elämä

Uudet bikinit ja asiaa kropasta

23.6.2016 Teksti: Xenia

Kokeilin tuossa juuri aamupäivästä mun uusia bikineitä päälle (yläosa & alaosa). Siinä sovittelun tuoksinassa ajattelin yhtäkkiä että miksipäs en kuvaisi näitä biksuja päälläni sen sijaan että kuvaisin ne  vaikkapa sohvalla.

Heti kun kameran linssi osoitti kohti, tuli sellainen fiilis että nyt vatsa sisään ja menoksi. Mikäköhän siinä on? 😀 Ero on kyllä nimittäin aika huikea sisäisiä vatsalihaksia jännittäessä ja rentoutuessa. Mulla ainakin henkilökohtaisesti pamahtaa alavatsa saman tien esiin jos en jännitä, vielä pahempi on istualtaan! Mutta mitäpä tuosta, sekin vain yksi merkki raskaudesta, oudon navan ja kutistuneiden rintojen lisäksi.

Tässä samalla kun kirjoittelin tuli vain mieleen että mä voin tällä hetkellä fyysisesti paremmin kuin koskaan. Tasapaino todella on mun juttu, sen voin sanoa kun kokeiltua on tullut ties mitä ”diettejä” ja ruokavalioita nuorempana. Mä liikun aika paljon ulkona lenkkeillen ja sen vuoksi tarvitsen myös kunnon energiaa. Sitäpaitsi ainakin omalla kohdalla saan pelkästään vatsanpuruja jos syön esimerkiksi vähähiilarista ruokaa, eikä sekään tietysti ole hyvä. Sen sijaan mun mielestä on hyvä, että olen löytänyt sen oman juttuni, joka on kaikkea sopivissa määrin. Syön hyvää ruokaa, kuitenkin niin että saan myös paljon kasviksia ja hedelmiä ja niin edelleen. Sen vastapainona liikun lähes päivittäin, en niinkään jumppaillen vaan ihan hyötyliikuntana (koiran ulkoilutus on paras tapa saada päivittäinen annos raikasta ilmaa – jos multa kysytään). Saunon, nukun ja löhöilen välillä sohvalla niin että sekä keho että mieli lepää. Etenkin nyt gradua kirjoittaessa olen todennut että liikunta tosiaan auttaa pitämään ajatukset koossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voin hyvin ja olen terve, vaikkakin tuo hormonitoiminta saisi mun puolestani joskus vielä vähän skarpata. Se on kuitenkin aivan todella pieni asia sen rinnalla, että mulla on mahdollisuus tehdä kehoni kanssa vaikka mitä – ja yrittää samalla pitää huolta asiasta, joka on mahdollistanut mulle suuren onnen – eli oman lapsen.

Tuli muuten tätä kirjoittaessa mieleen että on hassua kuinka kullakin hetkellä on omat muoti-ilmiönsä. Joskus viisi vuotta sitten se oli se täysin hiilariton dieetti ja nyt fitness elämäntapana. Tietyllä tapaa se on vähän vaarallista että joistakin ilmiöistä tulee niin suuria – siinä kun helposti unohtaa sen että mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella.

Vaikka tässä visuaalisesti perehdytäänkin kehoon, on pakko sanoa, että kyllä se hyvä olo on se päämäärä numero 1. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, hyvinvoiva mieli = hyvinvoiva keho.

Huomenna juhannuksen viettoon, toivottavasti on paljon uima-asuisia ihmisiä liikkeellä, ilmeisesti ainakin lämpötilat meitä suosivat! Kertokaas vähän miten te suhtaudutte omaan kehoonne? Entäs mitä juhannussuunnitelmia teillä on? 🙂

Kommentit (35)

No siis mullahan tuli ennen raskautta painoa varmaan lähemmäs 10 kiloa 54 –> 64 kiloon johtuen varmaan siitä että olin syönyt niin vähän että keho kävi säästöliekillä ja normaali syöminen lihotti. Raskauden jälkeen kuitenkin eri ääni kellossa ja nyt paino mennyt sinne mulle ominaisimpaan 57-58 kiloon ja sinne se palaa aina laihtumisen/lihomisen jälkeen, eli on mulle ns hyvä paino. Tiedän täsmälleen mitä tunnet!<3

Sulla on tosi nätti kroppa! Tuo tasapaino on mullakin avainsanana. Itse olen ihan tyytyväinen peilikuvaani. Olen aina ollut, mutta iän myötä tunne on entistä vahvempi. Tärkeämpää on, että keho ja mieli voi hyvin! Toki niinkuin kirjoitit niin nämä asiat kulkevat hieman käsi kädessä 🙂

