Yleinen

Taiteellinen tyttäreni

31.5.2016 Teksti:

Eilen tytärtäni hoitoon viedessäni, odotti hänen lokerossaan paketillinen tämän vuoden aikana tehtyä taidetta ja askarteluja. Hyvä, että maltoin odottaa kotiin asti kun revin kaikki hänen teoksensa esiin ja levitin ne ruokapöydällemme. Ja voi jestas sitä kauneuden määrää. Erityisesti silmäni kiinnittyi tähän A3 kokoiseen maalaukseen, joka on aivan mielettömän kaunis. Lähetin taidetta arvostavalle isälleni ja äidilleni tämän kuvaviestin ja sieltä tuli saman tien vastauksena että kiikutat tuon kehystämöön. Meidän seinät ammottaa vielä tyhjyyttään, joten ensimmäinen taideteoksemme tulee olemaan tyttäremme käsialaa. Mulla on jo yksi ajatus siitä mihin tämä laitetaan, mutta ensin pitää keksiä minkälaiset kehykset ja paspartuurit tähän laitetaan. Vitsailinkin mieheni kanssa, että meidänhän pitää vain hankkia vesivärejä, öljyvärejä jne ja pistää tyttö tekemään kaikki taide meidän seinille. Hän rakastaa piirtämistä ja muutenkin sellaista käsillä tekemistä. Tämä geeni tosin taisi hypätä mun ylitseni, sillä en ole tippaakaan taiteellinen, mutta sekä isäni että etenkin äitini sitä on. Ja sama muuten mieheni suvussa!
FullSizeRender-7
Huomenna tyttö meneekin toiseen päiväkotiin, kun hänen omansa menee kesälomalle, joskin samat hoitajat siirtyy mukana, joten en hätäile tuota sen enempää. Sit onkin enää tasan kuukausi jäljellä hoitoa ja sen jälkeen kuukausi kesälomaa. Miehelläni ei tänä vuonna ole kesälomaa juuri lainkaan (hänellä oli sapattivapaa rakentamisen takia, joten nyt painetaan), mutta onneksi kaksi ystävääni samanikäisine lapsineen ovat juuri tuon heinäkuun lomalla.  Kiva siis että voidaan yhdistää voimavarat lasten kanssa. Puistoilua, ulkona oloa ja paljon mansikoita.
Joka tapauksessa. Ymmärrän nykyisin täysin sen miten ihanaa onkaan saada lasten tekemää taidetta kotiin. Muistan aina lapsena kun olin tehnyt kortteja vanhemmilleni ja kuinka heillä tuli suurinpiirtein tippa linssiin kun sen saivat. En silloin ihan ymmärtänyt että miksi, mutta nyt ymmärrän. Se vilpitön antamisen ilo ja ajatus on niin kaunis, että ei kai näistä voi muuta ajatella?!  Parasta tässä on se, että joka kerta tämän teoksen nähdessäni muistan sen minkälainen vilperi tyttäreni tässä iässä oli ja hänen hassuimmat tempauksensa tulevat mieleeni. Kerroinko jo siitä kun eräänä iltana tyttö jutteli todella kauan itsekseen ja kun menin lopulta hänen nukahdettuaan häntä katsomaan, oli hän käynyt kaapillaan vaihtamassa peiton ohuempaan. 😀 Siinä se paksu peitto oli lattialla ja tyttö mukavasti ohuen peiton alla unten mailla. 😀 Toinen huvittava juttu on se, että tyttö haluaa nykyisin joka ikisen pehmolelun sänkyynsä. Käydään niitä sit hänen nukahdettuaan poistamassa että hänelläkin on tilaa kääntyä.  Jotenkin vaan niin suloinen näky kun toinen nukkuu yhden Pandan ja yhden pupun päällä.  On ne lapset vaan aivan mahtavia!
Nyt toivottelen teille aurinkoista tiistaita ja lähden tuon karvaisemman kaverin kanssa lenkille.

Lue myös

Suosittelemme