Täysiaikainen - Rv 38

Viimeistä viikkoa on värittänyt pitkälti valmistautuminen vauvan syntymään ja eilen iski kunnon pesänrakennusvietti. Mies nauroi kun tuli kotiin ja löysi mut pesemästä jääkaappia. To be fair, se on ollut to do listalla jo jonkun aikaa ja eilen aamusta oli vaan sellanen fiilis, että nyt on hyvä aika tehdä se – maustekaapin pesemisen ja tuhannen muun jutun lisäksi. Sain myös sairaalakassit pakattua vihdoin – ja nyt on enää pieni lista puhelimella niistä jutuista joita pakata mukaan sit kun supistukset ottaa tulta alleen ja tulee lähtö. 🙂

Nämä vikat viikot on kyllä hauskoja kun on koko ajan sellainen kutina, että milloinkohan vauva syntyy. Toki todennäköisyys siihen on vielä aika pieni, mutta who knows. Edelliset kuitenkin antanevat osviittaa siitä, minkälainen raskausaika on minulle tyypillinen – sekin on varmaan tosi yksilöllistä. Vaikea kuvitella, että tämä hyvin alhaalla oleva kundi viihtyisi mahassa 42 viikolle kun edelliset ovat syntyneet laskettuna aikana ja sitä ennen. Pitäisi varmaan koputtaa puuta. Mutta uskon siihen, että hän tulee kun on valmis, vaikka minä täällä päiviä laskenkin! 😛

Olen yrittänyt miettiä tässä myös potentiaalisia kivunlievityskeinoja synnytykseen ja lukenut niistä lisää. Mulla kokemusta epiduraalista (eka synnytys), pelkästä ilokaasusta (toka) ja spinaalista (kolmas) ja näistä toinen oli kaikista kivoin – ainakin jälkikäteen heh. Siinä oli jotenkin ihan oma itsensä saman tien ja synnytys oli hurjan nopeasti muutenkin ohi – se kaikkein kivuliain osuus oli loppupeleissä tosi lyhyt, vaikka kyllä siinä taisi muutama ärräpää päästä ja perus ”ottakaa se pois sieltä” taisi tulla myös sanottua. 😀 Kaikki lausahdukset varmaan mihin kätilöt ovat tottuneet. 😀

Se on varmaa, että spinaalia en halua. Se aiheutti vaan verenpaineen laskun (mulla jo normisti 90/60 niin ei hyvä) ja tärinän ja lakkautti supistukset – siinä vaiheessa kun verenpaine oli sopivalla tasolla vaikutus oli jo lakkaamassa eli se ikään kuin pysäytti synnytyksen tunniksi ja antoi paussin, jonka aikana vaan tärisin.  Ei yhtään kiva.

Epiduraalista on jo sen verran aikaa, etten ihan tarkalleen muista, mutta mulla on sellainen fiilis että se toimi paremmin, mutta olin aivan sekaisin siitä. Synnytys tuntuu jälkikäteen ihan kuin se olisi ollut unta. Tiedä sit johtuiko kivunlievityksestä vai mistä.

Mut kuten olen sanonut asiassa kuin asiassa. En tee mitään kiveen hakattua suunnitelmaa. Synnytyksestä kun ei voi koskaan tietää ja niin moni asia vaikuttanee tuossa tilanteessa – Avautumisvaiheen kesto yms. Tens laite kiinnostaa ehdottomasti ja ehkä myös ammeessa olo avautumisvaiheessa. Se tuntui nopeuttavan keskimmäisen kanssa avautumisvaihetta – varmaan se painottomuus on siinä hyväksi! 🙂

Jännittävää!!!!<3