Me käydään juhannuksena tuttujen mökillä, tehdään perheen kesken hyvää ruokaa, saunotaan ja mennään katsomaan kokkoja! Juhannuspäivänä aiotaan mennä picnikille ja toivottavasti nauttia kauniista säästä (ja jälleen hyvästä ruuasta :D). Hyvää juhannusta teille! 🙂

Iän myötä sitä tosiaan muuttuu armollisemmaksi itseään kohtaan. Siinä missä ennen pyrki johonkin todennäköisesti epätodelliseen ”täydellisyyteen” nyt ymmärtää, että jokainen keho on erilainen ja juuri hyvä sellaisenaan, sitä pitää muistaa arvostaa! 🙂 Kuulostaa ihanalta, meilläkin suunta mökille heti huomenna aamupäivästä, mutta sitä ennen grillausta ystävien ja lasten kera! <3 Ihanaa juhannusta sinne! 🙂

En oo ennen kommentoinut oikeen, mut pakko kyllä kehua sua! Oon lukenut ehkä puoli vuotta blogiasi. Kun katson kuviasi ja luen ajatuksiasi en voi ajatella muuta kuin sanaa onnistunut. Olet hieno esimerkki ihmisestä, jossa kohtaa nykypäivänä niin harvinainen maalaisjärki ja kohtuus ja samalla olet erittäin kaunis ja hyvännäköinen. Olen itse 21 ja voin vaan toivoa, että olen joskus yhtä tasapainoisen, fiksun, järkevän ja ennen kaikkea onnellisen oloinen nainen 🙂 sisäinen kauneus on upeinta ihmisessä, sopiva luonnollisuus kruunaa paketin ja pieni positiivinen pinnalisuus tuo luksusta arkeen, koen että sinusta löytyy nuo kaikki. Oiken mahtavaa kesää ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Kaikkea aikansa! Olin nuorempana, sinun ikäisenäsi todella epävarma itsestäni. Painoin varmaan 5 kiloa vähemmän kuin nyt ja kuvittelin olevani iso. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin menisin oikein ravistelemaan itseäni ja sanomaan että haloo, älä käytä energiaa tuollaiseen. Ajan myötä olen kuitenkin oppinut sen, että panttaamalla ei päästä pitkälle ja nyt olenkin paljon paremmin voiva, niin henkisestin kuin fyysisestikin! 🙂

Olet kyllä todella laiha. Hormonitoiminta vaatii tietyn määrän rasvaa kroppaan. En sano tätä pahalla ja varmaan asian jo tiedät, mutta ehkä se on hyvä sun nuoremmille lukijoille kuitenkin ääneen sanoa, ettei tule väärinkäsityksiä.

Painan lähes 58 ja olen 168-169cm pitkä eli laihaksi minua ei voi kutsua. 🙂 Painoindeksikin siellä 20 paremmalla puolella eli täysin normaalipainoinen kaikkien asteikoiden mukaan. 🙂

Jos oma pituus -110 on sinusta niin, ettei laihaksi voit kutsua, niin mikäs sitten on? Tuli vähän negatiiviset fiilikset ”eli laihaksi minua ei voi kutsua”-heitosta. Oletko mielestäsi sitten pyöreähkö tms? Minusta olet todella upeassa kunnossa ja hoikka! Tuntuu hullulle, että tuolla pituus/paino suhteella ei ihminen ole laiha:/
Pahoittelut jos kärkäs kommentti, painon/syömisen kanssa ongelmia itsellä niin ehkä vaan särähti korvaan tuo ettei laihaksi voisi missään tapauksessa sanoa. Mielestäni olet terveen, hyvinvoivan ja hoikan näköinen enkä varmasti ole ainoa joka ajattelee näin kuvasi nähdessään 🙂

Terve,hyvinvoiva ja hoikka on omassa mielessä ihan eri asia kuin laiha, jonka itse yhdistän alipainoon!:) hoikka olen kyllä, mutta laihaksi en itseäni kutsuisi.:)

AI kamala, painan melkein 20 kg enemmän kuin sinä :D. Kehtaanko enää blogiasi lukea???

Voi herranen aika sentään näitä kommentteja? xenialla on upea kroppa! ei todellakaa laiha eikä pyöreä vaan ihan unelma kroppa sopusuhtainen ja täys kymppi ?

No höps!

