Xenia's day

Tired but excited – asiaa stressistä

Teksti: Anna.fi
Väsymys ja innostus on kaksi fiilistä, mitkä ei sovi yhteen päähän, tai ainakaan mun päähän. Kello on kuusi kun mä tätä kirjoittelen, heräsin siis ihan itsekseni tuossa puoli kuuden maissa. Tällä hetkellä on niin paljon juttuja mielessä, niin suuri kasa to-do listalla, ja niin vähän aikaa, että sieltähän se ystäväni stressi nostaa päätään.

Mulla stressi vaikuttaa sekä positiivisella, että negatiivisella tavalla. Toisaalta jaksan tehdä vaikka mitä, vaikka vuorokauden ympäri, mutta sen vastapainona mun on todella vaikea rauhoittua. Mä muistan jutelleeni tästä jo aikoinaan pääsykokeisiin lukiessani isäni kanssa. Hän kertoi olleensa nuorempana aivan samanlainen, mutta opetelleensa rentoutumistekniikan, jotta saisi unenpäästä kiinni arjen kiireiden keskellä.

Mä oon yrittänyt rentoutumista todella monta kertaa. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että mun kärsimätön luonteeni ei sovi yhtään yhteen aikaa ja kärsivällisyyttä vaativan rentoutumisen kanssa. Tästä syystä esim pilatestunnit ovat mulle aivan liian hidastempoisia. Jos jotain teen, on sen oltava nopeatempoista ja mielellään sitä kautta saatava ajatukset pois arjen muista asioista.

Tää on mun mielestäni suuri puute mun luonteessani. Pysähtyminen kun on välillä aivan todella tärkeää. Mä olen tosi harvoin sellaisessa mielentilassa, että voisin vain nauttia siitä hetkestä. Yleensä mä mietin samaan aikaan, että mitä mun seuraavaksi pitää tehdä. Tästä samaisesta syystä mä olen nytkin tätä tekstiä kirjoittamassa sen sijaan, että antaisin aivojen ja kehon levätä.

Mä huomaan usein lisääväni omaa stressitasoani omalla ajattelulla. Sen sijaan, että toteaisin pysyväni suunnitelmassa alan jossittelemaan: ”Entä jos, tämä ja tämä ei ilmaannu siihen mennessä?”, ”Entä jos, tämä ei olekaan tarpeeksi hyvä?”, ”Entä jos, aika ei riitä?”, ”Entä jos, maailmanloppu tulee sitä ennen?” Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta sitä miettiessä sitä ymmärtää paremmin ihmismielen luonteen. Stressi on toisaalta yksi suurimmista motivaattoreista tehdä asiat ajallaan ja hyvin. Toisaalta jos stressitaso nousee liian korkealle, se ei muuta tee kuin lamaannuta ihmisen.

Oon itse todennut, että stressiä on paljon helpompi sietää, jos stressin lähtökohta on omista motiiveista ja omista toiveista kiinni. Jos kyseessä on jonkun toisen asettamat tavoitteet, tai teet hommaa pelkästään muiden toiveesta, on stressiä yleensä vaikeampi sietää. Jos sydän on pelissä, jaksaa mitä vain, jos ei, ei energiaa juuri ole.

Jotta stressistä saisi kaiken irti on löydettävä kultainen keskitie, jotta voisi toimia mahdollisimman tehokkaasti, mutta samalla itseään ja omia voimavarojaan säästäen. Kenenkään ei tarvitse eikä pidä painaa 24/7, sillä ihmismieli tarvitsee myös lepohetkiä. Oikeanlaisen stressitason saavuttaminen on aikalailla ihmisestä kiinni. Minun tapauksessani kuntoilu on ainoa keino purkaa stressiä. Täällä Suomessa ollessa oon huomannut lähteväni salille usein todella väsyneenä (eli kiukkuisena), mutta palaavani sieltä todella hyvällä ja raukealla tuulella.

Ehkä eilisen kiireisyys ja pitkään venynyt päivä aiheutti sen, että suuresta väsymyksestä huolimatta valot sammuttaessani ei unen päästä enää saanutkaan kiinni. Yksi asia on kuitenkin varma, kaikesta stressistä ja väsymyksestä huolimatta olen todella innoissani. Pitkästä aikaa joku ajatus saa mahan kutkuttamaan, ja se jos mikä on tavoiteltavan arvoista minun mielestäni.

Edessä siis työntäyteinen päivä, jonka jälkeen suunnistamme salille vaikka se olisi viimeinen tekomme, sillä kyllähän se niin on, että hyvin levänneenä saa kaikkein eniten aikaiseksi!

Mikä on teidän keinonne purkaa stressiä?

Energistä päivää kaikille! 🙂

kuvat: 
http://fstatuses.com/bedtime-facebook-statuses/683203
http://rizzajean2080.blogspot.fi/2011/09/journal-1-ramblings-of-sleepy-mind.html
http://cms3.tucsonaz.gov/wellness/stress

Lue myös

X