat mun mielestä todella kauniita ja todella jämäkän oloisia ja olin kohtuullisen äimistynyt kun huomasin hinnan olevan vain noin 10€. Siispä kaksi kassan kautta kotiin ja kynttilät palamaan! 🙂 Tuo kaunis Vaahtera ihastuttaa minua joka kerta kun katson ikkunasta ulos. Meillä on niin kaunis luonto ja varsinkin tässä syksyn väriloistossa ihailen sitä aina yhä uudelleen. On se vaan kaikin puolin kivaa, että meille on suotu neljä täysin erilaista ja erinäköistä vuodenaikaa. Valkoisesta talvesta päästään lähes vaalean vihreään kevääseen ja vihreään kesään ja siitä sit väriloiston kautta taas talveen. Ainoa kausi josta en niinkään pidä on tuo pimeä ajanjakso syksyn ja talven välillä kun lehdet ovat jo pudonneet mutta lumi ei ole vielä peittänyt maata. 😀 Onneksi joulun odotus helpottaa tuossakin! Nyt meen tekemään lounasta ja nautin hetken tästä hiljaisuudesta kun tyttö nukkuu. Tosin, mikä lie alitajuinen juttu se on että lähes aina mun ottaessa suurinpiirtein ensimmäistä ruokapalaa herää tyttö juuri sopivasti nälkäisenä. Murphyn laki! 🙂 Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille, ihania kotoiluhetkiä viltin alla!3