Tyköistuvassa mekossa

mekko: H&M (tämä)

kengät: Stuart Weitzman (nämä, *vastaavat ja *vastaavat)

liivi: Marks & Spencer (*vastaava)

takki: H&M (*vastaava)

laukku: Prada (*vastaava)

kello: Paul Hewitt (saatu / tämä)

rannekoru: Hermes

Mä olen aivan myyty tälle Hennesiltä ostamalleni mekolle. Nyt niitä oli muuten alessa ja hintaa oli väristä riippuen 6,90-9,90, eli sinne siis jos tämä miellyttää! Mä en ole oikeastaan ennen raskautta ollut edes mikään suuri mekkoihminen. Aina sitä ajattelee mekot vain kesään sopiviksi ja etenkin talvisin tuntuu kenkävalinta aiheuttavan hankaluuksia. Koska olen vilukissa, päädyin laittamaan mekon alle pitkät saappaat, jolloin sääret pysyvät todella lämpiminä. Ehkä nilkkurit voisivat toimia paremmin, mutta lämpö (ja mukavuus) ennen kaikkea.

Naurettiin muuten myös raskaana olevan ystäväni kanssa, että tällaisessa mekossa olisi ei raskaana koko ajan vetämässä mahaa sisään. Jotenkin normaalitilassa sitä oikein pälyilee koko ajan onko mahassa pömppöä vai ei ja nyt raskaana päinvastoin sitä pientä pömppöä oikein korostaa.

Pömpöistä puheen ollen, Baby Bear-blogiin tulossa tänään vielä erikseen postausta raskausajan treenaamisesta ja liikunnasta! Jos teillä on siis vinkkejä esimerkiksi hyvistä ja tarpeeksi kevyistä treeneistä, klikkailkaa itseänne sinne! 🙂

Taannoista mekkoihastumista lukuunottamatta tämä asu on niin mua kun vain voi olla. Vielä vuosienkin jälkeen miellyn erityisen paljon khakinvihreän ja burgundyn yhdistelmään. Tuo laukku taitaakin olla jo olisikohan 5 vuotta vanha ja ”erikoisesta” väristään huolimatta todella paljon käytössä! Koska kerrospukeutuminen on talvisin todella pop, lisäsin asuun vielä mustan liivin ennen takkiin pujahtamista. Se tuo kivaa syvyyttä kokonaisuuteen ja toki lämmittää keskivartaloa hieman.

Mä olen tänään aivan todella hyvällä tuulella. En oikeastaan edes tiedä että miksi, mutta alkuviikko on mennyt niin putkeen kaiken osalta. On ollut aikaansaava olo koko ajan ja tottakai se lisää tyytyväisyyttä. Nyt kun on taas päässyt kiinni myös opintoihin, tuntuu siltä, että kyllä tästä vielä selvitään, vaikkei se ala ehkä ihan yhtä paljon olekaan mua kun mitä silloin muinoin kuvittelin. Siitähän on nimittäin jo 8 vuotta kun kouluun olen hakenut tänä keväänä. Apua! Siihen väliin mahtuu about 2.5 vuotta aikaa kun olin poissaolevana, saanut lapsen, ollut kotona, perustanut yrityksiä ja vaikka mitä muutakin. Kokonainen elinikä!

Nonni, nyt sit sen treenimotivaation kimppuun Baby Bear blogissa! Palaillaan siellä siis! Kertokaa vielä teidän mielipiteet asusta, onko teidän mieleen vai ei?

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!

*kaupallinen linkki