No kyllä sä laiha oot, siitä ei pääse mihinkään! Tosin toi kommentti tarkoitti varmaan lähinnä liian laihaa kuin laihaa. Itse ainakin jos sanon jotain laihaksi, niin tarkoitan nimenomaan kropaltaan samanlaista kuin sinä,eli siis laiha muttei missään nimessä liian laiha. Sulla on just hyvä täydellinen kroppa! Kaikki tasapainossa. Kun vaan olis itselläkin! :’D mut mun ruokahalu on liian kova ja itsekuri liian heikko! 😛

Itse miellän sanan ”laiha” hieman negatiiviseksi. Mielestäni ihminen on laiha, kun on pieni ilman voimakkaan/terveen näköistä kehonkoostumusta. Hoikaksi kutsuisin terveen näköistä siroa kehoa, joka ei näytä näännytetyltä ja kehonkoostumukseltaan näyttää siltä, että juurikin ruoka- ja liiksajutut on tasapainossa. 🙂 Joku tästäkin varmaan mielensä pahoittaa, mutta näillä argumentein sinä Xenia olet kyllä hoikka – et laiha. 🙂

Sama fiilis. Yleensä laihan yhdistää alipainoon, joka tilanteesta riippuen on joko epäterveellistä tai ei (jotkut luonnostaan todella pieniä, jotkut näännyttävät itsensä, silläkin vissi ero!). 🙂

Näytät kyllä hyvältä! Minusta tärkeintä on, että tuntee itsensä onnelliseksi. Itse suosin hyötyliikuntaa, rakastan itse tehtyä ja monipuolista ruokaa ja en vaadi itseltäni liikoja. En ole mielestäni liian laiha enkä myöskään ylipainoinen, olen tyytyväinen. Mielestäni vaateet näyttävät päälläni hyvältä ja mikään ei yleensä kiristä. Tietysti on päiviä, että kroppani on turvoksissa, väsynyt tai muuten vaan jumissa. Minulle ne on merkkejä, että kroppani elää. Tietysti jos noita ”oireita” olisi jatkuvasti niin tekisin jotain. Yritän myös opettaa tyttärelleni, että ei tarvitse näyttää samalta kuin naiset lehtien kannessa. Kuhan on onnellinen, syö monipuolisesti sekä liilkuu edes vähän. Nuo kaksi viimeistä enemminkin terveyden kannalta 😉

Totta joka sana. Sellainen hampaat irvessä liikkuminen ei ole mun juttu. Mä rakastan pitkiä kävelyjä – nautin ympäristöstä ja siitä kokonaisvaltaisesta fiiliksestä. Mulle on tärkeää opettaa tyttärelleni nimenomaan se, että ei tehdä kaikkea ulkonäkö edellä – ei harrasteta jotta näytettäisiin hyvältä vaan siksi että siitä tykätään ja se tuo hyvän olon. 🙂

Hei!

Olet todella hyvässä kunnossa oleva pienen lapsen äiti! Itse olen ollut lapsena laiha, kova yleisurheilija. Murrosiällä tuli pyöreyttä ja se välillä hävetti. Joskus kun olimme perheeni kesken kylpylässä, muistan syöneeni suht vähän ja jätin herkut kokonaan. Kotiin päästessä oli pakko mennä vaa`an kautta. Parikymppisenä lähdin opiskelemaan, liikunnan ilo katosi ja stressi otti vallan. Tuli syötyä suht normaalia ruokaa, mutta myös herkkuja enemmän kuin ennen. Painoa tuli +10kg minun pieneen varteeni 2 vuodessa. En ole koskaan ollut oikeastaan ylipainoinen, tuolloin olin lähinnä pyöreä. Vuodenvaihteeseen tultaessa oli minulta muutama kilo lähtenyt, entiset työkaveritkin sen huomasivat.
Viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut paljon. Opiskelupaikka ja opiskelu, sen ohella uudet työkuviot,kahden läheiseni poismeno ja isoisäni hautajaiset juuri joulun alla. Stressi on kieltämättä ollut läsnä. Olen kuitenkin päässyt säännölliseen päivärytmiin, syön perus kotiruokaa & liikun kun siltä tuntuu. Tykkään kävellä luonnossa ja ihan keskustassakin. Nyt vaaka näyttää vähemmän kuin aikoihin. Olen 162cm ja painan n.62kg. Mielestäni oma hyvinvointi ja peili ovat parempia mittareita kuin vaaka. Hassua, että en edes laihduttamalla laihduttanut, painoa lähti itsestään.
Voin fyysisesti ja henkisesti paremmin kuin aikoihin ja tällä tiellä aion pysyäkin.
Juhannus menee kaverin mökille uiden, kohtuudella juoden, grillaten ja pelaten. Soitamme myös videopuhelun miehelleni Lissaboniin. Ikävä on valtava, elokuussa näemme seuraavan kerran <3 Hän on siellä työ-ja koulutusmatkalla.
Haluan kai vain sanoa, että on upeaa kun ihminen löytää sen hyvän olon, josta ammentaa energiaa. Sinusta hyvä olo huokuu ja olet mielettömän kaunis, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin <3 Toivon olevani joskus yhtä hyvä roolimalli/vanhempi omalle lapselleni, mitä sinä ja miehesi olette omalle tyttärellenne. <3 Toivotan ihanaa & rauhallista juhannusta teille kaikille. Very happy midsummer for everyone. 🙂

Se on joskus pitkä tie että pääsee siihen hyvään oloon! Mutta se onkin se pääasia!<3

Samaa mieltä, kyllä se ikä vaikuttaa. Itse olen 28 v ja paljon armollisempi itseäni kohtaan kuin koskaan ulkonäkö asioissa. Korvien välissä ns liikkuu muutakin kuin se miten paljon painaa , minkä kokoinen on, minkä kokoisia vaatteita pitäisi käyttää. Ja ne dietit ja paastot… Apua, onneksi on tajunnut jo. Tasapaino kaikessa on hyvä. Omaa kehoaan/oloaan pitää kuunnella ja sen mukaan mennä ja elää.
Upealta näytät! 🙂 <3 Ihanaa juhannusta teidän perheelle! Me mennään porukoiden mökille. 🙂

Se energian määrä minkä minäkin pistin siihen kun en koskaan kuvitellut olevani hyvä. Huoh. Tasapaino kaikessa! Yhtenä päivänä pizzaa ja seuraavana ehkä kevyempää ruokaa mutta elämästä pitääkin nauttia!<3 ihanaa juhannusta teille!<3

Täytän kohta 30 ja vaikka sitä itselleen armollisempi onkin niin kyllä vaan tuntuu,että enemmän joutuu töitä tekemään, ettei paino lähtisi nousuun. Terveellistä kun ei sekään ole… Nuorena söin yliterveellisesti, nykyään herkutkin maistuu liiankin hyvin ? mutta hyvä niin, elämästä pitää myös nauttia. Itsekin liikun lähinnä työmatkat ja lisäksi olen löytänyt joogan.

Jep! Mulla on tässä kevään aikana tullut joku kilo-pari vaikka en ole mielestäni syönyt yhtään sen kummemmin ja kuitenkin liikkunut.ja jos syö vaikka viikonlopun vapaasti niin sen kyllä huomaa maanantaina olosta. Joskus nuorempana tuli vedettyä tyyliin suklaata joka päivä eikä näkynyt missään..

Olet kyllä upeassa kunnossa! Tuntuu nykyään että itsekin on löytänyt tasapainon ruokaan ja liikuntaan ja samalla myös oma peilikuvakaan ei aiheita samanlaisia stressin aiheita kuin nuorempana. Miten sitä onkaan käyttänyt energiaansa joskus oman peilikuvansa tuijottamiseen.. Mutta-kaikella on tarkoituksensa. Nyt osaa oikeasti iloita tasapainoisesta ajatusmallistaan ja ymmärtää asioita paremmin. Vielä kerran- oot upea! Normaali kaunis nainen ! 🙂

Kaikkea aikansa ja kaikella on tarkoituksensa. Ehkä se hyvän olon saavuttaminen on nimenomaan asia joka pitää löytää sisäisen kasvun kautta.. <3

Mä vieläkin taistelen mun nuoruuden henkisten arpien kanssa , parempaan päin ollaan menossa, hyviä päiviä enemmän kun huonoja mutta taistelua se vielä vaatii 🙂 oon tällä hetkellä aika samoissa mitoissa kun sinä mutta totuttelua tämä vielä vaatii, aina ollu porukan laiheliini ja siitä on aina kommentoitu hyvällä tavalla, nykyään tulee kommentteja et oot kyl aika paljon isompi kun ennen.. Niin oonhan mä ku en enää paina 45 kiloo vaa 55 kiloo 😀 mua ihmetyttää välillä et miks mua sanotaan isoks vaikka kaikki vaatteetki on vielä suurimmaks osaks xs tai s normaali kaupoissa 😀 mutta kai se on se kontrasti ! Pitää itse vaan oppia olemaan sinut itsensä kanssa koska voin paljon paremmin nyt kun silloin 🙂 mutta hankalaa se välillä on! Mahtavaa juhannusta teille, kuulut ehdottomasti mun esikuviin vaikutat niin järkevältä ja ihanalta tyypiltä 🙂

