Xenia's day

Tunteiden kirjo

Teksti: Xenia

IMG_0382-2

Viimeinen viikko on ollut kuluttavin miesmuistiin. Ensin tytön sairastuminen juuri kun mies on pikavisiitillä Enkuissa, sitten toi aupair jutun paljastuminen ja siihen päälle vielä kaikki sonta, mitä minä olen saanut niskaani vain sen takia, että tästä päätin tänne kirjoittaa.

Olen yleensä aika hyvä suodattamaan kaiken p:n ja sanotaanko näin, että kasvattanut tässä vuosien varrella jo aika paksun nahan mitä tulee arvosteluuni. Siinä vaiheessa kun avaudut kuitenkin todella kipeästä ja ahdistavasta, perhettäsi koskevasta aiheesta ja nettikiusaajat kokoontuvat siinäkin tapauksessa yhteen ei vaan sinuun, vaan myös perheeseesi liittyen, on myönnettävä että pahalta se tuntuu.

Mietin eilen illalla että olisivatko nämä ihmiset iloisia jos esimerkiksi sairastuisin vakavasti? En vaan kertakaikkiaan ymmärrä tällaista käytössä missä huomio kiinnitetään syyllisen sijaan uhrin syyllistämiseen. ”Omapa on vikasi kun käytit minihametta, oikein kerjäsit raiskausta.” -tyyppisesti. Eli koska kirjoitan blogia, on oma vikani, että aupairimme otti meidän lapsista kuvia, vei kuviani minulta ja niitä julkaisi. En näe nyt mitään yhtäläisyyttä näiden kahden asian välillä.

Viimeiset päivät ovat olleet siis yhtä tunteiden vuoristorataa. Olen käynyt lukemattomia keskusteluja minuun yhteyttä ottaneiden ihmisten kanssa ja saanut niin valtavan määrän tietoa kaikesta aupairiin liittyen, että voin välillä ihan fyysisesti pahoin.

Pahanilmanlinnuille haluaisin sanoa tämän. Yrittäkää asettaa itsenne minun ja meidän asemaan. Miltä teistä tuntuisi kun joku päättäisi korvata teidät elämässänne ja kertoisi ties mitä valheita teistä ja puolisostanne. Miltä teistä tuntuisi kun siinä vaiheessa kun tämän tekijä on kertonut poistaneensa kaiken, kuulisit, että koko liuta kuvia on tietyssä paikassa yhä edelleen.

Se on jotenkin tosi kuluttavaa yrittää taistella nimittäin tällaista ihmistä vastaan, joka on rakentanut elämänsä muiden kuvien varaan. Hän ei välttämättä näe siinä mitään väärää ja tuskin lopettaa asiaa tähän. Se on ihan sama mitä hän minulle sanoisi, en kaiken jälkeen usko enää yhtään mitään.

Tuntuu siltä kun hakkaisi päätään seinään ja sit tänne blogiin eksyy mun blogipostauksen perusteella kirjoitettujen lehtiartikkelin vuoksi paljon provoja, joiden sanat satuttaa. Kun keräät muutenkin itseäsi kokoon sen vuoksi, että turvallisuudentunteesi on kokenut kolauksen ja tullaan tivaamaan että miksi valehtelen. Tai kun kerroin teille täysin avoimesti tästä meitä kohdanneesta aivan järkyttävästä asiasta ja minulle laitetaan, että olen nyt lyönyt nuorta naista koloon.

Mielestäni ei ole heikkous kertoa, että välillä sattuu ja välillä ei ole kaikki hyvin, eikä vahvuutta toden totta ole se, että lyödään lyötyä.

Tätä myöten en kerta kaikkiaan jaksa enää asiasta täällä puhua. Olen tehnyt oman tehtäväni. Varoittanut muita, tehnyt rikosilmoituksen ja kerännyt todisteet ja nyt yritän mennä asiassa eteenpäin. Yhden yhtäkään p:tä sisältävää kommenttia en enää julkaise ja muistuttaisin teitä myös pysymään lähdekriittisinä. Kumpikohan on esimerkiksi totuudenmukaisempi lähde: Minun omilla kasvoilla kertomani totuus vai se, mitä joku pahanilmanlintu, jollain sairaalla tavalla, toivoisi totuudeksi. Perätön ilmianto on rikos, muistetaan se. Ja samaten on kunnianloukkaaminen. Sitä on muun muassa perättömien valheiden levittäminen totuutena internetissä.

Olen alusta asti ottanut sen lähestymistavan, etten missään tapauksessa pilaa meidän aupairin mahdollisuuksia vielä korjata asiansa omassa kotimaassaan. En ole käyttänyt hänen nimeään, enkä tule jatkossakaan näin tekemään. Loppupeleissä en toivonut mitään muuta kuin sitä, että mun ei tarvitse pelätä omassa kotimaassani, eikä muiden käydä läpi samoja asioita vain siksi että olisin vaiennut.

Mulle perhe on aina ollut pyhä asia ja sinä sen myös haluan pitää. Siksi tämä kaikki tuntuukin vielä paljon pahemmalta. Tämä ei ollut hyökkäys mua kohtaan vaan mun perhettäni kohtaan. Meidän kaksi pientä viatonta lasta ja mun rakas aviomieheni on valjastettu johonkin sairaaseen imagon ylläpitoon. Ymmärrätte varmaan, että se ei ole mikään olankohautuksella ohitettava juttu.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille ja kiitos suuresti valtaosalle tuestanne. Kuten sanottu, arvostan jokaista viestiänne ja tiedän, että 99% teistä on toinen toistaan upeampia, empatiakykyisiä ihmisiä. Siinä samalla haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että mä olen ihan yhtä lailla ihminen, jolla on tällä hetkellä tunteet syystäkin aika pinnasta. Vaikka kuinka sanotaan, ja vaikka kuinka sitä toitottaisin itselleni, joskus ei vaan voi olla välittämättä.

Lue myös

X