Xenia's day

Turhautuneita kuulumisia

Teksti: Xenia

Tervehdys kaikille! Miten ihana auringonpaiste tällä hetkellä lämmittää kasvoja tässä tuolissa istuessa. On vaikea uskoa, että vielä reilu tunti sitten tuli oikein urakalla lunta ja jouduin kolmatta päivää peräkkäin lumitöihin vain päästäkseni meidän pihaan. Huomaa kyllä tuon normaalista poikkeavan energiankulutuksen. Nälkä on nimittäin ollut vielä tavanomaista enemmän ja olen tainnyt syödä vähintään yhden välipalan enemmän per päivä. 😀

En enää viitsi edes tuosta lumentulosta mitään sanoa, jos valitan siitä, niin sit tulee vaan lisää, joten yritetäänpä toisin päin. 😀 Se on kyllä niin ihanaa kun kinokset ovat 2 metriset ja yrität sitä lunta saada kolattua sinne päälle. Meidän autotallin edusta ja kulkukäytävä tuntuukin kapenevan joka ikinen kolauskerta kun ei enää jaksa edes yrittää saada sitä lunta kinosten päälle vaan tekee niistä aina vaan leveämpiä ja leveämpiä. Mutta. Ei tässä talvea ole enää valtavasti jäljellä ja ihan pianhan me ollaan jo matkalla lämpimään. Ihanaa! Kaikkein eniten odotan ehkä sitä, ettei tarvitse pukea lapsille tuhatta ja yhtä kerrosta, vaan mennä voidaan kevyissä vaatteissa ja välillä vaikka paljaan varpain. Aijai!<3

Tänään mulla on jo aika jees fiilis, mutta eilen olin kyllä ihan rehellisyyden nimissä aivan todella turhautunut. Aloitin ne Terolutit, eivätkä ne todellakaan tasanneet kiertoa vaan tekivät päinvastoin enemmän hallaa (oireet paheni monin kerroin). Muistan itseasiassa poikaa ennen, kuinka ne eivät tuntuneet toimivan mulla ollenkaan ja kokeiltua tuli kuitenkin lähes 6 kk. En tiedä onko annostus väärä vai enkö vain reagoi juuri tuohon synteettiseen ”progesteroniin”, mutta sanotaanko näin, etten kyllä aio tällä annostuksella kokeilla yhtään enempää. Luulen, että seuraava steppi tuolla lääketieteen puolella on kyllä saada jotain rotia siitä, mikä on vikana. Toisin sanoen nyt varmaan tsekataan se kysta/endometriooma ja ne verikokeet. Siinä ohessa sit akupunktiota ja terveellisiä elintapoja.

Jotenkin tästä on vaikea puhua täällä kun tietyt asiat haluaa pitää itsellään, mutta sit taas samalla aivan sama periaatteessa. Ihan normaaleja asioitahan nämä loppupeleissä on ja varmaankin myös hyvin yleisiä. Turhaudun vaan siitä, etten oikein tiedä mitä voisin tehdä toisin. Elän terveellisesti, liikun ja nukun hyvin ja silti keho on sekaisin kuin mikäkin. Sanottakoon tähän väliin, etten tässä nyt puhu vain siitä kolmannen lapsen toiveesta. Antaisin nimittäin tällä hetkellä vaikka mitä, että saisin jotain rotia tähän kiertooni, raskautuminen siihen päälle olisi vain valtava ja ihana plussa (heh, plussa nimenomaan)

Oon yrittänyt miettiä pääni puhki mistä kiikastaa. Ennen tyttöä mulla ei e-pillereiden jälkeen ollut kiertoa ollenkaan ennen kuin sain Primolutit. Sen jälkeen kierto oli näennäisesti oikea, mutta kivut kovat ja aina ennen kuukautisia oli aina vain pidempää tiputtelua. Tuolloin mitattiin progesteroniarvot, jotka olivat alhaiset ja viittasivat siihen, ettei ovulaatiota tapahdu tai jos tapahtuu niin kehittyvä keltarauhanen on syystä tai toisesta heikko. Silloin munasarjat olivat selkeästi polykystiset, joka meni tämän oireen kanssa yksyhteen.

Kun oma kierto palasi pojan jälkeen on se näennäisesti ollut säännöllinen pienin heitoin. Lämpötilavaihtelut (mittaan lämmön joka aamu) ovat kuitenkin olleet suuria ja selkeästi on ollut todella monta sellaista kuukautta ettei ovulaatiota tapahdu. Silti joka saamarin kuukausi tiputtelen varmaan jostain päivästä 20+ alkaen. Ymmärrätte varmaan miten hanurista on kun verta vuotaa about 2 viikkoa kuukaudesta. Ei tätä oikein jaksaisi enää.. Ensinnäkin siinä vedetään joka kerta pettymys ja sit joutuu vielä odottamaan ennen kuin seuraava kierto alkaa. Turhautuminen potenssiin tuhat. Googlasin eilen kohdunpoistoa. Kertoo jotain ärsytyksen tasosta.

Minulla on muutenkin auttamatta liian lyhty luteaalivaihe (silloin kun ovuloin)  ja siihen päälle vielä tiputtelut sitä ennen. Jos kellään teistä on ollut vastaavia oireita niin olisin enemmän kuin kiitollinen jos kertoisitte tilanteestanne joko täällä tai sähköpostitse. On jotenkin sellainen olo, että alkaa usko loppumaan sen suhteen, että pääsisin ikinä ns. normaaliin tilanteeseen. En usko siihen, että tämä olisi vain mun ominaisuus vaan siihen, että joku jossain mättää. Pakko taas varata aika lääkärille…

Kohtalontovereita, joilla kierrot ihan sekaisin raskauksia ennen/välillä/jälkeen? Kuva on otettu kun olin aika pitkällä pojan kanssa. Jotenkin vaikea edes ajatella, että mulla on joskus tällainen maha ollut. Lapset eivät todentotta ole itsestäänselvyyksiä vaan suuria ihmeitä. Tuhansien ja tuhansien asioiden pitää mennä oikein, että lapsi kasvaa ja kehittyy. Tämä ajatus hämmentää mua yhä vain, vaikka olenkin niin valtavan onnekas, että olen saanut tämän jo kahdesti kokea!<3

Tässä on muuten oikeastai ensimmäistä kertaa sellainen kevätauringon fiilis, linnutkin laulaa, aivan mieletöntä!<3

Sori tämä avautuminen!<3

Lue myös

X