Ihmisetkin on niin erilaisia rakenteeltaan et ei se paino kerro paljon! Oma olo sit sitäkin enemmän!<3

Upea vartalo sulla! Mua hävettää sanoa tää mutta ite synnytin 3 viikkoa sitte neljännen lapsen ja paino 51 kg(pituus 160) eli ei jääny ylimäärästä eikä raskauksista oo jääny arpiakaan mihinkään. SILTI mä oon tyytymätön suurimman osan ajasta mun kroppaan ja vaadin vähä liikoja iteltä sen suhteen. Tosin mun heikko kohta on aina ollu itsetunto ja epävarmuus omaa ulkonäköä kohtaan..vähä ootin et lasten saannin myötä ois armeliaampi itselleen mutta eipä sitä liiemmin oo..no jos ei nyt 25 vuotiaana ni ehkä viimestään 30-kymppisenä:D täytyy tsempata tän mun ajatusmaailman kans! sulla on hieno asenne liikkumiseen ja ruokavalioon!:)

Nyt armollisuutts omaa kehoa kohtaan! Mieti, olet kantanut ja kasvattanut neljä lasta kehossasi, minkä työn se onkin tehnyt!<3 omalla kohdalla auttoi sen toteaminen ettei ongelma ole siinä miltä näyttää vaan siinä miten ajattelen!

On sinulla kyllä upea kroppa! Itse en ole edes synnyttänyt ja kroppa ei läheskään noin upea. Suunnitelmissa raskaus ja eniten jännittää kropan muutos vaikka se pitäisi unohtaa kokonaan! Vaikka huoltahan toki kropasta täytyy pitää niinkuin ennenkin ellei paremmin. 🙂

Kiitos! Usein sitä muuten on itsensä pahin vihollinen! Kun kroppa toimii, pystyy liikkumaan jne, niin se on jo niin paljon enemmän kuin sen ulkomuoto!:) Raskauden aikana noi ajatukset unohtuu, olen aika varma siitä.Ja tottakai rauhallisempi liikunta kuuluu osaksi normaalia raskautta. Mulla oli omat probleemani joten en saanut tehdä raskasta liikuntaa, mutta kävelin päivittäin, ihan kuten nykyäänkin. 🙂

Bikineistä puheen ollen, mietin juuri yhtenä päivänä mikä se hotelli/asuntokompleksi oli nimeltään, jossa olitte edellsen poikaystäväsi kanssa Dubaissa? Mulle on jäänyt mieleen se ihana uima-allasalue!

Nyt ei ole kyllä mitään muistikuvaa, siitä on jo sen verran kauan. 🙂

Ihanat biksut ja näytät kyllä upealta! Kiva kuulla, että oot kans tyytyväinen ja löytänyt tasapainon liikunnan ja ruoan kans. Mulla on itse asiassa aika sama, oon juossut nyt kevään ja kesän aikana tosi paljon ja panostanut ruoan laatuun, alkanut oikeasti kattomaan mitä sitä suuhunsa laittaa. Itekään en noudata mitään tiettyä diettiä, vaan oman pään ja hyvinvoinnin mukaan mennään.:)

-charlottave / http://charlottaeve.com

Olisiko sulla vinkkejä tämän tasapainon löytämiseen? Olen hakenut sitä nyt noin 2 vuotta – ainut mitä tapahtunut on lihominen. Tuntuu että stressaa asiaan niin paljon, että ei kroppa voi edes laihtua tälläisessä mielentilassa. Mutta en tiedä mitä tehdä 🙁

No siis mullahan tuli ennen raskautta painoa varmaan lähemmäs 10 kiloa 54 –> 64 kiloon johtuen varmaan siitä että olin syönyt niin vähän että keho kävi säästöliekillä ja normaali syöminen lihotti. Raskauden jälkeen kuitenkin eri ääni kellossa ja nyt paino mennyt sinne mulle ominaisimpaan 57-58 kiloon ja sinne se palaa aina laihtumisen/lihomisen jälkeen, eli on mulle ns hyvä paino. Tiedän täsmälleen mitä tunnet!<3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *