Tuoreen äidin tai odottajan oloasu
Täällä mä istuskelen pikkuisen miehen vieressä, joka viihtyy tuossa unipesässään ruokailunsa jälkeen. Tänään hän täytti jo viikon ja pitkälti täällä ollaan menty tutustuessa uuteen tulokkaaseen ja imettäessä, paljon. Herra on siskoaan huomattavasti kovempi syömään ja imetys onkin lähtenyt tosi hyvin käyntiin.
Mulla ollut tässä muutamia terveyshuolia ja kävin just antamassa näytteet varmuudeksi tulehdusarvoja varten. En tiedä onko toisella kertaa tosi paljon pahemmat ja erilaiset jälkisupistukset, mutta kummallista kipuilua tuolla alavatsalla niin ajattelin että parempi katsoa kuin katua. Iltapäivällä ollaan siitäkin fiksumpia, mutta pakko kyllä kehua julkista terveydenhuoltoa, joka on omalla kohdalla ollut aivan pelastus viimeisen viikon aikana. Ensin tyttö kipeänä, seuraavana päivänä synnyttämässä (josta omaa postausta tulossa sekä paikasta, että synnytyksestä!!) ja nyt vielä sit antamassa näytteitä.
Muuten on tosiaan kaikki lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Jotenkin tämän toisen kohdalla osannut nauttia ihan eri tavalla kaikesta kuin esikoisen kanssa kun kaikki oli vielä uutta ja tietyllä tavalla jopa pelottavaa. Vauvaa onkin tullut nuuskuteltua tovi jos toinenkin ja innokas isosiskokin on auttanut vauvan hoidossa. Pientä mustasukkaisuutta on kyllä havaittavissa, mutta lähinnä huomionkipeytenä, johon ollaan vastattu yrittämällä tehdä hänen kanssaan aina pieniä juttuja ihan kaksinkin kun tilanne sen sallii (eli mun kohdalla kun vauva nukkuu enkä ole hänessä täysin kiinni).
Nyt kun alkaa aikaa olemaa kulunut voisin tosiaan kirjoitella synnäristä ja itse synnytyksestäkin hieman enemmän, positiivisia kokemuksia kumpainenkin. Nyt toivottelen teille mukavaa keskiviikkoa ja alan väsäilemään lounasta, koko ajan kauhea nälkä, vielä enemmän kuin raskaana ollessa. 🙂
Kommentit
AIvan järkyttäviä, yksi päivä oli niin kipeetä että synnytyssupparitkin muistui mieleen. :O
Kommentit
Jälkisupistukset on ihan kamalia uudelleensynnyttäjällä! Pahenee vaa raskauksien myötä. Mä melkein itkin kivusta synnytyksen jälkeen varsinki imettäessä. Harkitsin jopa imetyksen lopettamista koska silloin kohtu supisteli eniten. Ei särkylääkkeetkään auttaneet yhtään. Onneksi supistelu loppuu parissa viikossa. Toivottavasti sullakin sitä normaalia supistelua eikä muuta.
Onnea pikkumiehestä!
Onnea uudesta tulokkaasta ja ihanaa vauvakuplaa! Tyttöni täytti vuoden juuri samana päivänä kuin poikanne syntyi, hyvä syntymäpäivä ? Nostalgisena muistelin omaa synnytystä tuolloin. Nuo jälkisupistelut olinkin ehtinyt unohtaa, ne oli ilkeitä tokan synnytyksen jälkeen, pahenee tosiaan aina lapsi lapselta. Varsinkin imettäessä sattui. Lohdutti, että niillä tärkeä tehtävä kohdun supistamisessa. Tsemppiä!
Heippa! Onnea pienestä tulokkaasta! ? Minullakin oli kovat jälkisupistukset toisen lapsemme jälkeen jotka kestivät ainakin 2 viikkoa. Kävinkin itsekkin verikokeissa ja sairaalassa naisten päivystyksessä tarkastuksessa ja kaikki oli niinkuin kuuluikin. Kivut olivat vain kodun normaalia supistelua! Toivottavasti sinullakin näin:)
Täällä myös jälkisupistukset pahentuneet aina joka lapsen myötä. Ensimmäisen kohdalla tuskin huomasin, tokan kanssa oli paljon paljon kovemmat ja kolmannen kanssa jälkisupistukset oli kivuliaammat kun itse synnytyssupistukset.
Ja viimeisimmän kohdalla lantio ja alavatsa sekä alaselkäkin olivat kipeitä vielä pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Osasyynä varmasti myös samaanaikaan osunut muutto ja se etten varmaan osannut ottaa tarpeeksi rauhallisesti…
Onneksi Kotkassa (missä kolmannen synnytin) huomioitiin nuo jälkisupistukset aivan mahtavasti! Heti kunnon lääkkeet ja he huolehtivat että lääkettä tuli otettua säännöllisesti. Porvoossa eivät suostuneet antamaan tokan lapsen kohdalla Buranaa ja Panadolia samaan aikaan,mikä oli aika omituista…
Ihana!
Onnea vielä!:) <3 en malta odottaa että pääsee lukemaan synnytyskertomustasi.. tsemppiä ja voimia! <3 ja hyvä, että hoitavat kunnolla!!
Mulla oli jo ekan synnytyksen jälkeen tosi kovat jälkisupistukset. Ja mä vielä synnytin sektiolla, kun omat supistukset eivät tulleet ja vauva ei kestänyt oksitosiinisupistuksia eli luonnollinen synnytys ei edes käynnistynyt. Tuli vähän yllätyksenä, kun usein sanotaan, että ekan jälkeen niitä harvoin edes huomaa.
AIvan järkyttäviä, yksi päivä oli niin kipeetä että synnytyssupparitkin muistui mieleen. :O