Äitiasiaa

Tämän kehitysvaiheen plussat ja miinukset

27.8.2018 Teksti:

P8210028P8210032P8210025P8210018
Meillä on melkoista menoa tällä hetkellä – kirjaimellisesti. Tää nyt kuulostaa ehkä vähän väärältä, mutta rakastan sitä hetkeä kun lapset on menossa nukkumaan ja saa sen jälkeen hetken vaan olla. Toisaalta rakastan myös meidän aamuja kun kaikki heräävät yleensä hyvällä tuulella ja tehdään aamupalaa yhdessä. Pointtina tässä siis se, että pienten lasten kanssa ei ole aina helppoa, mutta heidän mentyä nukkumaan lähes odotat sitä, että he heräävät (aamulla vasta tosin!:D). Tyttö tulee meidän huoneeseen herättämään mut ja köllötellään siellä kunnes poika herää. ja kun hänet menee hakemaan.. Se hymy minkä saat kun hän näkee sinut. Korvaamatonta. <3
Halusin kuitenkin avata hieman tätä tämän meidän pienimmän kehitystä ja sitä, mikä tällä hetkellä kiinnostaa. Niin hyvässä kuin pahassa.

  • Kiipeily. Anna mun kaikki kestää. Hän kiipeää tuoleille, sohville, sohvapöydille ja nousee seisomaan ostoskärryissä, sohvalla jne. Ei siinä muuten mitään, mutta meno on kuitenkin vielä sen verran huteraa ja itsesuojeluvaisto on olematon, joten näistä tilanteista ei ole pitkä matka siihen, että sukelletaan pää edellä jonnekin.
  • Uusin on aivan ihana juttu. Pojalla on nyt nimittäin mielenkiinnon kohteena vessaharja.. Viime viikosta meikkasin ja poika oli siinä vessassa leikkimässä. Seuraavassa hetkessä hänellä oli vessaharja kädessä ja hän pesi lattiaa sillä. Pestiin kädet sen jälkeen varmaan kolme kertaa ja illasta kuurasin lattiaa ties millä aineilla.
  • Oma vaippa. Tai tarkemmin sanottuna sen sisältö. Yleensä poika nukkuu unipussissa, mutta silloin oikein kuumina aikoina hän nukkui pelkässä vaipassa ja löysin hänet pari kertaa aamuisin niin, että hän oli itse ottanut vaipan pois. Hmm. Arvata saattaa, että tietenkin silloin oli just tehty kakka, joten meikäläinen pääsi erittäin glamöröösiin puuhaan pesemään sänkyä, lakanoita, reunasuojusta ja jopa seinää. 😀 Meillä on tapana laittaa käytetty vaippa muutenkin sellaiseen pieneen vaippapussiin ja poika on täysin fiksoitunut siihen. Luulen, että tämä on seuraava vaihe kuivaksi opettelussa. Siis se, että häntä kiinnostaa ns. omat tuotokset. 😀
  • Kaikki heittäminen. Ruoka, lelut, you name it. Se löytyy lattialta. Katsoin paremmaksi ottaa nyt ruokapöydän alta matto pois. Onpahan helpompi siivota ainakin niin kauan kun tätä vaihetta kestää. 😀
  • Kiukustuminen kun kielletään. Jos minä sanon ei kun poika vetää tyttöä hiuksista, hän saattaa oikeasti heittäytyä maahan ja selkeästi osoittaa mieltään..Omaa tahtoa löytyy..

MUTTA. Niitä ihania juttuja on vieläkin enemmän. Poika muun muassa.

  • Suukottaa meitä. Jos sanon hänelle, ”anna suukko”, hän tulee suu ammollaan, ne muutamat hampaat loistaen ja kuolaa suupielissä antamaan suukkoa. Hän myös rakastaa antaa haleja ja viihtyy hurjan hyvin (vähän liiankin hyvin) sylissä. Usein kokkailen aamuisin niin, että hän on kainalossa. Ilmankos onkin niskat jumissa. 😀
  • Auttaa minua muun muassa tiskikoneen tyhjentämisessä ja pesukoneen täytössä (myös muut kuin ne kauhat ja kumisaappaat). Kun kiitän, hänestä paistaa kilometrin päähän kuinka hyvillään hän kehuista on. Ne todella ovat tärkeitä kun itsetunto muokkaantuu. <3
  • Syö ihan mitä vaan. Olen iloinen siitä, että olemme hänelle antanut ruuaksi huomattavasti tyttöä suuremman variaation. Tytön kanssa muun muassa kakomisrefleksi pelotti meitä niin paljon, että annoimme karkeaa ruokaa hirveän myöhään. Pojalle aloimme kuitenkin alkukesästä antamaan aina samaa ruokaa kuin meillekin ja hän on tottunut siihen todella nopeasti ja syö hienosti jo omalla haarukalla ja lusikalla. Seuraavaksi sit mukin vuoro, kunhan tuo into heittelyä kohtaan vähän laantuu.  Joka tapauksessa. Hän syö kaikkia kasviksia, riisiä, pastaa, perunaa, puuroa, kasviproteiinin lähteitä (nyhtökaura, linssit, pavut), kalaa, kanaa siis aivan kaikkea. Vielä en ole sellaista hänelle antanut mitä ei maistaisi. Lapset ovat erilaisia ja ruokahalut samaten, mutta uskoisin, että myös sillä on vaikutusta, miten vanhemmat toimivat. Toki voisi olla niinkin, että tyttö olisi nirso joka tapauksessa, mutta luulen, että meidän varovaisuus vain edesauttoi sitä. Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä ja nykyisin pyydämme tyttöä maistamaan kaikkea edes yhden haukun. Minäkin taisin olla aika nirso lapsena ja nykyisin ei ole mitään ongelmaa. 😀
  • Antaa pukea taas, onneksi. Oli nimittäin tuossa pieni kausi kun minkäänlainen pukeminen sai kiukun päälle.

Arki täällä rullaa eteenpäin ja on jotenkin edes outoa ajatella, että me oltiin joskus vaan minä ja mies tai minä ja mies ja tyttö. Mun pienet rakkaat!<3

Kommentit (4)

Häsläys on hyvä sana muuten tähän vaiheeseen! 🙂

Kuulostaa niin tutulta 😀

Häsläys on hyvä sana muuten tähän vaiheeseen! 🙂

Nämä kaikki kuulostaa niim tutulta. Erityisesti vessaharja. Muutaman kerran vessaharja on kerennyt suuhun asti, yök! Vastustuskykyhän siinä vaan kasvaa, haha

Hahaha, no näin mäkin ajattelen. Kai sitä vaan ajattelee omista lähtökohdista käsin – ei ihan ekana tule mieleen siihen koskea. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *