Tervemenoa karkkilakolle

Oli pakko tulla pistämään hieman välikevennystä tästä semman teosta. Mähän sanoin, että mun piti yrittää olla ilman herkkuja lomaan asti. No, menin sit hakemaan postista pakettia, jonka luulin tulleen Nellyltä, mutta ei. Mulle tuli tällaista..

Hei kamoon, ei tällaista saa lähettää sokerihiirelle, voiko pahempaa kiusausta ollakaan?

Mulla valuu suurin piirtein kuola kun katson noita. Mulla kun ei valitettavasti ole sellaista vaihtoehtoa kuin ”syö muutama”. Vaan se on joko: ”Älä koske” tai sit ”Syö kaikki”. 😀 Okei, en mäkään pystyisin tuhoamaan tuollaista karkkivuorta päivässä, mutta muutamassa kyllä.

Sitä voisi kuvitella, että karkkiähkyjen jälkeen ei tee enää mieli karkkia, niin paitsi Xenian tekee kyllä. Xenia saattaa syödä illalla itsensä niin täyteen karkista, että on paha olo, mutta aamulla syö jäljellä olevat karkit hyvillä mielin naamaan ja haluaa vielä lisääkin. Xenia harrasti lapsena karkin ylensyöntiä. Harvoin oli oksennustautia, mutta lastenkutsujen jälkeen pönttö oli erittäin hyvä kaveri. 😀 Nykyisin ei sorruta enää siihen, mutta tää himo on karmeeta. Pitää varmaan mennä johonki hypnoosin jos karkki alkaisi vaikka ällöttämään sen jälkeen. 😀 No joo, mä oon vähän levoton tästä kirjojen keskellä istuskelusta, mutta semma alkaa näyttää edes aavistuksen paremmalta. Stressaaa!! 😀

Nyt takas hommiin, kai jollain muullakin herahti vesi kielelle? En kai ole yksin tämän himoni kanssa? 😀