Uusi arki
Eilen laitoin pitkästä aikaa meikkiä ja miten paljon se freesasikin omaa olotilaa. Alle 5 minuuttia siihen kului ja sen jälkeen peilistä tuijottikin ihan tutun näköinen tyyppi ilman silmäpusseja.
Täällä ollaan aloitettu uutta arkea hyvin hitaasti ja niin, että kaikki extra aika päivisin on käytetty levätessä. Etenkin ekat pari viikkoa meni tosi vähillä yöunilla, mutta viime yönä sainkin jo hieman nukuttua. Siskoonsa verrattuna poika on melko nälkäinen kaveri ja mun unenlahjat niin heikot, että nukahtaminen kestää aina syöttämisen jälkeen. Pikkuhiljaa kuitenkin kohti uusia rutiineja ja kunhan vauva tästä hieman kasvaa, varmaan myös pidempiä yöunia.
Mieheni on tänään viimeistä päivää kesälomalla/isyyslomalla ja päiviteltiinkin juuri sitä kuinka nopeasti tämä on mennyt. Piha on kokenut suuren muutoksen parin viikon aikana ja sen lisäksi päivät ovat kuluneet lenkkien, ystävien ja perheen näkemisen ja rennon oleskelun merkeissä. Ihanat pari ensimmäistä viikkoa meidän kasvaneen perheen kesken siis ja nyt onkin hyvä lähteä kohti ihan oikeaa arkea.
Oma olotila on fyysisesti todella hyvä ja kroppa palautunut tässä ohessa aika hyvin vaikka eipä se samanlainen kuin ennen olekaan. Ei vaan jotenkin voi käsittää, että ensin kroppa kasvattaa pienen ihmisen ja nyt jatkaa hänen kasvattamistaan omalla maidolla. Ihan älytöntä oikeastaan.
Mietin tässä just rajanvetoa Baby Bearin ja Xenia’s Dayn välillä ja ajattelin että muhun liittyvät asiat kuten kuntoilun jatkaminen (kun on ajankohtaista) kuuluvat tänne puolelle ja sit vauvajutut Baby Bearin puolelle. Periaatteessa nuo raskauden jälkeiseen aikaan ja palautumiseen liittyvät asiat ovat ”vauvajuttuja” mutta niin kiinteästi yhteydessä nimenomaan muhun, että kokisin tämän itse loogiseksi. Mitä mieltä te olette? Mitään kiirettä tässä ei kyllä ole mihinkään kuntosalille, vaan elämää jatkettu kuten raskausaikanakin eli lenkkejä tehden. Muutaman kerran olen kävellessä vähän jännittänyt sisäisiä vatsalihaksia, mutta siinäpä se. Katsotaan sit kuukauden kuluttua uudestaan. 😀
Mukavaa torstaita teille kaikille! 🙂
Kommentit
Piti tulla kommentoimaan tuosta vaikeudesta saada taas unta imettämisen jälkeen. Itselläni on 4,5 kk ikäinen vauva ja synnytyksestä asti minulla oli jonkinlaisia nukahtamisvaikeuksia, joiden ajattelin kuuluvan asiaan. Kuitenkin univaikeudet pahenivat pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että vauvan ollessa n. 3kk ikäinen en saanut enää ollenkaan unta öisin (enkä päivisin), vaikka olin todella väsynyt. No, kävin juttelemassa lääkärille ja hän antoi vain nukahtamislääkkeitä, sanoi, että niillä voisin koittaa, jos saisin unettomuuskierteen katkeamaan ja kehotti olla stressaamatta (ihan kuin se auttaisi). Niinä iltoina, kun en unilääkkeitä ottanut, niin sama unettomuus kuitenkin jatkui ja ajattelin, että ongelman on pakko olla hormoneista johtuvaa. Menin sitten yksityiselle gynekologille, joka sanoi heti minulla olevan estrogeenitasot niin alhaalla, että minulla on ikään kuin väliaikaiset”vaihdevuodet” oireineen, kun hormonitoiminta ja kuukautiset ei ole vielä palautuneet. Kuulemma moni äiti kärsii vaivasta ja saa siihen ”hoidoksi” unilääkkeitä, vaikka paljon turvallisempi ja luonnollisempi ratkaisu olisi olemassa. Sainkin lääkettä, mikä pikkuhiljaa nostaa estrogeenitasoa ja vaikka hän sanoi, että kuukauden sisällä pitäisi vaikutus näkyä, niin minulla auttoi kahdessa päivässä ja olen siitä asti nukkunut kuin tukki ja nukahtaminen imetyksienkin jälkeen on todella nopeaa! Huomaan myös nukkuvani paljon rauhallisempaa ja syvempää unta.
