Yleinen 31.1.2012

Tulevaisuus ahdistaa – Studentum.fi auttaa

Teksti: Anna.fi
Teistä hyvin monet painivat saman ”ongelman” kanssa tällä hetkellä. Se ei oikeastaan ole ongelma, vaan pikemminkin epäselvyys siitä, mitä sitä haluaisi tulevaisuudessaan tehdä. Asiasta tekee yleensä omassa mielessään suuren ja epämiellyttävän möhkäleen, vaikka hauskempaahan olisi ottaa pohdiskelu hauskalla tavalla.

Mitä minä haluaisin tehdä?; miten sen voin toteuttaa; missä sen voin tehdä; mitä se vaatii?. Nämä kysymykset pyörivät mielessämme kun pohdimme eri lukioiden, ammattikoulujen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Suurin ongelma ei ole välttämättä se valinnanvaikeus, vaan se tiedonpuute kaikista eri vaihtoehdoista. Voin väittää, että jokaiselle meistä on se oma juttunsa, joka valkenee kun asiat alkavat selkiytyä päässä. Tällä taipaalelle on Suomessa avustavana tekijänä studentum.fi, jonka ideana on ollut kerätä kaikkia kouluja koskeva tieto ”saman katon alle”.

studentum.fi antaa olennaista tietoa, oli kyseessä sitten amk/yliopisto, lukio/erikoislukio, ammattitutkinto/kansalaisopinto, aikuiskoulutus, verkko-opinnot, ulkomailla opiskelu tai valmennuskurssit. Jotakuinkin kaikki mahdollinen koulutuksiin liittyvä tieto löytyy tältä sivustolta, jonka hakutoiminnot ovat omaa luokkaansa. Nyt ei tarvitse enää surffailla tuntikaupalla etsien eri koulujen tietoja, vaan kaiken voi tehdä halutessaan tällä samaisella sivulla, kätevää eikös?

Halusin kertoa teillä tästä sivustosta, koska asia on hyvin lähellä sydäntäni. Olen itse kokenut sen stressin ja ahdistuksen, kun ystävät lähtevät opiskelemaan, ja minulla ei ollut vielä harmainta aavistusta tulevaisuuden suunnitelmistani. Kulutin aikaani tuntikaupalla selailemalla kaikki itseäni kiinnostavat alat (joita ei loppupeleissä ollutkaan montaa), ja oikiksen kohdalla tuntui siltä, että tässä se on. Minun on myönnettävä, että en aluksi uskonut pääseväni sisään. En uskonut itseeni, enkä omiin mahdollisuuksiini. Kuitenki haluan alleviivata teille kaikille, että te pystytte jos haluatte. Se on teistä kiinni, eikä niistä ihmisistä, jotka ovat joskus teitä epäilleet. Se on teidän tavoitteenne, teidän unelmanne, ja jos todella haluatte sitä, kukaan ei voi tulla sen teidän tiellenne!

Minulla ei ole kokemusta muista aloista kuin oikiksessa opiskelusta, mutta ajattelin valottaa teille oikiksesta kiinnostuneille hieman tämän koulutuksen sisältöä.

Sähköinen yhteishaku oikikseen alkaa 5.3.2012 ja päättyy 3.4.2012 klo 16.15. Alleviivaan, että tässä vaiheessa kaikkien hakemusten tulee olla perillä, eli selitykset ei auta. Valintakoekirjat julkistetaan vasta myöhemmin keväällä (yleensä maaliskuussa 2-3 viikkoa ennen kun kirjat tulee painosta). Lisätietoa päivitetään jatkuvasti Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan sivuille, jonne pääsette tästä.

Kuten edellisessä kappaalessa mainitsinkin, kirjat tulevat painosta vasta noin 2-2,5 kk ennen valintakoetta (joka on tänä vuonna 13.6). Lyhyen lukuajan lisäksi, joka vuosi tulee uudet vaatimukset, eli tästä johtuen, kaikki ovat samalla viivalla (hyvä juttu!). Yo todistus ei ole oleellinen tässä vaiheessa, mutta tottakai niihinkin kannattaa panostaa. Valinta tapahtuu siis siten, että on kaksi kiintiötä: pääsykoekiintiö (pelkän pääsykokeen pisteet) ja yhteispistekiintiö (pääsykoepisteet + yo todistuksen pisteet). Yleensä yhteispistekiintiöllä on tarvinnut saada noin 1 piste vähemmän pääsykokeesta kuin pääsykoepistekiintiöllä.      Vuonna 2011 raja oli 47 (ja 46 niillä, jotka olivat saavuttaneet vähintään 19 lähtöpistettä), vuonna 2009 eli silloin kun minä pääsin sisään raja oli 50 pistettä koepistekiintiöllä (jossa minäkin olin). Vuoden 2011 hakuoppaasta voi etsiä tietoa omista lähtöpisteistään, sillä 2012 vuoden opasta ei ole vielä julkaistu.

Kuitenkin näillä edellisillä lukemilla halusin rohkaista sellaisia, jotka eivät ole niinkään lukiossa jaksaneet panostaa, kun kaikki ei ole ollut itseään kiinnostavaa asiaa. Alleviivaan että se ei poissulje mitään. Kaikilla on aivan samanlaiset mahdollisuudet ja ainoana ”hyödyllisenä” ominaisuutena voisin mainita lukemisen lahjan (joka tosin sekin on usei suoraan verrannollinen motivaation määrään!!).

Mutta takaisin tähän kevään kulkuun. Lukuaikaa varsinaisten kirjojen kanssa on vain pari kuukautta, joka on loppupeleissä hyvin pieni aika elämästä. Sanoisin että oikiksen pääsykoeluvut poikkeaa muista sillä, että monesti lyhyeen aikaan yritetään saada mahdutettua se sama määrä lukemista kuin pidemmän lukuajan omaavilla koulutusaloilla. Hurjimmat lukutunnit olen kuullut oikkareilta juurikin siksi, että lukuaika on niin lyhyt. Monesti ihmiset kysyvät minulta, että paljonko pitää lukea, jotta pääsee sisään. Tässä haluan korostaa sen määrän lisäksi lukemisen laatua, joka tietenkin ratkaisee. Aikoja ei voi sanoa, sillä ihmiset ovat niin erilaisia, mutta sanoisin yleisohjeena, että ottaa sille lukemiselle työn verran aikaa. Jotkut pitävät yhden päivän vapaata viikossa, joka olisi varmaanki ollut melkoisen tervetulletta minullekin. Korostan, että pääsykoelukujen tarkoituksena ei ole tehdä ihmisistä hermoraunioita!! 😀

Te, jotka käytte valmennuskurssia saman aikaisesti: osallistukaa harjoituskokeisiin! Niistä näette kehittymisenne tason ja ainakin Pykälän kursseilla arvostelu on tapana suhteuttaa saman tyyppiseksi kuin varsinaisessa pääsykokeessa. Älkää ottako harjoituskokeiden tuloksia lamaannuttavan tekijänä, vaan ajatelkaa pikemminkin pääsykoelukuja yhtenä pitkänä maratonina. Puolivälissä huomaat, että enää puolet jäljellä, mutta sen palkinnon voit saada vain jos juokset maaliin asti. Älkää luovuttako missään tapauksessa sen vuoksi, että yksi koe meni huonosti, tai sen vuoksi, että piditte vähän vapaata. Luokaa itsellenne mielikuvia; palkitkaa itsenne! Keksikää mitä hyvänsä keinoja siihen, että pidätte koko homman itsellenne mieleisenä! Puutumisia tulee, mutta ajatelkaa sitä koko lukemisen kestoa. Pari kuukautta on niin hemmetin lyhyt aika, että kyllä sen itseään motivoimalla jaksaa!!

Tämän vuoden ylioppilaat! Viettäkää yo juhlat rauhassa! Pari päivää vapaata voi antaa lisää energiaa loppurutistukseen. Joku sanoi joskus, että kannattaa aloittaa lukeminen pienemmästä määrästä per päivä ja suurentaa sitä koko ajan. Mulla pysyi kyllä koko ajan määrät samanlaisena, joten tässäkin mielessä: ei ole yhtä oikeaa tapaa. Lopuksi vielä, te pystytte mihin vain!!

No minkä vuoksi sitten haetaan kouluihin? Minkälaista se itse opiskelu on ollut? Jos oikisopiskelun tiivistää yhteen sanaan, se on itsenäisyys. Koululla ei tarvitse käydä kuin muutamalla pakollisella kurssila (äidinkielen opinnot, kielet, muutama pakollinen luentosarja, seminaarit, jne) ja tenteissä. Parhaimmillaan, en käy siellä kuin kerran parissa viikossa. Luentosarjoilla saa korvattua usein jonkin kirjan tenttialueesta tai vaihtoehtoisesti lisäpisteitä tenttiin. Alueet ovat niin isoja, että suosittelen lämpimästi korvaavia luentosarjoja. Häpeäkseni täytyy myöntää, että minä en kovinkaan usein käy luennoilla, sillä luentomatskut löytyy netistä ja osaan vain keskittyä paremmin itsekseni. Luentokuulusteluihin voi siis osallistua vaikka siellä ei olisikaan käynyt ja saada siten korvattua kirjoja tenttialueesta.

Täytyy sanoa vielä muutamia sanoja ihan oikiksen puolesta siinä mielessä, että te ette päätä sinne  päästessänne, mitä te tulette tulevaisuudessa tekemään. Oikeustieteen maisteri lukeutuu yleiskoulutukseen siinä mielessä, että työllistyminen on mahdollinen lähes missä vain. Voi mennä töihin pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, yrityksiin, asianajoimistoihin, lakitoimistoihin, valtiolle, kunnille, perustaa oman jutun, yhdistää oikis koulutuksen johonkin toiseen itseään kiinnostavaan yms. Tällä koulutuksella saatte siis noin 6 vuotta (keskimääräinen valmistumisaika Helsingin yliopisto oik tdk:sta, johtuen vaihdoista yms) lisäaikaa miettiä mitä haluatte tulevaisuudeltanne. Hyvänä puolena on myös mainittava se, että lähes kaikki oikkarit työllistyvät jo opikelujen aikana ”oman alan” hommilla.

Mun tulevaisuuden suunnitelmat on pikkuhiljaa muokkautumassa sellaiseen suuntaan, että ajatellessani niitä, nousee hymy huulille. Tehkää siis rohkeasti niitä omia päätöksiä ja miettikää sitä mitä te haluatte tehdä, eikä sitä mikä olisi ”hienoa” tai jonkun muun mielestä oikein. Tässä on kyse teidän elämästänne ja siitä, mitä te haluatte sillä tehdä.

Lopuksi vielä kaikilla hakijoille, olitte sitten hakemassa mihin hyvänsä: Miettikää tätä kevättä mahdollisuutena tehdä jotain, täysin itseänne varten. Älkää ottako liikaa stressiä, vaan nauttikaa. Jos opiskelu ei jostain syystä maita, aina voi vaihtaa alaa, töitä ehtii tehdä kyllä. Ottakaa tämä sellaisena itseenne tutustumisena sen ahdistuksen sijaan. Joillain se mietiskely kestää (kuten minulla), mutta so what?! Tehkää välivuotenanne töitä ja säästäkää rahaa ja mietiskelkää, ei se ole niin vakavaa. Jos tiedätte jo mitä haluatte niin go for it, kaikki on teistä itsestänne kiinni. Ja tosiaan jos eri koulutusaloista on epäselvyyttä  niin suosittelen kurkkaamaan studentum.fi sivustoa, sieltä voitte löytää tiedon pohtimiinne kysymyksiin.

Sanomattakin on selvää, että minä vastaan mielelläni kysymyksiinne, mikäli sellaisia tulee mieleen. Haluan korostaa edelleen, että te voitte tehdä mitä ikinä haluatte! Uskokaa itseenne ja unohtakaa ne epävarmuudet sieltä pään sisältä. Jos ette usko, niin näyttäkää itsellenne! Kaikki lähtee omasta itsestään, ei siitä mitä muut ajattelee. Kuka vaan meistä pystyy halutessaan ihan mihin vain! Tie voi olla kiemurteleva ja paikoitellen ylä- ja alamäkeä, mutta lopussa kiitos seisoo ja työ palkitsee tekijänsä!