Äitiasiaa

Taantumista unien osalta

27.9.2018 Teksti:

IMG_2293-3
Meidän poika alkoi nukkumaan läpi yön siskoonsa verrattuna aika paljon myöhemmin, joskus siinä 9 kuukauden tienoilla. Senkin jälkeen toki tullut paljon unettomia öitä ja sanoisinkin, että poika on ehdottamasti sellainen, jolla mikä tahansa vaikuttaa nimenomaan uneen. Oli se sit uusi taito, uusi elämäntilanne, hampaat, sairaus tai mikä tahansa.
Kesän ajan meni taas tosi hyvin ja olin todella positiivisesti yllättänyt siitä, miten hyvin lapset nukkuivat keskenään samassa huoneessa meidän kesäloman aikana. Nyt pari viikkoa on kuitenkin otettu takapakkia siinä mielessä, että sanoisin pojan heräävän kahtena yönä kolmesta niin, että sitä unta haetaan sit ainakin tunnin verran. Toki tätä on saattanut tapahtua aikaisemminkin, mutta erona on se, että hän ei itse halua nukahtaa, vaan joudun tekemään samaa kuin silloin unikouluttaessa, eli käymään siellä noin 5 minuutin välein ja jättämään sit omaan rauhaansa. En nimittäin halua, että hän oppii nyt siihen, että me ollaan aina nukuttamassa kun kerta osaa itse nukahtaa varsin hyvin – ainakin yleensä.
Noh, kyllähän näistä taantumisista on lukenut ja pitihän munkin käydä tsekkaamassa ystävämme googlen sisältö. Ja normaaliahan se on. Todennäköisesti kestää noin kuukauden tai ylikin, mutta kyllä se taas loppuu ja unet alkaa, heh.
Täytyy vaan sanoa, että nyt kun on jo ehtinyt tottua siihen, että saa nukkua niin tämä kukkuminen on tosi vaikeeta. Ja sit kun ei ole kuitenkaan niin väsynyt kuin alkuaikoina, niin on tosi vaikea saada unta kun on ensin ollut keskellä yötä tunnin-kaksi hereillä.
Toki tässä on muitakin muutoksia kuten päiväkoti, johon poika on onneksi sopeutunut paremmin kuin hyvin. Nyt hän nukkuu sielläkin jo hyviä päiväunia kun alussa vedeltiin niitä puolen tunnin päikkäreitä. Se ei tietenkään tämän ikäisellä ole riittävää, vaan sanoisin että ideaali olisi 3 tuntia, hyvä 2 tuntia. Viikonloppuisin poika nukkuukin vähän ”varastoon” ja päiväkodissa sit noita kahden tunnin unia. Tälleen kokonaisuudessa tilanne on siis hyvä eikä tämä nyt mikään katastrofi olekaan – lähinnä vain muutos edeltävään tilanteeseen nähden!