Kannattaa pitää mielessä, jos nukahtamisoireet pahenevat tai ovat nyt jo häiritseviä. 🙂 Toivottavasti tästä oli jollekin äidille hyötyä, itse kun en meinannut millään löytää netistä mitään asiaan liittyvää (muuta kuin yhden artikkelin) ja kuulemma peruslääkäritkään eivät tiedä kunnolla asiasta ja siksi ensimmäisenä tuputtavatkin vain nukahtamis/unilääkkeitä.
Kommentit
Hei Xenia!
Itselläni eivät lapset ole ajankohtaisia vielä vuosiin, mutta tykkään kyllä lukea aiheesta molemmissakin blogeissasi. Itse työskentelen lasten kanssa ja olen hyvin lapsirakas. Kaikenlaiset höpöttelyjutut on kivoja! 🙂 Piti kysymäni, että miten Max on suhtautunut tulokkaaseen? 🙂
Näytät muuten aivan upealta! Tästä katsottuna näytät kyllä hoikalta. Vaikken tiedä, että paljonko kiloja jätit synnärille yms. On se naisen kroppa vaan uskomaton! 🙂 Kaikkea hyvää teidän perheelle! Vaikutat niin aidolta ja jalat maassa -ihmiseltä, joten on ilo seurata teidän arkea ruudun tältä puolelta! 🙂
Piti tulla kommentoimaan tuosta vaikeudesta saada taas unta imettämisen jälkeen. Itselläni on 4,5 kk ikäinen vauva ja synnytyksestä asti minulla oli jonkinlaisia nukahtamisvaikeuksia, joiden ajattelin kuuluvan asiaan. Kuitenkin univaikeudet pahenivat pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että vauvan ollessa n. 3kk ikäinen en saanut enää ollenkaan unta öisin (enkä päivisin), vaikka olin todella väsynyt. No, kävin juttelemassa lääkärille ja hän antoi vain nukahtamislääkkeitä, sanoi, että niillä voisin koittaa, jos saisin unettomuuskierteen katkeamaan ja kehotti olla stressaamatta (ihan kuin se auttaisi). Niinä iltoina, kun en unilääkkeitä ottanut, niin sama unettomuus kuitenkin jatkui ja ajattelin, että ongelman on pakko olla hormoneista johtuvaa. Menin sitten yksityiselle gynekologille, joka sanoi heti minulla olevan estrogeenitasot niin alhaalla, että minulla on ikään kuin väliaikaiset”vaihdevuodet” oireineen, kun hormonitoiminta ja kuukautiset ei ole vielä palautuneet. Kuulemma moni äiti kärsii vaivasta ja saa siihen ”hoidoksi” unilääkkeitä, vaikka paljon turvallisempi ja luonnollisempi ratkaisu olisi olemassa. Sainkin lääkettä, mikä pikkuhiljaa nostaa estrogeenitasoa ja vaikka hän sanoi, että kuukauden sisällä pitäisi vaikutus näkyä, niin minulla auttoi kahdessa päivässä ja olen siitä asti nukkunut kuin tukki ja nukahtaminen imetyksienkin jälkeen on todella nopeaa! Huomaan myös nukkuvani paljon rauhallisempaa ja syvempää unta.
Kannattaa pitää mielessä, jos nukahtamisoireet pahenevat tai ovat nyt jo häiritseviä. 🙂 Toivottavasti tästä oli jollekin äidille hyötyä, itse kun en meinannut millään löytää netistä mitään asiaan liittyvää (muuta kuin yhden artikkelin) ja kuulemma peruslääkäritkään eivät tiedä kunnolla asiasta ja siksi ensimmäisenä tuputtavatkin vain nukahtamis/unilääkkeitä.